Alan Bradley: Filminauha kohtalon käsissä

Koska kukaan talonväestä ei syystä tai toisesta sopinut lahjojentuojaksi, jäljelle jäi vain joulupukki. Hän tulisi taas vajaan viikon päästä käymään, ja saadakseni kysymykseen lopullisen ratkaisun olin jo aikaa sitten päättänyt napata hänet. Tieteen avulla.

Kanadalaisen Alan Bradleyn riemastuttavan Flavia de Luce-sarjan neljäs osa on Filminauha kohtalon käsissä. Filminauha jo kertoo lukijoille, että kirjan kuvioihin kuuluu elokuvia. Flavian isällä on jatkuvasti taloudellisia ongelmia, koska hän ei käy töissä, vaan viettää englantilaiselle yläluokkaiselle herrasmiehelle sopivia vapaapäiviä. Kartano, jossa he asuvat kuului kadonneelle Flavian äidille, joten jostakin syystä sitä ei voi myydä, jota ihmettelen, mutta jollakin keinoin isä löytää rahaa, jotta he pystyvät ylläpitämään yläluokkaista elämää ja maksamaan palkat parille palvelijalle, rouva Mulletille ja Doggerille. Tässä kirjassa isä on vuokrannut osan kartanosta filmiväelle, jotka tulivat joulun ajaksi tekemään elokuvaa ja asuivat kartanossa.

Loistavista näyttelijänlahjoistaan huolimatta hän ei onnistunut peittämään pienoista yökkäysrefleksiä, jonka huomasin hänen kurkussaan.

"Minä arvasin että pitäisitte siitä!" rouva Mullet kiekaisi.

"Valitettavasti minun täytyy olla tyly ja pidätellä itseäni", Phyllis Wyvern sanoi, työnsi lautasen reippaalla eleellä kauemmas ja nousi seisomaan. "Minusta tulee oikea porsas aina kun on tarjolla kakkua, ja siinä ei mene kuin päivä kun laardikakku siirtyy huulilta lanteille. Uskon että ymmärrätte."

Englantilaisessa pikkukylässä asuva Flavia on oikea ihmelapsi, sillä hän hallitsee kokonaista laboratoriota, joka kuului hänen edesmenneelle sukulaiselleen. Tämä Tar-eno oli myös kirjannut ylös kaikenlaisia kemiallisia kokeita, joita Flavia kokeili uhkarohkeasti. Nyt hän aikoi saada kiinni joulupukin ja sitä varten hän keitti ihmeliimaa, jota sitten levitti katolle ja piippujen ympärille. Joulupukkihan kulkee Englannissa piipun kautta. Mutta niinhän siinä kävi, että Flavian liimaan tarttui kiinni eräs henkilö, mutta siitä tarkemmin sitten kirjan sivuilla, ei spoilata lukijoilta kaikkea.

Pitäisikö minun päättelemällä löytää se salattu rakkaus, jota siskoni tunsivat minua kohtaan? En keksinyt mitään muuta syytä heidän julmuudelleen. Mitä pahaa olin heille tehnyt? No, olinhan minä antanut heille myrkkyä, mutta vain vähän - ja aina kostotarkoituksessa. En ollut koskaan, tai melkein koskaan, aloittanut riitaa. Olin aina ollut viaton...

Kirjan parhaimpia kohtia ovat tietysti sisarelliset riitelyt ja pienet sovinnonyritykset. Flavian perheessä ei kukaan harrastanut hellyyttä ja halailua, mutta sitäkin enemmän piikittelyä ja ilkeilyä. Flavia oli onnensa kukkuloilla, kun hän ystävystyi maailmankuulun näyttelijän kanssa ja näyttelijä oli jopa kuullut hänestä. Flavia oli mainittu lehdessä, kun hän oli auttanut poliisia ratkaisemaan murhan. No mitäpä Flavia ei osaisi, kun pieni pää on täynnä uteliaisuutta, nokkeluutta, rohkeutta ja päättelykykyä. Niistä koitui tässä kirjassa myös ongelmia, mutta sarja jatkuu ja Flavia voi hyvin.

Alan Bradley, Filminauha kohtalon käsissä *****
suom. Maija Heikinheimo
Bazar 2016
s. 314
I Am Half-Sick of Shadows

Bradley Alan: Piiraan maku makea
Bradley Alan: Kuolema ei ole lasten leikkiä
Bradley Alan: Hopeisen hummerihaarukan tapaus

Ullan,  Juhan ja Kirsin bloggaukset Flavia De Lucen seikkailuista elokuvaväen keskellä.
Osallistun kirjalla Marikan Seitsemännen taiteen tarinat haasteeseen, sillä kirjassa katsotaan elokuvia ja aiotaan filmata elokuva, jopa kirjan nimessä on filminauha.