Care Santos: Suklaan maku

Chili, inkivääri ja laventeli

Barcelonalainen Care Santos on Katalonian eturivin kirjailijoita ja hänen laajasta tuotannostaan on nyt suomennettu ensimmäinen kirja Suklaan maku. Kirjan pääosassa on kaakaokannu, mutta kirja ei suinkaan ole mikään keittokirja, vaan kaakaokannu matkaa kirjan kertomuksissa ajassa taaksepäin nykyajan Barcelonasta 1700-luvulle asti, siihen aikaan, kun tämä kyseinen kaakaokannu valmistettiin Ranskassa Sèvres´n posliinitehtaalla. Kannun pohjaan tuli omistajan nimi:

Je suis à madame Adélaïde de France

Nykyaikaan sijoittuvan kertomuksen päähenkilö Sara on naimisissa Maxin kanssa. Heille on tulossa illallisvieraaksi ystävä vuosien takaa, kuuluisa kansainvälinen suklaaherkkujen valmistaja Oriol. Nämä kolme ystävystä tapasivat toisensa suklaanvalmistuskurssilla parikymmentä vuotta aiemmin. Max rakastui ensisilmäyksellä Saraan, Sara ihastui saavuttamattomaan Orioliin ja Oriol yritti olla ystävälleen lojaali. Kertomus on siis kuuma kolmiodraama, jota suklaa kuorruttaa herkullisesti. Sara on vanhemmiltaan perinnöksi saaman konditorialiikkeen omistaja. Päättäväinen ja itsepäinen nykyaikainen nainen, joka on menestynyt hienosti. Hän osti kaakaokannun pienestä vanhojen tavaroiden liikkeestä nuorena tyttönä ja helli sitä aarteenaan. Illallinen oli todella erikoinen.

Kaakao, sokeri ja kaneli

Siirrymme seuraavaan tarinaan 1800-luvun Barcelonaan, missä samana päivänä syntyi  herrasväen puolella tyttö rikkauksien ympäröimään taloon ja talon kellarikerroksessa tyttö palvelijalle, joka kuoli synnytykseen. Isästä ei ollut tietoakaan. Onneksi herrasväellä oli auttavainen sydän ja Aurora ei joutunut köyhäintaloon, vaan sai varttua Candidan rinnalla, tietysti alempiarvoisena ja tulevaan palvelustytön rooliin. Candidan avioituessa Aurora seurasi Candidaa, valmisti tälle monta kertaa päivässä kaakaota ja sai kuulla kaikki juorut, myös ihastukset, sillä Candida ihastui helposti. Ja niinhän siinä kävi, että Aurora sai palata takaisin synnyintaloon palvelijaksi. Lopulta talon rouva hankki Auroralle palveluspaikan, jossa hän sai tehdä kaakaota henkilölle josta piti kovasti. Tietysti kaakao tarjottiin kyseisestä kaakaokannusta, joka oli esillä myös ensimmäisessä kertomuksessa.

Pippuri, mausteneilikka ja "annatto"

Kolmannessa kertomuksessa seurataan ranskalaisen valtuuskunnan edesottamuksia 1700-luvun  Barcelonassa. Barcelonassa oli nimittäin keksitty suklaantekokone, jota valtuuskunta tuli katsomaan. He toivat suklaantekokoneen keksijälle lahjaksi madame Adélaïden valmistuttaman kaakaokannun. Samaan aikaan samaista konetta oli tullut katsomaan englantilainen valtuuskunta. Myös barcelonalainen suklaanvalmistuskilta halusi koneen itselleen ja levitti kaikenlaisia ilkeämielisiä huhuja koneen omistajasta, joka oli nuori nainen, Marianna. Marianna oli taitava työssään, mutta aika oli miesten aikaa ja naisilla ei ollut mitään oikeuksia, ei kuulua suklaanvalmistuskiltaan tai mahdollisuuksia valmistaa suklaata. Mariannalla oli salaisuus, sen voimin hän oli pystynyt muutaman kuukauden tekemään työtä ja elättämään itsensä, mutta aika oli käymässä vähiin ja köyhäintalo odotti häntä. Siellä hän oli kasvanutkin orpona.

"Esineiden sisällä elää tarinoita ja ääniä, jotka kertovat niitä", Sara oli vuosia sitten sanonut. "Joskus kun kosketan tätä valkoposliinista kaakaokannua tuntuu kuin kuulisin ne."

Care Santos, Suklaan maku ****
kansi ja ulkoasu: Satu Kontinen. Upea, herkullisen eroottinen kansikuva.
katalaanista suomentanut: Anu Partanen
S&S 2016
s. 404 + kirjan henkilöluettelo
Desig de xocolata 2014

Onko sinulla jokin esine, jota pidät aarteenasi ja joka on kulkenut mukanasi vuosia?  Minulla on joitakin esineitä, joista nousee mieleeni niin mukavia muistoja, että ne ovat kalleimpia aarteitani. Ystäväni tekemä pieni lasienkeli on kulkenut mukana pitkään ja tänä kesänä sain häneltä itsetehdyn savisydämen. Ystävyys säilyy ja mukavat muistot näiden esineiden mukana. Siitä jatketaan mihin edellisellä kerralla jäätiin.

Takkutukan bloggaus kirjasta.