Ruotsalaisen Astrid Lindgrenin (1907-2002) jouluinen satu Marikki, katso, lunta sataa! on ihanan vanhanaikainen joulutarina, jonka Ilon Wikland on kuvittanut hempeillä satumaisilla kuvillaan. Astrid Lindgren on yksi lempikirjailijoistani, ja hänen kirjojensa sankarit ovat tulleet tutuiksi maailmalla. Yksi lempihahmoistani on Peppi Pitkätossu. Eemeli ja hänen metkunsa, Melukylän lapset, Ronja Ryövärintytär, Saariston lapset ja Katto Kassinen, Astrid Lindgrenillä oli ehtymätön mielikuvitus lastenkirjailijana. Kirjoistaan hän sai kymmeniä palkintoja, mutta itse Nobel-palkinto jäi jostakin syystä saamatta, vaikka Lindgren on selkeästi lasten oikeuksien puolestapuhuja, tärkeä tehtävä, mutta joka on ohitettu Nobel-lautakunnassa. Lindgrenin kirjoista on tehty lukemattomia elokuvia ja lastensarjoja telkkariin.
- Marikki katso, lunta sataa!
Marikki loikkasi vuoteestaan. Ensilumi! Miten ihmeellistä ja ihanaa!
-Ensilumi on minusta ihanampaa kuin kaikki vanha lumi yhteensä, Marikki sanoi.
Kesäkummun perheeseen kuuluivat isä, äiti, Liisa ja Marikki sekä Alva, joka oli heidän apulaisensa. Lisäksi heidän perheeseensä kuului kissa ja koira. Ensilumen sataessa lumipuuhia riitti koko päiväksi. Seuraavana päivänä Marikki oli kuumeinen, eikä päässyt Alvan ja Liisan kanssa jouluostoksille kaupunkiin. Liisa osti Marikille joululahjan. Alva pyysi Liisaa kaupan ulkopuolelle odottamaan, kun hän teki ostoksensa. Alva ei voinut arvata minne Liisa katosi, kun hän teki ostoksensa, sillä Liisa oli jo kaukana kaupungista salamatkustajapuuhissa. Kaupan ohi oli mennyt reki ja Liisa nousi reen jalaksille naapurin pojan yllyttämänä. Se oli ihanaa!
Marikki, katso, lunta sataa! on oikein opettavainen satu lapsille siitä, mitä voi tapahtua kun ei tottele. Karkumatkasta voi tulla todella ikävä reissu ja vanhemmat ja sisarukset voivat olla todella huolissaan ja joutuvat etsimään joka paikasta. Kirja on ihana, mutta siinä on myös hieman pelottava opetus.
Lumessa tallustaminen sujui paremmin, kun oli oikein vihainen. Mutta pian Liisa muuttui taas surulliseksi. Hän oli surullinen ja väsyksissä, hänellä oli nälkä ja pissahätä ja hän oli ypö yksin. Miten osasikin olla kamalaa!
- Äiti! Äiti tule hakemaan minut! hän huusi.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Tämä luminen lastensatu päättyi onnellisesti. Kirjan viehättävä tunnelma, kauniit kuvat ja opettavainen vanhanajan tarina hevosrekineen ja -ajeluineen viehättää pienempiä ja vähän isompiakin lukijoita.
Astrid Lindgren, Marikki, katso, lunta sataa! ****
kuvitus Ilon Wikland
WSOY 1983
s. 32
Titta, Madicken, det snöar!
Luulisin, että olen kuullut Marikkejakin pienenä joko äitini lukemana tai äänikirjana. Tosin Marikeista minulle on jäänyt vain hämäriä muistikuvia ja muut Lindgrenin kirjat ovat jääneet paremmin mieleen. Ronja on ehdoton lempparini, vaikka muutkin Lindgrenin kirjat ovat hyviä.
VastaaPoistaEräs luistinseura tilasi minulta Ronja Ryövärintytär kuvituksen seuransa esityksen julisteeseen ja t-paitaan. Pyysin palkaksi pari t-paitaa ja liput esitykseen. Tilaaja otti valmiin kuvituksen iloisena vastaan, mutta unohti antaa liput. Kun kyselin lippuja, oli tämä Ronja Ryövärintytär-esitys jo pidetty.
PoistaAstrid Lindgreniltä löytyy ihania kirjoja :) Voi niitä Eemelin metkuja :)
Marikit ja Lindgrenit ylipäätään ovat aivan ihania. Vielä kun sataisi tuolla ikkunan ulkopuolellakin lunta eikä vettä, niin olisi aika kivaa.
VastaaPoistaToivotaan Ellen oikein kovasti lumisadetta :) Onnistuisikohan lumitanssi niin kuin sadetanssi :)
PoistaAh, Astrid <3 Ja tämä on kyllä ihanuuksien ihanuus!
VastaaPoistaOlet oikeassa, Astridin kirjat ovat ihania ja kirjailijana hän oli poikkeuksellisen kantaaottava. Hän otti kantaa verotukseen, ympäristönsuojeluun, eläinten huonoon kohteluun, lasten pahoinpitelyyn ja maahnamuuttajien kohteluun. Kirjailijana hänellä oli mahdollisuus vaikuttaa eriarvoisuuteen ja häntä kuunneltiin. Todella rohkea nainen :)
PoistaEi maahnamuuttajien vaan maahanmuuttajien, anteeksi.
PoistaLindgren vain on niin ihana! Meillä eniten luettu, kun kuopus oli pieni ja sama kyllä esikoisenkin kohdalla. Esikoinen muistutti niin paljon Eemeliä, että hän vastasi puhelimeenkin: Eemeli täällä, hei! Siis sekä sisar että sen veli pitivät eniten juuri Eemeli-kirjoista, mutta kuopuksella oli paljon muitakin tai sitten tietysti muistan ne parahiten. Marikkia en muista meillä luetun, mutta olen toki kuullut Marikista. Tuo kirjan kansi on aivan ihastuttava <3
VastaaPoistaKirja on täynnä ihastuttavia sinisävyisiä kuvia. Tämä on oikea lumi-kirja :)
PoistaIhmettelen jos löytyy joku, joka ei tunne Astrid Lindgrenin kirjoja. Peppi on itse kuuluisuus.
Lisäksi häneltä löytyy niitä herkempiä kirjoja, kuten Veljeni Leijonanmieli ja Mio, poikani Mio.
Minun pikkuveljeni oli kuin Eemeli metkuineen, samanlainen valkoinen harjastukka. Isä aloitti aina puheen, että poika...
Minä jotenkin luulin, että tämä tarina on erotettu tuosta minun lukemastani ensimmäisestä Marikki-kirjasta, mutta tämän postauksesi perusteella huomasin, että eipäs vaan olekaan! Onpa hauskaa, että minulla on vielä Marikki-kirjoja lukematta!
VastaaPoistaHieno juttu, että löysit kirjavinkin <3
PoistaMarikit ovat niin suloisia. Luin Astrid Lindgrenin elämäkertateoksesta, että Marikki-kirjat kertoivat hänestä ja hänen siskoistaan :) Jokaisen teoksen päähenkilöllä oli esikuvansa :)