Tommi Melender: Ranskalainen ystävä

Äiti tunnisti pilkan katseestani ja rupesi sättimään minua. Olin saanut alkunikin vahingossa. Äiti kertoi antautuneensa isälle mökkirannassa ilman suojausta. Kun hän varoittamatta risti jalkansa isän selän yli, isä urahti ja sylkäisi, vaikka oli luvannut olla laskematta sisälle. Aktin päälle he söivät laiturilla neulamuikkuja, joivat kotikaljaa ja katselivat oranssia auringonlaskua. Yhdeksän kuukauden kuluttua minä tulin maailmaan punakkana ja pahansisuisena. Olin vaikea lapsi, pahoinpitelin lelujani ja sain raivokohtauksia kaupan makeishyllyjen edessä.

Ensitutustuminen Tommi Melenderin tuotantoon oli tämä kirja Ranskalainen ystävä. Suomalainen julkisuuden henkilö Joel vetäytyi ranskalaiseen pikkukaupunkiin, koska ei jaksanut siihenastista elämäänsä. Uskon, että julkisuus voi olla aika työlästä ja sen avulla elantonsa hankkiminen käy sekin työstä. Mieleeni tuli kirjasta mm. Jari Sarasvuon konsulttifirma, joka koulutti firmoja tekemään yhä parempaa tulosta. Myytyään firmansa hyvällä hinnalla, firmalla menikin huonosti, Sarasvuon karisma oli lähtenyt, pöly jäi. Tässä kirjassa pohditaan myös firman menestymistä ja epäillään jopa parhaan myyntimiehen pettävän firman. Niinpä Joel miettii myös firman myymistä, sillä itse hän ei halunnut enää palata samoihin hommiin.

Katoin aamukahvit terassille, vaikka ilma oli edelleen enemmän syksyinen kuin keväinen. Norjalaisneule kutitti kaulaa ja lämmitti. Tuuli kahisutti jalavia kuin olisi etsinyt niiden lehvästöstä kolikoita. Siinä hetkessä oli jotain sellaista, mikä kirvoittaa huonoja aforismeja ja veteliä kielikuvia, mutta annoin itselleni luvan tunteilla. Pieni annos patetiaa silloin tällöin ei tekisi minusta imbesilliä loppuiäkseni.

Joel tutustui pikkukaupungissa Marceliin, joka oli historianopettaja, mutta naisystävänsä kuoleman jälkeen ei kyennyt enää opetustehtäviin. Muutenkin hän vihasi oppilaita. Kun vanhemmilta alkoi tulla valituksia, Marcel otti lopputilin ja palasi isänsä kuljetusyritykseen töihin, mikä oli huonompi juttu, sillä kuljetusyritys oli kaupungin rikollisliigan hallitsema. Marcelin vaikeudet alkoivat, kun hän päästi yhden ihmiskaupan uhrin pakoon. Kirja alkaa juuri noilla tapahtumilla, väkivallalla naisia kohtaan. Ihmissalakuljetus oli yksi pahe mitä tämä rikollisliiga harrasti, sillä koko kaupunki oli heidän hallussa ja pelkäsi heitä. Tuohon pikkukaupunkiin liittyi myös kilpaileva rikollisliiga. Pahuus oli levinnyt joka puolelle, mutta Joel ei pelännyt pahuutta, hänellä oli kestäminen omassa elämässä ja firmassa. Vanha äitikin tuotti ongelmia sekä velkaantunut veli. Kirja sisältää useita eri aiheita, joihin voisi syventyä pitemmäksikin aikaa, mutta Joelin elämä vakiintui Aronvillessa. Ystävyys Marcelin kanssa, pubi-illat ja kävelylenkit löytökoiran kanssa, siinä ne arkisimmat askareet. Taustalla väijyvä väkivalta ja sen mahdollisuus, pahuus, koskettivat hieman, mutta Joel yritti pysytellä niiden ulkopuolella. Mutta aina se ei ollut mahdollista.

Falloux käänsi pistoolin Julioon ja laukaisi. Laukauksen jälkeen kuulin rääkäisyn, mutta en tiennyt, tuliko se sisältäni vai ulkopuoleltani. Julion ruumis tuntui ensin kevyeltä ja sitten raskaalta. Se ei eläessään tiennyt kuolevansa eikä ehtinyt tietää sitä kuollessaankaan.

Tässä kirjassa oli runsaasti väkivaltaa ja pahuutta, jota oli ihmisten keskinäisissä väleissä, rikollisliigojen toiminnoissa ja myös televisiosta tulvi terrorismia ulos koko ajan. Päähenkilö ei ollut miellyttävä henkilö, mutta hän hoiti velvollisuutensa tosin ikävien ajatusten saattelemana, mutta eihän kukaan kuule mitä toinen ihminen ajattelee. Kuitenkin kirjan sisältämät ikävänoloiset mielipiteet laskivat arviotani. Tarina itsessään ja sen sijoittuminen Ranskaan oli  kirjan rikkaus. Asukkaiden tylyys ja ulkopuolisten ikävä kohtelu taas laski tunnelmaa, vaikka sehän on jo nähty miten vaikea tilanne Ranskassa on ollut ulkomaalaisten ja ranskalaisten välisissä kahakoissa. Pimeällä ei kannata liikkua ulkona. Todella ajankohtainen kirja, joka oli vuoden 2009 Finlandia-ehdokas. 

Tommi Melender, Ranskalainen ystävä ***
WSOY pokkari
s. 237
ensimmäinen painos 2009

Elinan, Sannan, Inan, Lurun, Erjan ja (todella kiinnostava keskustelu kirjailijan kanssa) Maarian bloggaukset kirjasta.