Jotkut tunteet nopeuttavat aikaa, toiset hidastavat, toisinaan on kuin se kaikkoaisi - aina siihen väistämättömään hetkeen, jolloin se todella kaikkoaakin eikä koskaan palaa.
Englantilaisen kirjailijan Julian Barnesin Kuin jokin päättyisi lyhytproosateos voitti vuonna 2011 arvostetun Man Booker kirjallisuuspalkinnon. En ihmettele ollenkaan palkintoa, sillä tässä kirjassa on upea alku, teos kuljettaa lukijaa tapahtumien läpi rennosti, ja teoksen tarina kestää uskomattomaan loppuun asti. Tarina ei petä missään kohti. Sitä ei ole turhaan pidennetty ylimääräisillä henkilöillä ja rönsyilevillä juonilla. Kirja tunteista.
Meitä oli kolme ja hänestä tuli neljäs.
Tarinaa kertoo Tony. Kolme koulupoikaa sai kaverikseen kouluun tulleen uuden pojan, Adrianin, joka sopeutui heidän kaverikseen nopeasti. Koulun loputtua jokainen siirtyi eri yliopistoon ja yksi meni isänsä firmaan töihin. Nämä kolme kaverusta pitivät yhteyttä enimmäkseen Adrianiin. Jossakin vaiheessa Tony alkoi seurustelun Veronican kanssa ja tutustutti hänet kolmeen kaveriinsa. Lopulta Tony sai ilmoituksen, että Veronica ja Adrian seurustelevat. Tietysti asia otti nuorta miestä päähän ja Tony lähetti ensin kortin, jossa sanoi sen olevan ok, mutta sitten häntä otti vielä enemmän päähän ja matkalle lähti todella ärsyyntynyt kirje, jossa toivoteltiin kaikenlaista. Tämä kirje aiheutti sitten jotain, joka päätti jotain.
"Sinulla ei vieläkään leikkaa. Ei ole ikinä leikannut eikä leikkaa. Lakkaa jo yrittämästä."
Kirjassa on kaksi osaa. Ensimmäinen osa kertoo lyhykäisyydessään Tonyn elämänkerran isoisäksi asti. Toinen osa tarkastelee Tonyn eläkkeelläoloaikaa, kun Veronica saapui yllättäen jälleen hänen elämäänsä. Siihen oli syynsä ja myöskin siihen, miksi Tony yritti lähentyä Veronicaa. Taustalta löytyi nuoruudenaikaiset tapahtumat, jotka olivat jättäneet jälkiä. Näitä jälkiä Tony yritti ratkoa, aina kun hän sai Veronicalta tuon saman tylyn tokaisun, että sinulla ei sitten leikkaa. Veronicalla oli jotakin, minkä Tony oli saanut perinnöksi, mutta Veronica ei halunnut antaa sitä Tonylle.
Kirja tuo piilotettuna esille englantilaisen luokkayhteiskunnan. Pitää olla sopiva tausta ja oikea koulutus, jotta kelpaa sukuun. Jos ei ole tarpeeksi hieno suku, niin ylemmän luokan snobit kyllä antavat sen kuulua puheessaan. Sehän on sitä ns. leikinlaskua, mutta alemman luokan ihmiset sen kyllä ymmärtävät. Luokkaerot eivät välttämättä ole suuria, mutta ainakin kirjassa niistä pidettiin kiinni. Ei ihme, että nuori Tony ärsyyntyi.
Tästähän on sitten vain pieni hyppy suomalaiseen yhteiskuntaan, jossa ihmisiä on jaettu pidemmän aikaa A ja B-luokan kansalaisiksi. Tätä on pitkään tehty terveydenhuollon parissa, kun ensisijaisesti hoito annetaan töissäoleville kansalaisille. Hoitotakuu ei anna välttämättä takuuta hoidon laadusta. Mutta rahallahan pääsee hoitoon. Samoin parempien ikäihmisten hoitokoteihin. Vanhemmat kuljettavat lapsensa päiväkoteihin ja kouluihin, missä ei ole maahanmuuttajien lapsia. Muitakin esimerkkejä löytyy varsinkin työpaikkojen henkilöstön valinnoissa tehdään suoranaisia vääryyksiä. Tämän verran suomalaisesta nykyajan luokkayhteiskunnasta.
Julian Barnes kertoi oman tarinansa ja sai sillä Man Booker-kirjapalkinnon. Loistava teksti, englantilainen rauha elämänmenossa, ei mitään suurempia tragedioita, koska eron jälkeen vaimo pysyi ystävänä. Vanha ystävyys ja sen menetys oli kuitenkin loppujen lopuksi aika riipaisevaa, mutta itse olisin antanut kirjapalkinnon tuosta luokkayhteiskunnan kuvaamisesta ja sen välittämästä tunteesta, en ole tarpeeksi hyvä.
Tiesin etten voisi muuttaa enkä korjata enää mitään.
Julian Barnes, Kuin jokin päättyisi *****
suom. Kersti Juva
kuva. Paul Tomlins
WSOY 2012 Aikamme kertojia
s. 157
The Sense of an Ending 2011
Kirjasta ovat postanneet mm. Katja, Maria, Kaisa, Jokke, Krista, Aletheia, Susa, Villis, Essi ja Leena Lumi.
Mulla on tämä ollut lainassa kirjastosta jo kahdestikin, mutta kummallakin kerralla olen palauttanut lukemattoman, vaikka uskon, että tämä on teos josta pitäisin ja sitä myös sinun kirjoituksesi vahvistaa. Luokka-aspektit kiinnostaa aina ja vaikuttaa muutenkin todella hyvältä.
VastaaPoistaLue ihmeessä. Jo ensisivuilta murehdin sitä, että tämä loppuu ihan pian, sillä sivuja on niin vähän. Joku muu voi kiinnittää enemmän huomiota johonkin toiseen asiaan, ehkä päähenkilön luonteeseen ym., mutta minusta kirja kertoi tunteista ja siitä ikiaikaisesta luokkayhteiskunnasta, joka Suomikin on aina ollut, mutta tasoittanut koulutuksen yhdenvertaisuuden avulla. Englannissa koulu on todella tärkeä juttu ja lapsi ilmoitetaan kouluun, kun se syntyy. Kouluhan alkaa 4-vuotiaana. Onhan ne sitten tietenkin köyhien koulut, mutta ylempiin luokkiin on tosi vaikea päästä. Elegialla olisi varmaan enemmänkin tietoa, kun hän asuu Englannissa. Omat tietoni ovat englantilaiselta tuttavalta, joka asuu Suomessa.
PoistaPostauksesi palautti mieliin tämän mainion kirjan jättämän positiivisen lukukokemuksen; kiitos:) 1990-luvun lama oli viimoinen uusjaon niitti ja poiki runsaasti periytyvää syrjäytyneisyyttä oheis-ongelmineen. Samassa rytäkässä laaja keskiluokka liki hävisi/hävitettiin. Siis juuri se, jonka varassa toimiva yhteiskunta on vahva. Kyllä vaan luokkayhteiskunnassa mennään ja tulevaisuuden varaan jää, mitä kaikkea se poikii, jos ei kelkka käänny...
VastaaPoistaKyllä minä muistan nuo kurjuuden ajat, kun työkaverit ja ystävät joutuivat maksamaan sukulaisten lainoja pankeille. Sitten pankit saivat valtiolta lisärahaa ja porskuttivat ylpeinä ja hienosti. Jostakin syystä en ole lukenut yhtään kirjaa esim. siitä miten sukulaiset joutuvat yks kaks maksamaan lainantakauksen.
PoistaTyökaverini 8 lapsen äiti, joutui miehensä kanssa maksamaan veljen perheen talolainasta 100 000 markkaa ja moni muu lähipiiristä joutui kriisiin mukaan. Kahvituntien keskustelut olivat välillä aika ankeita.
Nyt vastaavia juttuja syntyy peliveloista, pikavipeistä jne.
Nämä sykleinä kulkevat ongelmat ovat hetkessä niin suuria, että yhteiskunta on helisemässä.
Kun kuljen kaupungilla, ihan missä kaupungissa tahansa, kaupat ovat vuokrattavina tai myytävinä. Yrittäjillä on suuret vaikeudet. Maatalous alkaa olla alasajettuna, joku rohkea vielä uskaltaa viljellä. Tuet on maksettu viime vuoden marraskuuhun asti.
Mai, tämä on aivan mahdottoman upea timantti. Kosketti monin tavoin ja taisi olla lukuvuonna jopa parhaiden kirjojen listallani...En tiedä, miksi, mutta tämä kirja tuntuu vieläkin. Barnesin tyyli on kiehtova ja vaikea vastustaa.
VastaaPoista<3
Tunsin saman tunteen ja se otti minut haltuunsa heti ensilehdeltä. Olin koko ajan ihan herkistynyt ja vastaanottavainen. Ja se punainen lanka piti alusta loppuun asti. Hui mikä kirjallinen taideteos. <3
PoistaMinä jaksan ihmtellä, että tämä ei ole noussut bloggaajien suosikiksi, mutta tässä löysimme toisemme sataa!
PoistaKävin just katsomassa, mitä olet uutta lukenut, mutta nyt taas luemme kovian eri kirjoja ja vedän välillä yhden Nesserin, että saan fiilikseni pysymään korkealla. Sen jälkeen EHKÄ kirja, jonka luemme molemmat. Yhden pisteen vinkki: Kirjailijan kotimaa on Australia.
<3
On tämä ainakin kiinnostanut kovasti, sillä tätä on katseltu aika monta kertaaa :)
PoistaMinulla on suomalaisten mieskirjailijoiden kirjat luettavana ja sitten aloitan Tytöt, yes :) Ja kovasti haluaisin lukea lastenkirjoja, nuorisokirjallisuutta on tullut luettua jonkin verran.
Luin tämän muutama vuosi sitten, ja muistan olleeni vaikuttunut. Barnes noin niin kuin muutenkin kiinnostaa kovasti.
VastaaPoistaSama juttu :) Barnes alkoi kiinnostaa ja häneltähän on suomennettu muutama kirja.
PoistaMinulle ei tämä kolahtanut, joskin kirjan alku oli varsin lupaava, mutta moni on pitänyt, varmasti hyvä kirja.
VastaaPoistaTykkäsin kirjasta ja se varmaan näkyy myös. Kirja herätteli näitä luokkayhteiskunta-ajatuksia, luin kirjaa todella herkästi. Kirja oli tunteiden tulkki.
PoistaToinen asia: eli lainausta tekstistäsi:
VastaaPoista"Tästähän on sitten vain pieni hyppy suomalaiseen yhteiskuntaan, ... kun ensisijaisesti hoito annetaan töissäoleville kansalaisille.
Minulla ei tästä ole aivan samanlaisia kokemuksia. Esimerkiksi hammashoitoajoissa ei työssäkäyviä ainakaan suosita (lasten hammashoito ja raskaana olevat ovat minusta etusijalla, voin olla väärässä, mutta jos ovat se on minusta oikea painotus), eikä minusta muutenkaan ainakaan terveydenhuollon ajanvarauksessa, ei siellä minusta kysytä, onko töissä vai ei ole?
Rahallahan tietenkin saa ostaa palveluja, ja vakuutuksen kautta niin ikään.
Olen tehnyt töitä terveydenhuollon, sosiaalialan ja kasvatusalan työtehtävissä ja keskustelen edelleen näiden alojen työntekijöiden kanssa. Terveydenhuollon piirissä ihmisten luokittelu hoidon tärkeysjärjestyksen mukaan on ollut jo pitkään. Näistä löytyy kyllä netistä aineistoa.
PoistaTyössäkäyvät nostin tärkeimmäksi, koska heidät pitää saada nopealla ajalla takaisin töihin ja maksamaan niitä veroja. Siksipä heille pitää olla lainmukaiset työterveyspalvelut.
Julkisesta hammaslääkäripalvelusta olen voinut vain haaveilla. Työssäkäyvänä töistä ei lähdetä hammaslääkäriin, joten hampaani on hoidettu kalliisti yksityisillä työajan ulkopuolella.
Kyllä minulta kysyttiin ammatti ja työpaikka, kun kävin kipsauttamassa käteni ja joka kerta on kysytty olin sitten yksityisellä tai julkisella.
Raha ratkaisee meidänkin yhteiskunnassa. Uskon, että tiukennuksia on tulossa jatkossakin, kun eläkeläispommi laskeutuu. Työn järkiperäistäminen ja kehittäminen on jokaisella alalla tärkeintä, ja tämä koskee varsinkin hoiva-alaa.
Ok. Totta muuten, että kysyvät kunnallisessa hammaslääkärissä ammatin. Onkohan sillä tosiaan joku merkitys. Samoin muuten neuvolassa kysytään vanhempien ammatit ...
PoistaSuomessa perusajatus on rehellisyys ja että jokainen on rehellinen. Näinhän ei ole. Ihan vasta löydettiin 4v. poika, jota piiloteltiin ja ulkonäkö oli muutettu tytöksi. Tämän pojan äiti oli vankina isälle ja tyttärelle. Isä käytti hyväkseen ja tämä nuori tyttö synnytti neljä lasta. Hänet pakotettiin neuvolassa ja sairaalassa käyttämään tyttären nimeä. Näin lapset tulivat sosiaalihuollossa tyttären nimiin ja hän pystyi nostamaan Kelalta ja sosiaalihuollosta tukia, vaikka nämä lapset oli ilmeisesti myyty eri perheisiin.
PoistaTänä päivänä Suomessa tapahtuu tällaista, enkä usko, että tämä on ainoa tapaus.
Vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta!
VastaaPoistaSuosittelen. Minä ihastuin.
PoistaTämä todellakin on loistava romaani. Surumielinen, tarkkanäköinen, hyvin brittiläinen.
VastaaPoistaBarnes on brittiläisen arkielämän loistava kuvaaja ja tunteiden tulkki. Kirja on todellakin surumielinen.
PoistaTämä kirja on minulla yksi niistä, jotka odottavat hyllyssä lukemistaan... Hieno, hieno postaus! <3
VastaaPoistaKiitos Kaisa Reetta <3
PoistaTässä pienoisromaanissa näkyy loistavasti kirjan tarinan kaari. Kirja nappasi lujasti hyppysiinsä heti ensimmäiseltä sivulta ja oikeasti minulla oli tunne siitä, että nyt luen huipputeosta ja loppuun asti mentiin samalla tunteella.
Voi kun ehtisit pian lukemaan tämän kirjan <3