Runebergin päivänä helmikuussa 2015 kerrotaan, mikä kirja kahdeksasta ehdokkaasta voittaa kansalliskirjailijamme Runebergin nimikkopalkinnon. Hehkutan kilpailijoista Tanja Pohjolan hienoa ja herkkävireistä Lintu pieni teosta. Lintu pieni kirja on yhtenä palkintona joululahja-arvonnassani. Nyt hehkutan myös Joni Skiftesvikin Valkoinen Toyota vei vaimoni kirjaa, sillä olen lukenut myös sen, hieno teos.
Palkkintoehdokkaat:
1. Tanja Pohjola, Lintu pieni
2. Juha Hurme, Nyljetyt ajatukset
3. Minna Lindgren, Ehtoolehdon pakolaiset
4. Joni Skiftesvik, Valkoinen Toyota vei vaimoni
5. Marisha Rasi-Koskinen, Vaaleanpunainen meri
6. Susanne Ringell, Tärnornas station - en drömbok
7. Merete Mazzarella, Sielun pimeä puoli. Mary Shelley ja Frankenstein
8. Helena Sinervo, Avaruusruusuja
Lintu pieni kertoi tarinan pienestä tytöstä, jota satutti
oma äiti. Lisäksi oli pienen siskon traaginen kohtalo, josta äiti syytti
Doraa. Äiti syytti yleensä kaikesta Doraa. Tanja Pohjola kirjoitti
rohkeasti perheväkivallasta, jota oma äiti kohdisti omiin lapsiinsa.
Kirjan miljöötapahtumat kuvasivat aidon oloisesti Doran lapsuutta vuonna
1944 Viipurissa ja vuonna 1953 Helsingissä. Dora oli yrittänyt unohtaa
kaiken, mutta muistot pysyivät mukana. Lintu pieni on hienonhieno psykologinen tarina ihmismielen murenemisesta.
Valkoinen Toyota vei vaimoni on Skiftesvikin omaelämäkerrallinen teos. Teoksessa kuljetaan nykypäivässä ja jopa ajassa ennen kirjailijan syntymää, kun hänen äitinsä odotti 40-luvulla lasta norjalaiselle merimiehelle, eikä kätilö aikonut tulla avustamaan synnytyksessä, koska pari ei ollut naimisissa keskenään. Myöhemmin pari vihittiin ja perhe asui Pohjois-Norjassa. Kirjan kuvioissa kirjailijan perhesuhteet tulevat tutuiksi ja paluumuutto takaisin kotiseudulle, joka on nykyisinkin kirjailijan peruskallio, satama, josta lähdetään, mutta jonne myös palataan. Nuorin poika Kim ei palannut, vaan hukkui veneretkellään kaverinsa kanssa. Lapsen kuolema on vaikea asia ja se on yksi asia, jota kirjailija elää muistoissaan. Isällä on ikävä poikaansa.
Valkoinen Toyota vei vaimoni on Skiftesvikin omaelämäkerrallinen teos. Teoksessa kuljetaan nykypäivässä ja jopa ajassa ennen kirjailijan syntymää, kun hänen äitinsä odotti 40-luvulla lasta norjalaiselle merimiehelle, eikä kätilö aikonut tulla avustamaan synnytyksessä, koska pari ei ollut naimisissa keskenään. Myöhemmin pari vihittiin ja perhe asui Pohjois-Norjassa. Kirjan kuvioissa kirjailijan perhesuhteet tulevat tutuiksi ja paluumuutto takaisin kotiseudulle, joka on nykyisinkin kirjailijan peruskallio, satama, josta lähdetään, mutta jonne myös palataan. Nuorin poika Kim ei palannut, vaan hukkui veneretkellään kaverinsa kanssa. Lapsen kuolema on vaikea asia ja se on yksi asia, jota kirjailija elää muistoissaan. Isällä on ikävä poikaansa.
Onnittelut palkintoehdokkaille!
Mai, no en ole noita muita lukenut, mutta Lintu pieni on oma suosikkini. Pidin siitä paljon ja aion seurata Pohjolan kirjoittamista tästä lähin.
VastaaPoista<3
Sama täällä. Todella varmaa kirjoittamista ja tarina on hieno. Just juonenkäänteet kääntävät tarinan aina uudelle ulottuvuudelle, joten koukutuin tarinasta.
PoistaEn ole lukenut Lintu pientä, joetn en osaa sanoa sen puolesta mitään. Pidän kovasti kahdesta lukemastani, Hurmeen ja Skiftesvikin kirjoista.
VastaaPoistaHyvä, että tulee viesiä muistakin ehdokaskirjoista. Hurmeelta olen lukenut Hullun ja Skiftesvikiltä Puhalluskukkopoika ja taivaankorjaaja. Pitäisi lukea enemmän pohjoisen kirjoittajalta. Tanja Pohjola on myös oululaislähtöinen kirjoittaja.
PoistaHarmi kun bloggeri ei anna korjata virheitä. Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja teoksen olen lukenut.
PoistaLuin tuon paksun Nyljetyt ajatukset ja siitä tykkäsin.
VastaaPoistaSiinä on muuten jälleen nimi, joka hieman hirvittää...mutta Hurmetta voin lukea ja olen lukenutkin Hullun.
PoistaOoh, vielä ehdin arvontaan mukaan, jee! Lintu pieni kiinnostaa minua kovasti (luin juuri mietteesi siitä) ja samoin nyt tuo Valkoinen Toyota vei vaimoni kun luin siitä eilen Marjatan (terkkuja!) blogista.
VastaaPoistaEhtoolehdon pakolaisetkin kiinnostavat, ehkä, mutta pitäisi lukea se ensimmäinen Ehtoolehto ensin. Se on kyllä hyllyssä, mutta nähtävästi olen unohtanut sen sinne. Pitääpä kaivaa esille. Muut ehdokkaat eivät oikein sano minulle mitään.
Minulla jäi ensimmäinen Ehtoolehto kesken. Ei ollut minun kirja.
PoistaOlen lukenut noista ehdokkaista Pohjolan, Hurmeen, Lindgrenin ja Mazzarellan. Ja olen hieman hämilläni. En olisi pettynyt, vaikka Pohjola tai Hurme saisi. Pidin kummastakin kirjasta. Teen aika oudon vedon ja toivon Lindgrenille palkintoa. Olen lukenut Mazzarellan kaikki suomennetut romskut ja valitsisin hänen minkä tahansa muun kirjan. Suhtaudun tietyin varauksin Lindgrenin kumpaankin kirjaan, toivon että Neil Hardwick pystyy saamaan tv-sarjaan sen kaikkein olennaisimman ironian. Itse asiassa tuo ikä ei ole oleellinen. Mutta Lindgrenin kirja on suosikkini.
VastaaPoistaNiin me lukijat ollaan erilaisia, kun minulla jäi ensimmäinen Ehtoolehto kesken. Mazzarellaa en ole lukenut ollenkaan, mutta tuo muisti alkaa pätkimään ja kehun joko lukeneeni tai sitten sanon etten ole lukenut vaikka olenkin.
PoistaVaikka en ole lukenut Hurmeen teosta niin villi arvaus hänelle :)
Minulle tuo uusin Mazzarella oli kovin vieras. Mazzarellaa kannattaa lukea, huippuja ovat mm. Ainoat todelliset asiat, Illalla pelataan Afrikan tähteä, Tähtien väliset viivat ja Matkalla puoleen hintaan.
PoistaVoi, miten kävi Ehtoolehdon kanssa. Jälkimmäinen Ehtoolehto on parempi ja sen ironia puree, jos vain ymmärtää suunnan. Silloin se on hyvin ajankohtainen ja tärkeä.
Se ensimmäinen oli niiniiin tylsä Ehtoolehto, mutta eihän sitä voi kaikesta pitää. Ei se ollut ensimmäinen eikä viimeinen kirja, joka jää kesken.
PoistaMazzarellaa olen aikonut lukea ja varmasti luen, ehkäpä tämän palkintoehdokkaana olevan.