Jo Nesbø: Tohtori Proktorin Pierupulveri

Kuuluisa norjalainen dekkarikirjailija Jo Nesbø on kirjoittanut myös hurjan hauskaa Tohtori Proktori lastenkirjasarjaa. Kirjoja on ilmestynyt jo neljä. Tämä Tohtori Proktorin Pierupulveri aloitti sarjan. Kirjoista löytyy Tohtorin lisäksi Älli ja Liisi, jotka ovat samalla luokalla koulussa ja asuvat naapureina. Jonkun aikuisemman lukijan mielestä kirjasta voi löytyä hieman liikaa pieru-sanoja, mutta lapset omivat kirjan itselleen ja uivat kirjan maailmaan vauhdilla, sillä kirjailija on löytänyt oikean taikamaailman hulluine keksintöineen ja omituisine henkilöineen. Tietysti kirjasta löytyy ne pahikset ja jännittäviä kohtia niin, että kynnet rapisee, mutta uskoisin, että lapsijoukossa kirjan kuunteleminen ei ole liian jännittävää. Tosin minua jännitti kamalasti se, että Oslon viemäriverkostossa asustaa jättimäinen anakonda nimeltään Anna Konda. 

Olen joutunut anakondan vatsaan, Älli ajatteli istuessaan pilkkopimeässä liikkuvan ja mutkittelevan käärmeen sisällä jonkin märän tihkuessa taukoamatta seinistä ja katosta. Hän oli edelleen vähän hellänä käärmeen ahtaassa nielussa ja ruokatorvessa matkaamisen jäljiltä, mutta vatsassa oli väljempää ja hän oli yhä kutakuinkin yhtenä kappaleena. Se oli kuitenkin ajan kysymys.

Kirjasta voi lukea sitten enemmän Ällin seikkailuista, sillä hän oli niin pieni, että opettajakin pyysi häntä nousemaan pulpetille seisomaan, että kuuli paremmin Ällin tarinoita, joita riitti ja riitti ja riitti.

Liisi puolestaan oli yksinäinen ja joutui säännöllisesti kiusaamisen uhriksi, sillä samalla kadulla asui kaksospojat, jotka kiusasivat kaikkia... tulleet ehkä isäänsä. Liisin paras kaveri oli muuttanut pois, joten hän kaipasi ystävää itselleen. Kirjan teemoja ovat tietysti hassut keksinnöt, lasten oma maailma, fantasia anakondineen ja kamaline vankiloineen, josta tuli mieleeni Ranskan Bastilji. Kirjassa puhutaan myös erilaisuudesta ja rikoksista, kuinka ollakaan kun kirjat on kirjoittanut dekkarikirjailija. Niin kuin saduissa aina käy, paha sai palkkansa ja melkein kaikki muut olivat onnellisia.

Ja samassa Älli tuijotti taas valtavimman koskaan näkemänsä anakondan isoon, vaaleanpunaiseen kitaan. Kita ilmestyi esiin nurkan takaa, ja Älli ajatteli että tällä kertaa hänen pelinsä oli pelattu, rajansa nimittäin silläkin kuinka monta uutta mahdollisuutta punatukkaisille pojille annetaan.

ps. lue kirjasta enemmän Ällin seikkailusta.

Jo Nesbø, Tohtori Proktorin Pierupulveri *****
hauska kuvitus Per Dybvig
suom. Outi Menna
Gummerus 2009
Doktor Proktors Prompepulver 2007
s. 204

Tohtori Proktorin aika-amme (Doktor Proktors tidebadkar, 2008)
Tohtori Proktori ja mahdollinen maailmanloppu (Doktor Proktor og verdens undergang. Kanskje, 2010)
Tohtori Proktori ja suuri kultaryöstö (Doktor Proktor og det store gullrøveriet, 2012)

Osallistun kirjalla Lukutoukan kulttuuriblogin kirjabingoon: kirja on lasten fantasiakirja