Antti Hyryn Kertomus novellikokoelma oli vuoden 1986 Finlandiapalkintoehdokas, samoin vuonna 1999 hänen romaaninsa Aitta. Vuonna 2009 Hyry pokkasi Finlandiapalkinnon teoksellaan Uuni. Hyryn tuotantoon kuuluu novellikokelmien ja romaanien lisäksi kuunnelmia. Usein kirjoissa kuvataan arkipäivän elämää ja pohjoissuomalaista maisemaa ja elämänmenoa. Kertomus teos sisältää takatekstin mukaan neljä novellia ja vapaamuotoisen proosatekstin Mustan ojan vesi. Minusta myös viides teksti on novelli, koska se on vain 33 sivua pitkä. Muut novellit ovat Kertomus, Lamppu, Oikeastaan ihminen ja Olhavanjoen törmällä. Minua viehätti novelleissa tietynlainen vanhanaikaisuus. Ensimmäinen nimikkonovelli on minusta kaunein, Kertomus, ja sen kertoo nuori poika. Poika on sellainen tee-se-itse-harrastelija ja oli kehitellyt joulukuuseen oman valaisevan tähden.
Ei joulu tähän lopu, vaikka pukki jo kävi. Huomenna menen katsomaan mitä toiset pojat ovat saaneet, Vilho ja Veikko, ja Pertti. Hän katsoi tähteä, joka oli jo himmentynyt, ja tuntui sydänalassa mukavalta.
Toinen novelli Lamppu jatkaa edellisen novellin valoteemaa. Siinä lampunkupu oli rikkoutunut ja mies yritti löytää vastaavaa kupua kaupoista. Kolmas novelli, Oikeastaan ihminen, kertoi junamatkasta Helsingistä Pohjois-Suomeen. Neljännessä novellissa Olhavajoen törmällä jatketaan edellisen novellin metsänosto/rakennusajatuksia. Mies kiertelee metsänostossa, mutta ei oikein saa aikaiseksi mitään ja ilmeisesti omistajatkaan eivät ole kovin innokkaita myymään. Pienellä paikkakunnalla asiaan voi liittyä jotain muutakin, jota ei ole kirjoitettu ylös. Hyryn uskovaisuus näkyy mielestäni vain novellissa Oikeastaan ihminen novellissa.
-Jaska oli istunut siinä soututuolissa ja katsellut ympärilleen ja sanonut:"Kun sinä Liisa kuolet, niin joku epäuskoinen saa tästä hyvän talon."
Epäuskoinen on aika rumasti sanottu toiselle ihmiselle, mutta kirjassa se on kerrottu vitsin muodossa pienen pojan kertomana. Mutta voin kuvitella pikkupaikkakuntien, kuten Kuivasjärven, josta Hyry on kotoisin, ihmisten ahdasmielisyyden. Lestadiolaisuus voi vaikuttaa useammalla eri tavalla elämiseen. Kirjahan on jo 30 vuotta vanha, joten uskoisin elämän helpottuneen nykyisin niin ettei tuomittaisi muita epäuskoisiksi, toivon ainakin. Viimeisessä novellissa mies on omalla rakennutyömaalla Pohjois-Suomessa, ilmeisesti rakentamassa kesämökkiä ja miettii, että tuleeko hän viihtymään siellä. Ainakin hän poimii luonnosta kauniita asioita, joiden puolesta viihtyminen ja ajankuluminen on taattua, onhan hänen tuleva mökkinsä meren äärellä. ***
Antti Hyry, Kertomus
Otava 1986 toinen painos
s. 122
Juhanin bloggaus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti