Sofi Oksanen: Norma

Norma nousi autosta, repäisi skopolamiinilaastarit pois korviensa takaa ja kyynärtaipeista ja sytytti tupakan. Kohta hän heittäisi hautausmaalta haisevat vaatteensa takapihan roskalaatikkoon, leikkaisi pois päivän tuoman surun ja avaisi punaviinitonkan, jonka hän oli varannut keittiönkaappiin helpottamaan seuraavan aamun odotusta. Pitäisi vain avata portti ja astua porttikongiin. Se oli muodostunut viimeisten viikkojen aikana vaikeimmaksi askeleeksi.

Siinä se nyt on, Sofi Oksasen uusin teos, Norma. Kirjan kansikuva on todella hieno ja vastaa hyvin kirjan sisältöä, joka kertoo tarinan kolmikymppisestä Normasta, joka elää yksin ja vielä yksinäisemmäksi hän tuli, kun äiti kuoli yllättäen. Norman ja äidin asunnot sijaitsivat samassa talossa. Kirjan tarina on tummasävyinen ja jännittävä. Mukana on kansainvälistä rikollisuutta ja kotimaan liike-elämän kovan luokan johtajia, jotka keinoja kaihtamatta etsivät rikastumiskeinoja. Tällä kertaa peiteoperaatioina liikkuivat hiukset, mutta sen alta löytyi mm. ihmiskauppaa. Sofi Oksasen Norma joutui yllättäen äitinsä kuoltua velkojien eteen, äidin velkojen ja velkoja perivät juuri nämä kotoperäiset gangsterit, kirjan klaani.

- Äitisi ei ollut sekaisin, äitisi ei ollut Helena eikä äitisi ollut höperöitymässä kuten mummosi. Äitisi oli sekaantunut ikäviin ihmisiin. Siksi hän käveli raiteille. Itse. Vaikka hän varmasti kuvitteli suojelevansa sinua teollaan, hän vain jätti koko sopan sinun harteillesi.

Norma sijoittuu nykyaikaan, mutta siinä muistellaan vanhoja sukulaisia ja tapahtumia. Äiti oli koonnut tyttärelleen kuvia ja tarinoita vanhoista sukulaisista. Äidin haaveena oli, että he muuttaisivat ulkomaille ja tietysti taka-ajatuksena oli karistaa velkojat pois niskaan hengittämästä. Kirja oli niin mukaansatempaava juoneltaan, että luin sen yhdellä lukukerralla ja kello taisi olla aika paljon yöllä, kun lopetin lukemisen. Pidin kirjan juonesta paljon enemmän kuin edellisestä kirjasta Kun kyyhkyset katosivat. Puhdistus on Sofi Oksasen kirjoista se, josta pidän eniten.

Norma keskittyi päämäärään, siihen että näkisi seuraavan juhannuksen.

Norma jatkaa hienon kirjailijauran luoneen Sofi Oksasen vaikuttavien yhteiskunnallisten kirjojen sarjaa. Tarinan tihenevässä jännityksessä on jotain mystistä ja erikoista, joka sai hengityksen tihenemään ja lukemaan nopeasti Norman tarinan, Norman, jolla oli harvinainen lahja, joka oli pidettävä piilossa. Todella erikoinen lukukokemus, jonka jaan mielelläni muiden lukijoiden kanssa. ****

Sofi Oksanen, Norma
LIKE 2015
s. 304

Oksanen Sofia: Kun kyyhkyset katosivat