Les! Lue! blogin Elämäkertahaaste alkaa olla loppusuoralla, joten nyt on aika koota lukemani kirjat yhteen, sillä tälle vuodelle en enää ehdi lukemaan yhtään elämäkertaa. Olen tykännyt kovasti tästä haasteesta ja haastekirjoihin on kertynyt oikein kiinnostavia omaelämäkertoja ja toisten kirjoittamia elämäkertoja jostakin ihmisestä. Parhaimpana pidän Agatha Christien itse itsestään kirjoittamaa omaelämäkertaa. Siinä oli kirjailija, jolle ehdi tapahtua kaikenlaista ja silti hän kirjoitti huiman määrän dekkareita ja salanimellä muita kirjoja. Hän ei antanut periksi, vaikka kirjat eivät alkuun kiinnostaneet kustantamoita, vaan jatkoi sinnikkäästi kirjoittamista ja käsikirjoitusten lähettämistä.
1. Ahvenainen Helvi: Kukkia lumessa
2. Auster Paul: Talvipäiväkirja
3. Brodsky Joseph: Veden peili
4. Christie Agatha: Vanha hyvä aikani
5. Han Suyin: Päivien kimallus
6. Hyeonseo Lee ja David John: Seitsemän nimen tyttö
7. Ibrahimi Anilda: Punainen morsian
8. Joutjärvi Risto: Valvojana naisten erityistyöleirillä-Saara Tuukkasen muistelmat 1943-1944
9. Kihn Martin: Kurittomat kaverit
10. Kirves Jenni: Aino Sibelius - Ihmeellinen olento
11. Knausgård Karl Ove: Taisteluni - Ensimmäinen kirja
12. Korhonen Marja: Häivähdyksiä - Erityinen elämäni
13. Kwok Jean: Käännöksiä
14. Laulajainen Leena: Maria ja taikalyhty
15. Oksanen Kimmo: Kasvonsa menettänyt mies
16. Pistorius Martin & Megan Lloyd Davies: Mykkä huuto
17. Snellman Anja: Antautuminen
18. Walls Jeannette: Lasilinna
19. Yli-Mäyry Soile: Palava tuhka
Elämäkertahaaste on nyt tällä kertaa ohi, mutta kiinnostukseni elämäkertoihin ja omaelämäkertoihin jatkuu edelleen. Nostan hattua Marja Korhoselle, joka on neliraajahalvautunut ja silti kirjoitti elämäkertansa otsaan liimatun nettiohjaimen avulla. Marja viettää hienoa elämää huolimatta halvautumisestaan. Martin Pistoriuksen elämä takaisin elävien kirjoihin on uskomaton suoritus, sillä kukaan ei tiennyt, että hän ymmärsi puhetta, mutta ei voinut kommunikoida kenenkään kanssa. onneksi hän sai toimintaterapeutiksi ihmisen, joka näki hänen katseensa ja ymmärsi, että Martin ymmärtää, mutta ei pysty ilmaisemaan itseään. Nykyisin Martin Pistorius kulkee maailmalla puhumassa neliraajahalvauksesta ja kommunikointikeinoista sekä omasta elämästään halvautuneena.
Elämä voi olla joskus tarua ihmeellisempää, siksi luen elämäkertoja.
Kiitos Reetta kiinnostavasta haasteesta!
Ai niin, ihan unohdin tämän haasteen, johon minäkin osallistuin, mutta unohdin sen ajan kuluessa. Voisi silti katsastaa, mitä elämäkertoja on tullut luettua.
VastaaPoistaSinulla onkin komea lista luettuja. Tuo Martin Pistoriuksen kirja alkoi kiinnostaa nyt minuakin. Laittelenpa nimen talteen.
Kiitos Elegia :)
PoistaTosi kiinnostava haaste, joten tuli luettua hiukan överisti, jopa niin, että taidan pitää pienen tauon elämäkertakirjojen kanssa ;)
Pistoriuksen kirjassakin on valokuvia, joten hänen elämäkertansa antaa hyvän kuvan siitä mistä lähdettiin ja missä mennään nyt. Huikea kehitys. Tulee mieleen suomalainen Pekka Hyysalo, jota ihailen kovasti.
Omat ongelmat näyttävät pieniltä heidän ongelmiensa rinnalla.
Minäkin luin muutaman elämäkerran tänä vuonna. Parhaimmat taisivat olla Hitchcockin ja Mullovan.
VastaaPoistaJouluksi olen varannut Joenpellon ja Konkan. Luen elämäkertoja hyvin harvoin, vaikka omistan ja kerään. Tai siis luen harvoin alusta loppuun. Siis, että nyt otan, luen ja bloggaan. Vaan enemmänkin haen niistä jotain tietoa. Olen lukenut Bergmanit aikoja sitten, mutta niihin palailee. Mankellin elämäkerran luen varmaan ensi vuonna.
Eeva Joenpelto oli äitini lempparikirjailijoita, joten olen lukenut niitäkin, koska kaikki löytyi äidin kirjahyllystä. Eeva Joenpellon koti toimii nykyisin kirjailijoiden asuinpaikkana ja muistaakseni Katja Kettu ja Tuomas Kyrö ovat ainakin asuneet siellä.
PoistaYleensä luen kirjan alusta loppuun, jos se on kiinnostava, mutta yleensä tiedän muutamasta sivusta, että luenko vai en.
Yritän olla keräämättä kirjoja, koska meillä on vielä tuo ihana kirjasto. Mutta jostakin syystä niitä kirjoja vain kertyy ;)
Oletpa lukenut valtaisan määrän elämäkertoja! Näistä vain Aino Sibeliuksen len lukenut, mutten vielä tuonut blogiin. Tämä haaste on tosiaan inspiroinut minutkin elämäkertojen äärelle.
VastaaPoistaKiitos Paula :) Minulle tuli jossakin vaiheessa stoppi näihin elämäkertoihin... pidän niihin vähän taukoa, mutta joistakin kirjoista ei tiedä, että ne ovat elämäkertoja, ennen kuin lukee niitä. Soile Ylimäyryn taide on aivan ihanaa ja hän lähti 14v. maailmalle etsimään taidekoulutusta. Rohkea nuori.Hieno taidekirja.
PoistaHuima lista! Minäkin luin Aino Sibeliuksen kirjan, ja se on yksi parhaista tähän haasteeseen lukemistani. Herra Sibelius ei sitten niin kovin paljon kiinnostakaan. :)
VastaaPoistaKiitos Marika :) Aino Sibelius teos oli hieno ja tulihan siinä herrasväen elämä kerrattua kokonaisuutena. Alkuun ajattelin, että milloinkas tässä tulee se Ainon näkökulma ja ainon elämä. Hiukan sai sitä kaivella sieltä kiihkeän kirjeenvaihdon keskeltä. Aino oli päättänyt rakastaa nerokasta hulttiomiestään, joka seikkaili maailmalla, sai sukupuolitauteja ja taisi pettääkin mennen tullen ja palatessa.
PoistaSe, että Ainosta kirjoitetaan jotakin on hieno juttu ja tuo esille sen, että vaikka olisi miten kuuluisa ihminen tahansa, niin kotiasioiden ollessa kunnossa ja sen rakkauden kannattelemana voi nerous loistaa.
Tuskinpa ilman ainoa Jannen elämä olisi niin hyvällä mallilla ollut sen verran viinaan menevä säveltäjä oli.
Jannesta on tullut nyt monta hyvää tv-ohjelmaa ja musiikkia on saanut kuunnella koko vuoden. Upeita sävellyksiä.
Vau, kunnioitettava lista! Hienoa, että lähdit mukaan haasteeseen!
VastaaPoistaTon Christien omaelämäkerran luin itse joskus teininä ja tykkäsin valtavasti. :-)
Kiitos Reeta <3
PoistaKiinnostavaan haasteeseen oli mukava tarttua. Se Tove Janssonin elämäkerta odottaa edelleen kirjahyllyssä lukemista :) Se oli niin kuin tavoitteenani, että luen sen.
Agatha Christien vuosi oli, joten päätin, että jotain on luettava, sillä olen lukenut hänen kirjojaan todella paljon paitsi en blogiaikana. Haa, elämäkerta ja vieläpä rouva kirjailijan itsensä kirjoittamana oli todella mielenkiintoista. Jos joku haluaa tietää, niin Agatha toivoi tulevansa oopperalaulajaksi, mutta ei sitten ollut tarpeeksi ääntä. Nuori perhe tarvitsi rahaa, joten Agatha alkoi sitten rustailemaan kirjoituksia lehtiin ja dekkareita, jotta perhe sai vähän rahaa... Ihana Agatha...ihailen kovasti!