En aikonut muistuttaa häntä, että juuri niin hän oli sanonut; että hän tanssisi hitaasti "sen ämmän" haudalla. Tämä tapahtui elokuussa tuhatyhdeksänsataakahdeksankymmentäkahdeksan.
Juuri tänään sain kuulla, että Peter Sandströmin Laudatur on Finlandiaehdokas, yksi kuudesta. Laudaturia lukiessa oli jotenkin sellainen olo, että kirja on Finlandia-ainesta runollisella otteellaan. Jopa kirjan päähenkilö Peter, sama kuin kirjailijan nimi, on runoilija ja hiukan elämäntavatkin ovat lipsahtaneet runolliseen elämänrytmiin ja elämän tarkkailijaksi, hiukan ulkopuolisena kaikesta. Päähenkilö on hiukan odottavalla kannalla, sillä vaimo odottaa lasta. Ei siinä ole muuta ongelmaa kuin se, että vaimo on jo melkein viiskymppinen ja sehän tuo jo lisäongelmia raskauteen. Peterin mielestä vaimo on muutenkin raskastekoinen, joten raskaus voi olla siinäkin suhteessa ongelma. Laudatur kertoo kahdesta ajanjaksosta Peterin elämässä, kun hän vietti kesälomaa vanhempiensa luona ja silloinen morsian, kutsumanimeltään Seepra, kulki maailmalla, ja nykyajasta, kun vaimo, edelleen Seepra, käy kotona vain tuomassa likaiset vaatteet ja yöpyy mieluummin naispuolisten ystäviensä luona.
Elämässäni oli tietynlainen välivaihe, muuttaisin syksyllä Turkuun ja aloittaisin työt toimittajana. Morsiameni oli matkustanut Färsaarille perkaamaan kaloja. Siskoni työskenteli lentoemäntänä ja asui Las Palmasissa. Olin hyvin yksinäinen.
Peter on lopettanut toimittajan työt. Runoilijan ura ei oikein ota tulta jalkojensa alle. Oma elämä on jämähtänyt paikoilleen, mutta yllätys yllätys lapset ovat kasvaneet, eikä heihin saa oikein kontaktia ja menevään vaimoon vielä vähemmän. Peter ilahtuu, kun entinen päätoimittaja soittaa ja pyytää kylään. He ovat käyneet välillä filosofoimassa juomisen äärellä. Peter on keski-ikäisenä yhtä yksinäinen kuin nuorena aloittaessaan toimittajan työt.
Lähtökohtaisesti en ollut sentyyppinen mies joka kyttäsi vaimonsa menemisiä.
Vertailukohtana kirjassa on Peterin oma isä, joka on huomattavasti värikkäämpi tyyppi. Poika saa oman osansa isänsä kiinnostuksen kohteista ja tempauksista. Samoin vanhempiensa värikkäästä yhteenotosta tuona kyseisenä kesänä vuonna tuhatyhdeksänsataakahdeksankymmentäkahdeksan. Isän yrittäessä hyvitellä tapahtumien jälkeen äitiä, äiti saa joka ikinen päivä tuoreen ruusun. Ehkä Peterinkin olisi hyvä ottaa ruusuprojekti käyttöönsä, sillä pelkkä pyykinpesu ei näytä tuottavan tulosta. Ehkä Peter ei edes halua vaimoonsa läheisempää kontaktia ja läheisyyttä. Pelkkä kumppanuus näyttää riittävän, mutta kyllä se ainakin näin lukijasta kuulostaa surumieliseltä ja yksinäiseltä.
Peter Sandström, Laudatur ***
suom. Outi Menna
S&S 2016
s. 228
Muissa blogeissa mm. Jonna, Krista, Tuijata, Ulla, Maailmankirjat, Katja, Riitta, Mari A, Kaisa V, Omppu ja Takkutukka.
Sandström on kirjailija minun makuuni, hänen Finlandia-ehdokkuutensa on hieno juttu. Tässä Peter S oli niin eksynyt ja absurdin koominen mietteissään. Ja tunnusti niinkin naurettavan seikan kuin vaimonsa vakoilemisen :) Upeaa pohdintaa elämästä.
VastaaPoistaPakko tunnustaa, että ei ollut minun mieleeni. Ehkä jos siinä olisi ollut enemmän näitä räväkän isän ja äidin toilailuja, niin olisin kiinnostunut enemmän. Tämä miestyyppi on niin kaukana siitä tyypistä, jonka kanssa minä elän, nauran, itken ja rakastan, että ei minkäänlaista klikkausta tapahtunut. Tietysti se riippuu aika paljon myös siitä vaimosta. Oli minusta aika noloa, että kaataa vain pyykkikassin tyhjäksi lattialle ja mies alkaa kiltisti lajitteluhommiin. Sanaakaan ei vaihdettu. Ei pussailtu, ei halailtu, ei mitään. Tämä kirja ahdisti tuolla kuivuneella kumppanuudella.
PoistaValkea kuulaaseen ihastuin täysillä. Sinulle joka et ole täällä odottaa lukua. Laudatur ei onnistunut koskettamaan minua yhtä voimakkaasti kuin Valkea kuulas. Olisin halunnut pitää tästä enemmän kuin pidin. Toisaalta, kun ajattelen tätä päivää ja se tuomia uutisia, niin Sandström kiilaa kärkeen tuossa joukossa. Omissa suosikeissani tämä mahtuu huonosti kuuden kotimaisen sisään ellei temmo sinne mieskiintiöllä, jos sellaista huomioin.
VastaaPoistaEn kyllä Laudaturin perusteella aio lukea yhtään enempää. En ihastunut. Minulle pitää olla enmmän axöniä kirjoissa.
PoistaKyllä tämä jää häntäpäähän minun lukemien suomalaisten kirjojen listassa. Tiranan sydän pesisi kirkkaasti. Kolme kirjaa olen lukenut ehdokkaista, joten ei päässyt tänä vuonna kirjat yllättämään. Viikilä on suosikkini.
Tiranaa minäkin kaipasin. Minulla ei ole suosikkia laisinkaan, koska suosikkini eivät mahtuneet joukkoon, kuten Säädyllinen ainesosa, In transit, Kirkkaus... Laitan uskoni Runeberg-kisaan.
PoistaKirkkaus on kyllä tämän vuoden suosikkini suomalaisista kirjoista <3
PoistaSandström on mulle ihan tuntematon irjailija, Valkea kuulaskin meni ohi...
VastaaPoistahiukan jäin ihmettelemään laillasi eilisiä valintoja. Olisiin niin kovin mielelläni mähnyt listalla juuri tuon Tiranan sydämen, jonka sinäkin mainitset. Niin - onnekksi siellä on Viikilä, pidetään peukkuja :) <3
Kustannustoimittajat ovat lähettäneet Finlandiaraadille jälleen kerran kattauksen, josta puuttuvat yllättäjät. Raati muuten moitti siitä, että kustantajien pitäisi olla rohkeampia valinnoissaan. Viime vuonna se oli Oneiron ja muut olivat vain sitä yleistä laatukirjallisuutta.
PoistaViikilä on ollut yksi kolmesta lempparistani siitä asti kun sen luin. Kirkkaus ja Villa Vietin linnut ei edes päässeet listalle.
Näin eri lailla me koemme lukemamme:) Minua Sandströmin kerronnan poljento ja Outi Mennan käännös miellyttivät, eikä ehdokkuus yllättänyt. Suurinta herkkua teoksessa olivat, kuten jo mainitsitkin, isän ja pojan väliset dialogit, isä sukupolvensa sodankäyneenä tyyppiedustajana ja poika isänsä ukkosenjohdattimena omine haahuiluineen.
VastaaPoistaTiranan sydän olisi myös tuoreudellaan ja tekstin laadukkuudellaan ansainnut ehdokkuutensa... Aurinkoista viikonlopun jatketta:)
Ei minuakaan ehdokkuus yllättänyt, se tuli heti alussa mieleen, että tämä löytyy listalta, mutta en minä silti tykännyt.
PoistaAurinkoa ja pakkasta riittää. Sinä varmaan lekottelet auringon lämmössä, en ole kade, sillä muuten Ozzy pitäisi laittaa hoitoon ;)
Mullakaan Laudatur ei kolahtanut kuin korkeintaan Turun-kauduilla. Muut Sandströmit lukematta, en osaa sanoa, luenko... Finlandia-ehdokkaista olen lukenut 3 ja puoli kirjaa, jotenkin odotan, että se puolikas voittaa, koska en saanut loppuun. Näin kävi Nenäpäivän kanssa, joen takaraivossa ajatus, etten ole oikein Finlandia-palkintolainen....
VastaaPoistaSama juttu, Turku oli ainoa positiivinen juttu ja sitten ne vanhempien miesten älynväläytykset hiprakassa.
PoistaOlen lukenut Lopotin, Akvarelleja Engelin kaupungista ja Laudaturin. Kirkkaus kuuluisi listalle, samoin Tiranan sydän ja yksi lemppareistani Villa Vietin linnut.
Olen vahvasti ihastunut Sandströmin kirjoitustapaan luettuani Valkea kuulaan ja tämän Laudaturin. Jälkimmäisen aloitin nyt uudestaan suomeksi, kun ekalla kerralla luin ruotsiksi. Lukiessa suorastaan tunne Peterin ironisen hymyn. Elämä on vaikea laji, pohjimmiltaan absurdi ja tämä tulee Sandströmillä loistavasti esiin.
VastaaPoistaKyllähän tästä kirjasta huumoria löytyy ja olin varma, että tämä on se suomenruotsalainen kirja, joka pääsee mukaan ehdokkaaksi.
PoistaEi se nyt minulle napannut ;)