"Miksi hän ryntäilee jatkuvasti ympäriinsä ja hyppii ihmisten päälle, eikä kuuntele?" kysyin eräältä K-9-poliisikoirien ohjaajalta. "Helppo kysymys", hän vastasi. "Sinulla ei ole mitään hajua koirista."
Yhdysvaltalaisen Martin Kihnin Kurittomat kaverit teoksen päähenkilö on kaunis 5-vuotias berninpaimenkoira Hola. Hola on siis kuriton, mutta miksi, siitä voit lukea enemmän Kurittomien kavereiden sivuilta. Kirja on Martin Kihnin omaelämäkerrallinen teos, sillä Hola on hänen oma koiransa. Kirjan toinen päähenkilö on siis Holan omistaja Marty, joka sekoilee kirjan alussa viinamäen tiellä salaillen kaikilta juomistaan, mutta uskomatonta miten surkuhupaisaa se salailu on, siihen ei usko kuin alkoholisti itse. Kyllä viinanhuuruisen ihmisen tunnistaa kuka vain. Alkoholi on vain sellainen aine, joka laittaa ihmisen salailemaan, ehkä se on häpeää, eihän alkoholisti oikeasti juo omasta mielestään liikaa, mutta siinä vaiheessa kun alkoholisti piilottelee viinapulloja eri piilopaikkoihin ja alkoholi kuuluu joka päiväiseen elämään, niin syytä olisi vähentää tai lopettaa, sillä liikakäytöllä on aina seurauksensa. Marty lopetti ja meni kuntoutukseen ja AA-kerhoon, mutta siitä huolimatta Martyn vaimo lähti.
Kun me lakkasimme tekemästä töitä Holan kanssa, aivan vähä vähältä, hänestä tuli peto. Eräät täysijärkiset ihmiset olisivat suoneet hänelle armokuoleman siitä hyvästä, miten hän kohteli Gloriaa, eikä minulla ole näille ihmisille minkäänlaista vastausta.
Glorian lähtö pelasti sekä Martyn että Holan hengen. Hänen lähtönsä jälkeen Marty uppoutui kouluttamaan Holaa, sillä hän halusi Holalle Kunnon koirakansalaisen luokituksen, sillä hän oli varma, että Gloria palaa kotiin, kunhan Hola osaa käyttäytyä.
Ei tarvita käyttäytymistieteiden eksperttiä kertomaan, että korvasin alkoholipakkomielteeni koirankoulutuspakkomielteellä.
Kurittomat kaverit teoksessa on kaksi teemaa, eli alkoholistin pyrkimys pysyä raittiina ja demonikoiran kouluttaminen käyttäytymään ja tottelemaan Kunnon koirakansalaisen kokeen sääntöjä.
1. Ystävällisen vieraan hyväksyminen.
2. Istuminen kohteliaasti silitettävänä.
3. Ulkonäkö ja hoito.
4. Kulkeminen löysässä hihnassa.
5. Väkijoukossa kulkeminen.
6. Istuminen ja maahantulo käskystä.
7. Luoksetulo kutsusta.
8. Reagointi toiseen koiraan.
9. Reagointi häiriötekijöihin.
10. Valvottu erossaolo.
Kirja on todella mukava lukukokemus jokaiselle koiraystävälle. Kurittomat kaverit on hyvä kirja heille, jotka luulevat, että vain heidän koiransa käyttäytyvät huonosti. Kirjasta käy hyvin selville, että koirankoulutus vaatii aikaa ja huonot tavat palaavat helposti takaisin, jos hiukankin antaa periksi koulutuksessa. Jokainen koira on yksilö ja jokainen rotu on erilainen. Jokainen koiranomistaja on myös yksilö. Toiset harrastavat koiriensa kanssa näyttelyissä kulkemista tai tottelevaisuuskoulutusta tokoa tai harrastavat agilityä tai metsästystä. Toisille koirat ovat seurakoiria. Mutta ilman koulutusta ja ihmisen antamaa aikaa, koirasta voi tulla demonikoira ja jopa uhka ihmisille. Koirat tarvitsevat koulutusta, lenkkeilyä ja terveellistä ruokaa sekä aktiviteettejä. Kurittomat kaverit kertoo hauskasti ja totuudenmukaisesti Martyn ja Holan yhteiselämästä sekä toiveesta, että mami tulee takaisin kotiin ja antaa heille anteeksi, rakastaa. ****
Martin Kihn, Kurittomat kaverit
Otava 2012
s. 238
Bad Dog. A Love Story 2011
Hieno kirjan idea, ja näköjään toteutuskin :)
VastaaPoistaTämän kirjan hienous tulee esille kun lukee kirjaa, sillä siihen on kirjoitettu tietoja eri kouluttajista ja koirankoulutuskirjojen kirjoittajista. Lisäksi siinä on koiraleireistä ja näyttelyistä paljon tietoa. Tietysti se tieto on yhdysvaltalaisille tärkeämpi, koska ne on kirjoitettu sikäläisistä oloista. Martysta ja Holasta on paljon tietoa netissä, trailereita ja kotisivuja, joten tämä parivaljakko löytyy helposti ja koiran kauneutta voi ihailla. Kun valitsee koiraa ja varsinkin ensimmäistä koiraa, olisi hyvä tietää tosi paljon koirarodusta. Hellyttävä pieni pentu on ihan eri asia kuin suuri kouluttamaton koira, joka hajottaa koko talon, koska on tylsistynyt ja sitä ei ole koulutettu olemaan yksin.
PoistaTässä kirjassa on todella paljon yksityiskohtaista tietoa koirankoulutuksesta.
Kiintoisa aihe, mainio postaus! Likemmän 30-vuotta koiria huushollissa pitäneenä totean niiden olevan rodusta riippumatta sikälis haastavia veijareita, että yksikin pieni, varomaton sallimisen lipsahdus sujahtaa laakista hännäneiluttajan otsaluuhun. Mitä tulee käytöstapojen ja tottelevaisuuden opettamiseen liittyviin kommervenkkeihin, saat toistaa niitä aina uuvuksiin asti. Taito pysyy ilahduttavasti yllä ja harjoittelut jatkuvat näin neljän karvakuonon Mummo-mattena. Kiitos ja kirsut kohti kevättä!
VastaaPoistaKiitos sinulle :) Itse olen asunut koirien kanssa aina jossakin muodossa. Omia koiria on ollut kolme kappaletta, joista yksi lähti oikein hyvään kotiin, koska vanha koiraherra ei soputunut uuteen perheenjäseneen. Koirat ehdollistuvat heti uusiin juttuihin, vaikka se olisi mitä tyhmää tahansa. Sitten ne ovat niin ovelia, että vieraat ovat heidän uusia uhreja, joilta voi saada herkkupaloja ja kaikkea kivaa. Ja se koiran muisti on todella pitkä herkkupalojen suhteen, se henkilö on ikuinen ystävä.
PoistaKiitos itsellesi ja oikein kivaa kevättä :)