Simo Hiltunen: Lampaan vaatteissa

Poika survaisi. Hän runnoi koko painonsa iskun perään, aivan kuten isä oli opettanut lyömään Vesalan vellinaamaa, kommunistin jumalatonta poikaa. Nuorukainen pakotti terän nyrkkiä myöten suden kurkkuun ja väänsi puukkoa haavassa.

Simo Hiltusen esikoiskirja Lampaan vaatteissa kertoi hurjan jännittävän tarinan perhesurmista. Näitä perhesurmia tutki rikostoimittaja Lauri Kivi. Kiven omakin lapsuus oli ollut kivulloinen, sillä väkivaltainen isä hakkasi sekä vaimon että lapset. Kuinka paljon kotien seinien sisältä löytyy ikäviä asioita, niistä Kivi kirjoittaa nettilehteen, kuukausiliitteeseen ja painettuun lehteen. Kunnes Kivi löysi erään perheen kotoa johtolangan, joka muutti tilanteen kokonaan. Oliko perhesurmat isien tekemät kuten luultiin, vai oliko liikkeellä sarjamurhaaja. Kivi kiersi ympäri Suomea etsien uusia johtolankoja ja tuli härnänneeksi poliiseja ja henkilöä, joka halusi pysytellä huomaamattomana.

Kukaan ei koskaan löytänyt kolmea pientä ristiä, jotka nuori mies piirsi puukollaan kuolleiden sänkyjen pohjiin. Hän ymmärsi kyllä, ettei olisi pitänyt, mutta hän oli ehdollistunut ristien tekoon. Ilman niitä kaikki jäi kesken. Ne ikään kuin antoivat tapahtuneelle päätöksen ja oikeutuksen. Uhrit olivat ristinsä ansainneet ja pääsivät lepoon. Ne peittivät isän teot ja synnit.

Lampaan vaatteissa kertoi äärimmäisen pahuuden syntymisestä ja miten kotioloilla on vaikutuksensa siihen. Ei kaikista tule pahoja, jotka joutuvat kestämään lapsesta asti pahoinpitelyä, toiset alistuvat, toiset sairastuvat henkisesti ja ne harvat jatkavat sitä mitä heille on väkivallalla opetettu. Heistä tulee rikollisia, väkivaltaisia, murhaajia, kuten kirjan rikollinen. Kivi etsi kiivaasti murhaajaa ja joutui itsekin epäiltyjen listalle. Kiven taisteluase oli kirjoittaminen julkisuuteen. Tuli aika saada murhaaja reagoimaan kirjoituksiin. Ehkäpä se olisi pitänyt jättää tekemättä, sillä seuraukset olivat arvaamattomat.

Äijästä oli tullut väkivallantekijä, koska hänet oli sellaiseksi koulittu. Se oli jakanut lapsuuden oppeja pojilleen. Lauri tiesi omasta kokemuksestaan, että vaati määrätietoisuutta, älyä ja tahdonvoimaa päästä lapsuuden malleista eroon ja elää omalla tavallaan.

Pahuudesta puhuminen tekee sen näkyväksi. Perhesurmien ennakoimiseksi pitäisi myös tehdä jotakin. En uskokaan, etteikö merkkejä löydy. Vaarallisia aikoja ovat taloudelliset vaikeudet, eron uhka, ampuma-aseet kotona, alkoholi ja henkinen sairastuminen. Työkaverini kertoi, että mitä hän tekee, kun mies kalisuttelee asekaapin avaimia ja uhkaa ampua, jos hän ottaa eron. Sanoin, että et sinä voi tietää, ennen kuin otat eron. Ero tapahtui ja mies tuli humalassa takaoven läpi haulikko kädessä ampumaan heidät. Uhka oli siis todellinen. Mies meni sitten kotiinsa ja ampui itsensä. Siinä tapauksessa perhesurma vältettiin. Minun täytyy sanoa, että en ymmärrä perhesurmia, enkä sitä, että miksi ei riitä itsemurha tilanteessa, jossa on vaikeaa ja muuta keinoa ei ole.

Lampaan vaatteissa kirjan tarinassa perhesurmat muuttuivat muuksi, mutta olivat tutkimusten mukaan olleet perhesurmia. Simo Hiltusen esikoistrilleri antoi hyvän esimaun vahvasti tämän päivän asioissa liikkuvan kirjoittajan vahvuuksista jännityksen saralla. 

Sillä isän oli valtakunta ja voima ja kunnia, iänkaikkisesti, saatana.

Simo Hiltunen, Lampaan vaatteissa ****
WSOY 2015
s. 417

Osallistun kirjalla Lukutoukan kulttuuriblogin kirjabingoon: kirja on äijäkirja

Kirsin bloggaus
Annikan bloggaus
Villiksen bloggaus
Susan bloggaus
Arjan bloggaus
Elegian bloggaus
Takkutukan bloggaus