Olipa kellan jännittävä, mutta silti ihan tavallinen Hakaniemen tolipulu, josta tuli kamalan vaalallinen siipilikko, joka zumbaili metsässä, zumba-zumba. Siitä tuli ihan oikea losvo, tai ei nyt ihan, mutta kuitenkin vähän losvomainen pahis. Niin että olipa kellan sellainen pulu. Tämä on talina siitä pulusta eli minusta. Ja on tässä muitakin tyyppejä.
Nauruvaroitus, Veera Salmen Puluboin ja Ponin pöpelikkökirjaa (2014) ei voi lukea nauramatta ääneen. Ei myöskään aiemmin julkaistuja Puluboin ja Ponin kirjaa (2012) eikä Puluboin ja Ponin loisketiivis kirjaa (2013), sillä olen lukenut kirjoja ääneen lapsiryhmille ja voi sitä iloa ja riemua mitä näistä kirjoista on syntynyt. Kirjojen kuunteleminen on jopa vetänyt lähellä olevien aikuisten suupielet korviin.
Mennään heti asiaan, eli alvatkaa, mitä ällöttävää minulle tapahtui kesän jälkeen? No. Minä menin huonoon suuntaan. Minulla alkoi alamäki. Se oli jylkkä pyllymäki. Se meni suolaan pöpelikköön! Kaikki meni alas alas alas mäntyjä päin. Minusta tuli losvo! Minä olin vihollinen! Minä olin syyllinen! Minä olin haavoittunut! Aaapua! Siellä minä lymyilin velisenä pimeässä, kaameassa metsässä. Minä vakoilin ja valastelin! Valastaminen on lumaa. Hyi. Mutta kuitenkin. Minä tein tuhmia juttuja.
Puluboi on siis pulu ja asustaa lähellä Ponia. Poni ei ole oikea poni, vaan tyttö, Mai, joka leikkii olevansa poni. Hänellä on Miisu ystävä, joka leikkii olevansa kissa. Miisu joutuu kirjassa sairaalaan ja kirjassa käsitellään ystävän sairastumiseen liittyviä tärkeitä asioita. Kun Miisu ei ollut paikalla, Poni leikki Miisun veljen kanssa. Ratkottavaksi tuli kadonneen Puluboin etsintä ja elokuvakilpailuun osallistuminen, elokuva-aiheen löytäminen ym. siihen liittyvät asiat, jotka ratkesivat yllättäen kirjan lopussa. Miisukin pääsi sairaalasta, mutta siihen tarvittiin Minimillan taikavoimia.
Puluboi ei sano ärrää, joten älkää lukijat ihmetelkö, että miksi se Mai kirjoittaa noin hassua kieltä. Puluboin mielestä ärrä on kirosana. Veera Salmi osaa kirjoissaan mennä lapsen tasolle ja kirjoittaa hauskoja kirjoja, joissa käsitellään myöskin niitä vakavampia teemoja, mutta ihan ymmärrettävästi. Tässä kirjassa nousee esille varastaminen ja sitten ystävän menetyksen pelko, lisäksi kirjassa käsitellään rakkautta ja isättömyyttä. Monta muutakin aihepiiriä kirjan tarina tuo esille, jotka lapsia kiinnostaa esim. pelko, eksyminen ja vanhemmille kertomattajättäminen. Puluboi on todella hauska kirjan hahmo ja lapset rakastavat häntä. Onneksi sarja on saanut jatkoa tänä vuonna ilmestyneestä Puluboin ja Ponin tsompikirjasta. Veera Salmi toimii lastentarhanopettajana, joten työpaikalta löytyy ajankohtaisia aiheita kirjojen materiaaliksi. Puluboi ja Poni lastenkirjojen lisäksi hän on kirjoittanut Mauri ja vähä-älypuhelimen (2015) ja aikuisten kirjan Kaikki kevään merkit (2014). Puluboin ja Ponin ratkiriemukkaille seikkailuille annan viisi tähteä kummallekin päähenkilölle ja mielettömästi tähtiä sille, että kirja sai minut nauramaan. *****
Veera Salmi, Puluboin ja Ponin pöpelikkökirja
kuvitus Emmi Jormalainen
Otava 2014
s. 189
Salmi Veera: Puluboin ja Ponin kirja
Kerrassaan hulvatonta ja pikkuväen kanssa keskustelua herättävää luettavaa! Pihinnaisen vinkistä nappasin kiinni, ensin lainasin, luin ja nauroin makeasti, sitten ostin. Ja Juniorimurmeleiden yökyläillessä sai iltasadun lukija, meillä Mummon r-vikaisuudesta johtuen perinteisesti Vaari, purra poskilihaksiaan jatkaakseen nauramatta lukemista, kun taas peiton alta kuului kolmen 7-3 -vuotiaan tyttösen iloista tirskuntaa ja toiveikas kehotus: "Lisää!" Lisää tällaista:)
VastaaPoistaMinulla on kunnia lukea työkseni näitä ihania kirjoja lapsille ja tutustuttaa heitä kirjallisuuteen. Puluboit ovat kyllä niin suosittuja, että lapset aikovat heti lainata kirjastosta itselle näitä kirjoja ja leikkivät Puluboi ja Poni-leikkejä. Todella hauskoja ja samalla opettavaisia kirjoja :)
PoistaOdotan kuumeisesti tämän tulemista äänikirjaksi. Tai sitten pitää laittaa lapsi lukemaan ääneen minulle :)
VastaaPoistaHyvää lukuharjoitusta lukutaitoiselle lapselle :) Tämä on todella mainio ja hauska kirja.
PoistaMai Sinulle on haaste blogissani http://ullankirjat.blogspot.fi/2015/10/kysymyksia-ja-vastauksia-haaste.html
VastaaPoistaKiitos Ulla ja vastaukset tulivat sitten jo näkyville :)
PoistaNämä eivät todellakaan sovellu iltasaduiksi! Meillä on juuri menossa Puluboin ja Ponin tsompikirja, ja kikatus on aivan älytöntä.
VastaaPoistaArvaa vaan kuinka työpaikalla lapset riemastuvat, kun sanon niille välillä, että töttölöö. Joitakin työkavereita ärsyttää, että lapset leikkivät Buluboita, eivätkä sano ärrää, mutta mukanaoleville ärrävikaisille lapsille leikit ovat mahtavia.
PoistaNäitä ei voi nauramatta lukea, kerrassaan huikean hauskoja teoksia lapsille ja lapsenmielisille :)
Heh, taidankin tänään yllättää esikoisen töttölööllä hoitopäivän päätteeksi!
PoistaTänään luin taas pienen pätkän Puluboin loiskekirjaa työpaikalla ja ensimmäiset nauroivat jo, vaikka en ollut lukenut yhtään :)
PoistaKävin ostamassa Tsompikirjan tänään. Lähtee sitten joululahjaksi Puluboin fanille :)