Rauhaa maailmaan lukumaraton

Vuosi 2016 pyörähti rauhaisasti alkuun ja tällä kertaa tällaisen sopivan lukumaratonin avulla. Sannabananan emännöimä Rauhaa maailmaan lukumaraton oli niin houkutteleva, että sovittelin välipäiviksi valitsemat kirjat maratonin lukutahtiin sopiviksi. Aikaa maratonille oli ihanaiset 42 tuntia ja sen sai käyttää 26.12.15-2.1.16 välisenä aikana omaan tahtiin rauhassa ja rentoutuen. Kerroin Sannabanalle omasta korvamadostani, mikä alkoi pyörimään heti nähdessäni tämän haasteen, mutta en laita sitä jakoon, pyöriköön minun korvassa. Korvamadoksi kutsutaan laulua mikä alkaa pyörimään ja pyörimään korvassa, eikä millään meinaa lopettaa. Onkohan muilla vaivaa tällaisista korvamadoista?

Sannabanana halusi haastaa lukijat maratonille, koska hän toivoi joululahjaksi rauhaa maailmaan. Hieno toive ja lupasin olla mukana toteuttamassa toivetta lukemisen avulla.

Lukemani kirjat, joista postaan myöhemmin:

Susan Abulwanin Sininen välissä taivaan ja veden kertoo palestiinalaisesta perheestä, joka joutui jättämään kotinsa Palestiinassa israelilaisten hyökätessä heidän kyläänsä ja valloittaessa maan itselleen. Tarina kertoo useamman sukupolven tarinan ja mukaan on otettu fantasiaa ihmismielen mahdollisesta liikkumisesta sukupolvien välillä. Näiden kahden maan välillä on tällä hetkellä hienonhieno rauha, jonka toivomme vahvistuvan.

Veijo Meri kuoli 2015 ja olin vasta löytänyt hänen tuotantonsa uudelleen. Kersantin poika on kolmas kirja, jonka olen nyt lukenut blogiaikana. Suosittelen muillekin näitä arkirealismiin pohjautuvia kirjoja, joissa Meri käy läpi omia ja sukunsa muistoja. Hänen isänsähän oli töissä aliupseerina vuoteen 1939, joten jollakin tapaa tämä sotilaselämä näkyy hänen tuotannossaan. Kersantin pojasta Veijo Meri sai Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 1973. Useammalle lukijalle taitaa Manillaköysi tai Peiliin piirretty nainen olla ne kirjat, joista Meri tunnetaan. Kersantin pojassa ei vielä sotapuheet ole lähellä, mutta oltiin sodan kynnyksellä. Onneksi elämme nykyisin itänaapurin kanssa rauhan aikaa.

Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen on tullut kuuluisaksi siitä tehdyn elokuvan ja näytelmien ansiosta. Kieltämättä aihe on herkullinen. Ihan tavallinen suomalaispoika haluaa puhua ruotsia ja aikuisena haluaa muuttaa Ruotsiin asumaan. Jotta aihe ei olisi ihan niin yksinkertainen, Miika Nousiainen on lisäillyt aiheeseen kaikenlaisia mustaan huumoriin vivahtavia kommelluksia. Ei hassumpi kirja. Rauhaa Suomen ja Ruotsin välille. Suomi ja Ruotsihan ovat käyneet urakalla taisteluja keskenään. Uskoisin, että ne taistelut käydään jatkossakin vain urheilukentillä ja jääkiekkohallissa.

Neljäs lukemani kirja oli Laura Lindstedtin Finlandiapalkinnon saanut Oneiron. Ostin kirjan heti, kun oli tiedossa, että se voitti palkinnon. Vierastin aihetta kovasti, sillä en pidä leijailevista sieluista tai haamuista yhtään. Lukemisen aloittaminen ei siis ollut helppoa. Eikä se ollut helppoa pitkään aikaan, mutta jostakin syystä en lopettanut lukemista niin kuin tavallisesti tekisin ja sittenhän se alkoikin helpottamaan. Kirjan toinen osa oli kuin eri kirja ja voisin sanoa, että kakkososa oli sitä Finlandiavoittaja-ainesta, joka ykkösosasta puuttui. Heidän kuolemansa ei ollut rauhallista, mutta ehkäpä se rauha löytyi sitten sieltä kuolemasta tai mihin he sitten kirjailijan mukaan joutuvatkaan. 

Viides jättiläiskirja, jonka lukemista olin siirrellyt ja siirrellyt juuri sen jättiläiskoon mukaan, oli Sarah Larkin Uuteen-Seelantiin sijoittuva historiallinen kirja Valkoisen pilven maa. Kirjan kansikuva on todella hurmaava. Kirjassa häiritsi se, että koko kirjan ajan siinä puhuttiin Uuden-Seelannin Alpeista, mutta minusta Alpit sijoittuvat Keski-Eurooppaan. Kirjassa eletään alkuperäisväestön keskellä, eli maorit ovat valkoisten palvelijoita, valkoisten, jotka asuttivat Uuden-Seelannin ja toivat oman kulttuurin ja kielet mukanaan. Uusi-Seelanti on muuten maa, jonne haluaisin matkustaa, siinä toiveeni, mikä on ollut jo pitkään mielessäni. Rauhaisaa rinnakkaiseloa maoreille ja valkoisille siirtomaaherroille. 

Rauhaa vuodelle 2016!