Isabel Allende: Henkien talo

Ja juuri sillä hetkellä - kuten Nivea muisteli vuosia myöhemmin - ahdistuneen hiljaisuuden keskellä kuului selvästi pikku Claran ääni:

- Psst! Isä Restrepo! Jos se juttu helvetistä onkin pelkkää satua, silloinhan meitä kaikkia on narrattu...

Olen lukenut uskomattoman sukukronikan, Henkien talo, joka on chileläissukuisen Isabel Allenden mestarinäyte tarinankertomistaidoistaan. Kirjan hurmaava alku alkaa del Vallen perheestä, jossa oli kaksi siskosta Rosa ja Clara. Näistä nuorempi Clara keskeytti pitkäpiimäisen ja tulikivenkatkuisen pyhäpäivän saarnan kirkossa. Isä Restrepo tietysti julmistui pikkutytön keskeytyksestä ja onneksi perhe ehti paeta kirkosta, ennen suolapatsaiksi muuttumistaan, mutta ehtivät kuulla loukatun arkkienkelin kamalan karjaisun ovelle:

- Sinä pirun riivaama tyttö! Röyhkeytesi on saatanasta!

Perhe oli pitänyt Claran kummallisuuksia erityispiirteinä, eikä niistä ollut haittaa kenellekään, ei vaikka ruoka-aikana suolakuppi siirtyi pöydän pintaa pitkin. Perhe oli myös tottunut Claran ennustuksiin ja toimi ennustusten mukaan. Nähkääs ne ennustukset toteutuivat aina. Esteban Trueba oli kihloissa del Vallen perheen tyttären Rosan kanssa, joka oli kuulu kauneudestaan ja vihreistä hiuksistaan. Sattui kuitenkin jotain ikävää, joten naimisiinmenosta ei tullut mitään. Esteban Trueba on yksi kirjan äänistä. Erittäin ikävä ihminen, mutta hänestä tuli kirjan patriarkka. Onhan se hyvä, että kirjasta löytyy myös kontrastia kaikelle hyvyydelle ja kauneudelle ikävistä ihmisistä ja tapahtumista. Kirja kestää koko 1900-luvun, joten sukupolvet tulevat tutuiksi.

Esteban meni myöhemmin naimisiin Claran kanssa, kun tämä täytti 19 vuotta ja rakennutti Claralle upean talon, josta tuli henkien talo, sillä henget liikkuivat siellä missä Clara oli. Onneksi nämä henget eivät puhelleet, eivätkä olleet kirjan pääosissa, niiden äänet kuulivat vain tietyt henkilöt. Henkien kanssa seurustelua pystyi myös oppimaan ja vahvistamaan ja tietyissä tilanteissa siitä oli jopa apua, ettei tiennyt maallisista asioista mitään, ainakin jos ne olivat ikäviä ja väkivaltaisia tapahtumia. Niitäkin kirjassa riitti.

Alustalaisten elämä oli kaikkien väittelyidemme aiheena. Tai ei aivan kaikkien. Väittelimme myös maailmansodasta. Minä seurasin natsijoukkojen etenemistä olohuoneen seinään kiinnittämästäni kartasta, ja Clara puolestaan neuloi sukkia liittoutuneiden sotapojille. 

Esteban ja Clara saivat tytön ja kaksospojat. Kirjassa edetään vielä seuraavaan sukupolveen, jolloin Estebanin ja Claran tytöntyttö Alba oli yliopisto-opiskelija ja rakastunut. Maassa kuohui ja opiskelijatkin olivat innolla mukana luomassa muutosta. Tuossa vaiheessa sosialistit pääsivät valtaan, mutta eivät pitkäksi aikaa, sillä maassa tapahtui sotilasvallankaappaus, josta oli ikäviä seurauksia, ihmisiä katosi vankiloihin ja keskitysleireille. Heitä löytyi tapettuina tai sitten heitä ei löydetty enää koskaan. Suuri osa ihmisistä lähti pakolaisiksi muihin maihin. 

Isabel Allende lähti sotilasvallankaappausta pakoon Venezuelaan vuonna 1973. Nykyisin hän asuu Kaliforniassa. Chilen presidentti Salvador Allende oli kirjailijan isän serkku ja hänet surmattiin vallankaappauksen aikana. Henkien talo on kirjailijan esikoisteos ja siitä on tehty samanniminen elokuva. Aiheensa kirjaan kirjailija sai, kun hänen isoisänsä oli kuolemaisillaan ja kirjailija alkoi kirjoittaa hänelle kirjettä. Kirjeestä tuli oman suvun vaiheista kertova kirja. Kirja, jossa siirrytään tunnelmasta toiseen, historiantapahtumista seuraavaan, sukupolvien vaihtuessa ja poliittisten kriisien ravistellessa suvun henkilöitä. Kirjassa rakastetaan ja vihataan, tunnetaan tuhansia tunteita ja kysytään neuvoja hengiltä.

Sitten isoisä ja minä otimme toisiamme käsipuolesta ja kuljimme talon läpi seisahtuen joka paikkaan muistelemaan menneitä ja tervehtimään entisaikojen näkymättömiä henkiä, jotka olivat kaikista myllerryksistä huolimatta pysyneet paikoillaan.

Isabel Allende, Henkien talo *****
suom. Jyrki Lappi-Setälä
Otavan Kirjasto 2010  toinen painos
s. 436
La casa de los espiritus 1982
ensim. suomal. painos 1985


Kauanko ihminen elää?
Tuhatko vuotta vai yhden ainoan?
Elääkö viikon vai vuosisatoja?
Kauanko ihminen kuolee?
Mitä tarkoittaa ikuisesti?

Pablo Neruda