Alkujaan kuva oli ollut toisenlainen. Tyttöystävä näkyi siinä myös, heijastui peilistä aivan miehen olkapään yläpuolella, kamera silmilleen kohotettuna. Se oli heidän yhteinen muotokuvansa, tuona aikana, jolloin peilistä otetut kuvat olivat vielä harvinaisia.
Moni lukija voi muistaa englantilaisen S.J.Watsonin hänen ensimmäisen kirjansa perusteella, joka oli psykologinen trilleri Kun suljen silmäni. Watsonin toinen kirja Kaksoiselämä on myös jännittävä ja siinä päähenkilö Julia etsii siskonsa Katen murhaajaa Pariisissa kuten Rosamund Luptonin Sisar teoksessa Beatrice etsi siskoaan Lontoosta. Kaksoiselämässä on vain muutama henkilö, joten murhaaja löytyy pienestä piiristä, mutta kirjailija osaa pitää lukijan jännitystä yllä yli neljänsadan sivun verran, lukija haluaa tietää kuka se oli. Murhaaja osaa esittää kaksoiselämää todella taidokkaasti. Mikä on murhaajan motiivi ja miksi hän tekee rikoksia. Miksi kaikki piti tehdä niin monimutkaisesti? Murhaajilla on outo ajatusmaailma omasta oikeutuksestaan tehdä sitä mitä tekee, rikoksia.
"- ja toivon että edes harkitsisit terapeutille menemistä -"
Raivoni vyöryy nyt kaksin verroin voimakkaampana. Jokin katkeaa. En kestä enää. "Voi haista paska, Hugh." Lasi jota en ollut tajunnut piteleväni räsähtää lattialle. En muista heittäneeni sitä.
Julia ei mene terapeutille, kuten miehensä Hugh uskoo, vaan hän aloittaa intohimoisen suhteen nuoremman miehen kanssa. Suhde ei ole ainoa salaisuus Julian elämässä. Kirjaa lukiessa tuli mieleen, että miten paljon tai vähän aviopuolisot tai perheenjäsenet oikeastaan puhuvat omista asioistaan toistensa kanssa. Kuinka helposti valheet voivat lipsahdella suusta. Tietysti on helpompi sanoa, että menen terapeutille kuin, että menen rakastajani luokse, mutta valheista seuraa aina lisää valheita ja lopulta joku näkee jotakin mitä ei saisi nähdä. Aika monesti aviopuoliso on se viimeinen henkilö, joka tietää salasuhteesta. Tosin Julian ja Hughin suhde oli tainnut olla jo pitkään loppusuoralla ennen Katen kuolemaa.
Juoksen kujalle. Se on sateesta likomärkä, lähes pilkkopimeä. Minun on vaikea uskoa sitä. Olen täällä. Tässä se on. Täältä sisareni ruumis löydettiin, täällä hänen verensä valui mukulakiville. Täältä alkoi viime kuukausien painajainen.
Kaksoiselämä ei yllä juoneltaan samalle tasolle Watsonin esikoiskirjan Kun suljen silmäni kanssa. Kun suljen silmäni on ollut bestseller ja siitä tehty elokuva on menestynyt hyvin. Haluaisin nähdä elokuvan, Before I Go to Sleep, jonka pääosissa ovat Nicole Kidman ja Colin Firth. Jännä juttu, että mieskirjailija on valinnut molempien kirjojensa päähenkilöiksi naisen. Kaksoiselämän tragedian syyt löytyivät kaukaa menneisyydestä, joita Julia muisteli kirjassa koko ajan. Oli kuin olisin ollut Julian ajatusmaailmassa mukana, aika karmaisevaa. Kirja muistutti mielestäni liikaa Luptonin Sisar teosta, joten suosittelen kirjaa niille, jotka eivät ole lukeneet Luptonin kirjaa. ***
S. J. Watson, Kaksoiselämä
suom. Laura Beck
Bazar 2015
Second Life 2015
s. 446
Annikan bloggaus
Kun suljen silmäni ihastutti kesällä. Täydellinen idea. Että haluaisin lukea tuon.
VastaaPoistaKun suljen silmäni oli kyllä todella koukuttava dekkari. Haluan katsoa elokuvan. Nicole Kidman on varmasti hyvä muistinsa menettäneenä naisena.
PoistaEn tiennyt elokuvasta. Nicole K. sopii hyvin siihen. Ihailin, että juttu hallittiin loppuun asti. Vastaavanlaista ideaa ei muistu mieleen. Muistijuttuja kylläkin.
PoistaNicole Kidman on monipuolinen näyttelijä. Julianne Moorekin näytteli upeasti pääosaa Edelleen Alice elokuvassa. Siinä Alice sairastui Alzheimerin tautiin.
PoistaJännityksellä odotan elokuvaa Kun suljen silmäni kirjasta, toivottavasti pääsen katsomaan sen teatteriin. Elokuvateattereissa on oma tunnelmansa. Viimeksi kävin katsomassa Kätilön.
Kun suljen silmäni jäi minulla lukematta, kuten jää tämäkin, mutta Luptonin Sisar oli kovasti mieleeni.
VastaaPoistaHyvin kerrot kirjasta, sillä minusta tuntuu jotenkin kuin olisin jo lukenut kirjan: Kävin sisällä sen tunnelmassa.
<3
Kiitos Leena! Nuo lainaukset varmaan kertoivat aika paljon kirjasta. Kirjahan on hyvä, mutta see muistutti liikaa Luptonin kirjaa. Luptonilta ilmestyy ensi vuonna uusi kirja: Hiljaisuuteen hävinneet. Ei Luptoninkaan toinen kirja Mitä jäljelle jää ollut yhtä hyvä kuin Sisar oli. En tykännyt niistä haamuista.
PoistaVoi Leena, Kun suljen silmäni sopisi sinulle todella hyvin luettavaksi. Huikeaa jännitystä.
Sinäkö suosittelet minulle Kun suljen silmäni? Olin sitä jo aikanaan ottamassa, mutta sattumalta eräs kustannusherra kertoi minulle istä yrittäneensä ja moitti tylsäksi. Toki blogikollegani minut häntä paremmin tuntevat, mutta hän on vakuuttunut,että olen vahvojen makujen nainen. Voin sen joskus lukeakin, sillä onhasn saatava tietää, miksi siitä niin paljon kohistiin.
PoistaKiitos Lupton-vinkistä lei nyt äkkiä se tilaamaan!
<3
Tai ainahan voi katsoa elokuvan ja lukea kirjan jälkeenpäin. Tosin minä tykkään lukea ensin kirjan ja vasta sitten katson elokuvan.
PoistaEmile Zolan Naisten paratiisin pystyi kyllä lukemaan aivan hyvin, vaikka olinkin katsonut tv-sarjan ennen sitä.
Olin kirjan pauloissa niin, etten malttanut oikein mennä nukkumaankaan. Kivalta tuntui, että pystyn sentään vielä keskittymään kirjaankin :) Loppu oli kyllä pettymys. Luen kirjailijan esikoisteoksen seuraavaksi.
VastaaPoista