Telve, moi ja moljens!
Nauruvaroitus! Veera Salmen hupsunhauskoja Puluboi ja Poni - sarjan kirjoja on ilmestynyt jo neljä kikatuksia ja nauruun repeämisiä aiheuttavia lastenkirjoja. Ensimmäinen oli Puluboin ja Ponin kirja, toinen on tämä Puluboin ja Ponin loisketiiviskirja, kolmas on Puluboin ja Ponin pöpelikkökirja ja neljäs on tänä vuonna ilmestynyt Puluboin ja Ponin tsombikirja.
Mukavaa, että olette istahtaneet siihen kiljan ääleen. Me olemme tämän
Ponin kanssa kiljoittaneet teille, lakkaat lapset, kaikki naapulit ja
linnut ja koilat ja kissat ja supikoilat ja lakkaat akvaaliokalat ja
malsut ja hapstelit ja hipstelit ja hipit ja bodalit ja kiltit
käppänäukkelit ja mukavat muolit.
Loisketiiviissä kirjassa Puluboi on innostunut pelaamaan nettipeliä, mutta Poni tarvitsee apua. Hänen isänsä on lähtenyt etsimään itseään eräälle saarelle ja äiti tarvitsee apua, koska hän on väsynyt hoitamaan yksin koko perheen asiat ja vielä hoitamaan vauvaakin. Ja nyt oli kesäloma ja äiti pitäisi saada lomatuulelle. Kuten ensimmäisestä kirjasta kävi ilmi, Poni ei ole oikea poni, vaan tyttö nimeltään Mai. Poni on todella ahkera ja keksiväinen tyttö, mutta kyllä nyt on jo aika saada isä kotiin äidin avuksi. Siispä Puluboi sai tämän tärkeän tehtävän hoitaakseen, vaikka olisikin mieluummin istunut pelaamassa, pleikkaamassa.
Puluboilta tuli ensimmäinen kortti. Se oli todella omituinen. Silja line. Tölö-Tööt. Meikä pleikkaa! Laiva keikkaa. Seuraavana päivänä tuli vielä omituisempi kortti. Vikingline. Kingi kingi kingi, kuka on kingi? Ei makkalaa, ei mahaa, vaan baccalaa ja lahaa. Ja sitä seuraavana päivänä tuli kaikista omituisin kortti. Tallink klink klink klink! Pikku vinkki: Tallinkki = Pulun taivas!
Puluboi oli etsintäretkellään jäänyt seilaamaan eri laivoille ja pelaaminen jatkui. Onneksi Puluboi muisti lopulta, että hänen piti etsiä Ponin isä ja tuoda hänet kotiin. Sillä aikaa kotona jatkui Ponin kesäloma ja äidin piristäminen. Kyllähän Poni osasi sen taidon, vaikka olikin pieni tyttö, mutta aika rankkaa se oli. Lopulta isä löysi itsensä ja saapui Puluboin kanssa kotiin.
No niin, telve ja telvetuloa kiljan loppuun. Itkettääkö nyt? Eikä mitään itketä, kun: Nyt, töttölölöttötöö, jotain ihan öveliä, kleisiä, huljaa! Nimittäin te teette. En minä. Lähtekää puistoon, lähtekää koilapuistoon tai huvipuistoon. Tai jonnekin vesipuistoon tai kukkapuistoon. Tai lähtekää junalla Puistolaan. Tai Muulaisille. Se on kiva paikka. Siellä on paaaljon helkkuja. Tai en minä tiedä, mitä siellä on. Lähtekää kuitenkin jonnekin. Lähtekää akvaaliokauppaan. Paikkoja on vaikka kuinka paljon. *****
Veera Salmi, Puluboin ja Ponin loisketiiviskirja
kuvitus Emmi Jormalainen
Otava 2013
s. 208
Lukekaa ihmeessä tämä tajuton tositalina, Puluboin ja Ponin mekaplusplussekstlatuplasupelkakkonen! Plööt!
Pihin naisen bloggaus
Serentiksen bloggaus
Puluboit on toimineet hyvin kirjavinkkauksissa. Mietin että toimovatko hyvin vai heikosti heille, joilla on lukemisvaikeuksia. Jos tavallisen tekstin lukeminen on hankalaa, onko tämän lukeminen ylivoimaista? Toisaalta tätä on kaikkien, myös sujuvasti lukevien aikuisten, helppo lukea väärin, tai hitaasti ja tankaten, jolloin omat vaikeudet saattavat tuntua pienemmiltä. Tätä kirjaa vinkkasin viime lukuvuonna, 1.-3.-luokkalaiset kiinnostuivat ja innostuivat lukemaan toisilleen ääneen. Kaikilla oli hauskaa eikä väärin lukeminen haitannut, kun sitä tapahtui muillekin.
VastaaPoistaOlen lukenut muut paitsi tsompikirjan ja tykännyt hurjasti. Myös äänikirjat on kuunneltu ja tykätty. Välillä tuntuu että ei ole päätä eikä häntää mutta kuitenkin on, ja lopussa aina huomaa että tarina onkin yllättävän koskettava.
Tsompikirja odottelee tuolla lukuvuoroa. Nämä Puluboi ja Poni-sarjan kirjat uppoavat kaikkiin lapsiin. Yleensä toivomuksena on, että Puluboi, Puluboi, kun jotain luen.
PoistaEihän näiden kirjojen lauseissa olekaan minkäänlaista päätä eikä häntää, joten kaikilla on hauskaa, kun luetaan ääneen. Kirjat oikein yllyttävät lukemaan lisää ja nämä on kummankin suosikkeja tyttöjen ja poikien.
Nämä kirjat osuvat suoraan lasten maailmaan kaikkine tapahtumineen. Lisäksi on tämä puhuva Puluboi, joten kirjoissa on sopivasti fantasiaa arkielämän rinnalla.
Eräällä ystävälläni on lukihäiriö ja hän joutuu työkseen lukemaan kirjoja ääneen lapsille. Kerran yksi tyttö oli sanonut, että kylläpä ystävälläni tulee paljon virheitä lukiessa, mutta ei se haittaa. Olen samaa mieltä, ei se haittaa ja pääasiahan on se, että luetaan yksin ja yhdessä, hiljaa ja ääneen. Siinä ne taidot kasvavat.
Nämä Puluboit ovat kyllä niin hervoton pläjäys että... Huumorilahja sekä sadunkuuntelijoille että koetinkivi ääneenlukijalle. Siinä missä meillä iltasadunlukijan virkaa hoiteleva Vaari sai Veljeni Leijonanmielen kanssa nieleskellä tosissaan, tässä saa purra poskilihaksia, jotta pysyy naama peruslukemilla ja lukukunto ruodussa! Ollaan menossa vasta Puluboin ja Ponin kirjat 1+2, mutta varmaa on, että sarja jatkuu." Lisää" on 4-7 -vuotiaiden vakikommentti. Kynttiläntuoksuista alkanutta adeventtiaikaa:)
VastaaPoistaKiitos Takkutukka :) Vettä satelee ja silleen, aika pimeä on tämä adventtiaika.
PoistaOnneksi löysin nämä kirjat. Näistä on ollut runsaasti iloa itselle ja monelle muulle.
Joskus on aika herkille kirjoille, mutta nauru on jotenkin niin puhdistavaa ja energiaa antavaa, että toivon kyllä lisää tällaisia kirjoja lapsille.
Nämä on niin lapsenmielisiä ja lapsethan nauraa kikattelevat ihan omituisille asioille. Ei ehkä sovi iltalukemiseksi ;)