Nadeem Aslam: Elävältä haudatut

Ainoat äänet huoneessa ovat naisen rauhallinen hengitys ja tuuli, joka kulkee kahisten villiintyneen puutarhan läpi.

Pakistanilaissyntyinen Lontoossa asuva kirjailija Nadeem Aslam kirjoittaa kolmannessa teoksessaan Elävältä haudatut nykyajan sodista, sodista joita käydään Afganistanissa. Kauniit unikot kirjan kannessa kuvaavat sitä, millä keinoin sotaa rahoitetaan, huumeilla, jota saadaan unikoista. Afganistan on ollut Neuvostoliiton, Talebanien ja USAn taistelukenttä, jota kirjassa käydään läpi samalla, kun tarinan henkilöt käyvät vuoropuhelua omien muistojensa ja tarkoitusperiensä kanssa.

Jokainen on seurannut Syyrian tilannetta ja tietää, että Syyria ei käy vain sisällissotaa, vaan se käy myös taistelua äärijärjestöä vastaan. Sotaan on sekaantunut Neuvostoliitto ja Turkki. Syyriaan on lähtenyt myös suomalaisia taistelijoita ja monista muista maista. Sodankäynti on muuttunut, aseet ovat tuhoisia. Siviilit jäävät silti asumaan raunioihin, varsinkin vanhukset, naiset ja lapset tai sitten he asuvat pakolaisleireillä. Surullisenkuuluisat itsemurhapommittajat tappavat yleensä siviilejä ja tuhoavat rakennuksia. Sodat mies miestä vastaan ovat jääneet historiaan. Kaikki tämä tulee esille Nadeem Aslamin kirjasta, mutta kaiken sen kuulemme uutisista, joihin turtuu.

"Ajat kuorma-auton ulos täältä ja pysäköit sen uuden koulun ulkopuolelle, punakukkaisen puun ja ison, erilaisista maamiinoista varoittavan kyltin väliin."

Kirjan päätapahtumat käydään englantilaisen vanhuksen Marcuksen talolla. Marcuksen vaimo kivitettiin huorana, sillä heidät oli vihkinyt naispappi. Vihkiminen ei ollut enää voimassa Talebanien vallassaolon aikana. Marcuksen tytär oli kadonnut nuorena, sillä hän oli nähnyt ikäviä asioita. Paetessaan hän oli joutunut neuvostojoukkojen vangiksi. Marcuksen lapsenlapsi syntyi tämän vankeusajan johdosta. Sittemmin hän oli seurustellut amerikkalaisen Davidin kanssa. Marcus ja David olivat ystävystyneet etsiessään molemmat Marcuksen kadonnutta tytärtä ja lapsenlasta. 

David oli jälleen etsintämatkalla Afganistanissa ja vieraili Marcuksen luona. Marcuksen luokse oli löytänyt myös venäläinen Lara, joka etsi kadonnutta veljeään, joka oli ollut sotimassa Afganistanissa. Talolle pakeni myös Dunia, nuori opettajatar, joka joutui sulkemaan koulun, sillä naisopettaja oli kuin punainen vaate ääriliikkeelle. Marcuksen talolle joutui haavoittunut henkilö, joka saattoi olla uhka tai sitten ei. Amerikkalaiset joukot ja äärijoukot kävivät sissisotaa siviilien keskellä, eikä kehenkään voinut luottaa.

Olen aiemmin lukenut Aslamin  Sokean miehen puutarhan, joka kuvasi myös Afganistanissa kauan kestänyttä sotatilaa. Sokean miehen puutarha oli rakkauskertomus, mutta myös kolmiodraama sodan keskellä. Elävältä haudatut kuvaa myös ihastumisia, mutta tällä kertaa voimakkain teema on kadonneiden läheisten etsintä. Aslamin tyyli ei ole osoitteleva, vaan hän tuo selkeästi esille jokaisen osapuolen osallisuuden hirmutekoihin ihmisyyttä, tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia vastaan. Hänelle on tyypillistä luoda kauneutta rumuuden keskelle.

Homeroksen sotaeepoksissa viholliset keräävät kaatuneitaan taistelukentältä ja itkevät avoimesti toistensa nähden, sairaina tuskasta. Marcus toivoisi, että sodan osapuolet saisivat nähdä toistensa kyyneleet.

Nadeem Aslam, Elävältä haudatut ****

suom. Vuokko Aitosalo

LIKE 2010

s. 389

Wasted Vigil 2008

Nadeem Aslam: Sokean miehen puutarha

Susan, Katjan ja Leena Lumin arviot kirjasta.