John Steinbeck: Torstai on toivoa täynnä

Kun sodan laineet ulottuivat Montereyhin ja Cannery Rowille saakka, soti siellä joka ainoa, ken enmmän, ken vähemmän, omalla tavallaan itsekukin. Vihollisuuksien sitten päätyttyä oli kullakin omat haavansa nuoltavinaan.

Yhdysvaltalaisen nobelistin John Steinbeckin Torstai on toivoa täynnä teos meinasi uuvuttaa minut alkusivuillaan. Jaksoin viisikymmentä sivua ja pidin muutaman kuukauden tauon. Sitten aloitin pikkuhiljaa muutaman sivun päivävauhdilla, ja sen jälkeen, kun kirjassa alkoi tapahtua kaikenlaista, luin kirjan reippain mielin loppuun asti. Selätin siis klassikon ja olen tosi iloinen siitä. Kahden aiemman Steinbeckin kirjan Routakuun ajan ja Oikuttelevan bussin kanssa ei ollut mitään ongelmia. Steinbeckilla on oma huumorintaju, joka on yllättävän tuoretta ja kirjoja ei uskoisi niin vanhoiksi kuin ne ovat.

Niinpä niin, joka ainoan sai sota kynsiinsä. Tohtori kutsuttiin palvelukseen. Hän uskoi Lännen Biologisen Laboratorion erään ystävänsä - Vanhaksi Kilkkukivekseksi ristityn - haltuun ja palveli itse aikansa sanitäärikersanttina veneeristen tautien osastolla.

Kirjan päähenkilö on tohtori, joka oli päässyt sodasta, minkä aikana viihtyi hyvin sairaalatöissä, sillä valtion spriitä riitti yllin kyllin. Muutenkin kirjassa pyöritään kaljan, viinin, viskin, pubien ym. ympärillä aika lailla, joten olisikohan se vaikuttanut nihkeään lukemiseeni. En nimittäin kauhean mielelläni lue juomisesta, vaikka blogista löytyy kyllä siihenkin teemaan liittyviä kirjoja. Elämän realiteetteja. Palattuaan sodasta takaisin, tohtori huomasi laboratorionsa kärsineen poissaolosta liikaa ja hän masentui. Ystävät halusivat piristää kaikin keinoin tohtoria, mutta mikään ei auttanut. Ystävillä ja ystävyydellä on siis tässä kirjassa suuri merkitys. Ihmistä ei jätetä yksin, kun hän masentuu.

- Suzy, Fauna tiuskaisi terävästi. - Yksi sääntö minulla on: älä koskaan anna auringon laskea vihasi äläkä kehnon kirjan ylle.

Tohtorin  ystävät päättävät suuressa viisaudessaan hankkia tohtorille naisen. Lähellä olevasta porttolasta löytyy nuori ja nätti vastatullut Suzy, jonka luonne ei ollut oikein porttolaan sopiva. Liian kiukkuinen ja itsevarma, meilläpäin sanottaisiin, että äkkiväärä. Mutta pakko on Suzynkin jotakin työtä tehdä elannokseen. Siinäpä sitä onkin loppukirjalle ohjelmaa, kun väki yrittää naittaa nämä kaksi toisilleen, kun kumpikaan ei ollut halukas siihen puuhaan.

John Steinbeck, Torstai on toivoa täynnä ***
suom. Jouko Linturi
Tammen Keltainen pokkari  2010  10. painos
s. 283
Sweet Thursday 1954
ensim. suomenkielinen painos 1955

John Steinbeck: Oikutteleva bussi
John Steinbeck: Routakuun aika

Olen löytänyt Steinbeckin kirjoista sivuhenkilöitä, jotka kirjoittavat kirjoja tai runoja. Tohtori kirjoittaa tutkielmaansa ja porttolan mieskeittäjä kirjoittaa romaania. Routakuusta löytyi upseeri, joka kirjoitti runoja. Tuleeko sinulle mieleen jokin teos, jossa kirjoitetaan kirjaa.

Jaanan ja Jokken postaukset kirjasta.