Sunnuntai 24. lokakuuta 2004.
Kuukausi ennen tragediaa.
Huomenna serkkuni Woody menee vankilaan. Hän viettää siellä seuraavat viisi vuotta elämästään.
Sveitsiläinen vuonna 1985 syntynyt kirjailija Joël Dicker bongahti maailman tietoisuuteen vuonna 2012 julkaistulla kirjallaan Totuus Harry Quebertin tarinasta. Ajattelin lukea kirjan ennen kuin luen tämän uusimman Baltimoren sukuhaaran tragedian. Kirjastossa katselin kirjaa ja hyvä kun jaksoin pitää sitä käsissäni, sillä se oli niin paksu. Laitoin kirjan takaisin kirjahyllyyn, paksut kirjat eivät sovi minulle, vaikka olen lukenut Kurjat ja Tiklin. Niinpä ajattelin aloittaa kirjailijan tuotannon tästä sukutarinasta, joka sijoittuu Yhdysvaltoihin. Olisi ollut kiva lukea sukutarina, joka sijoittuisi Sveitsiin, sillä enpä muista lukeneen sveitsiin sijoittuvia kirjoja, paitsi Heidi-kirjat lapsuudessa.
Koira saapui terassin luokse. Minä kyykistyin sen tasolle. Se oli melko suuri tummakarvainen uroskoira, sen silmät peittyivät mustan karvan alle ja sillä oli pitkät hyljemäiset viikset. Koira työnsi päänsä minua vasten, ja minä silitin sitä. Koira vaikutti lempeältä. Tunsin heti, että välillämme oli yhteys. Se oli kuin salamarakastuminen, koiraihmiset tietävät hyvin, mitä tarkoitan.
Koska minulla on koira, kiinnitän huomiota kirjoissa lemmikkieläimiin. Tälläkin koiralla oli tärkeä merkitys kirjan juonikuvioissa, sillä se oli sattumoisin päähenkilön, eli kirjailija Marcusin ex-tyttöystävän koira. Kirjahan on myös rakkausromaani. Voisin sanoa, että ilman sitä en olisi jaksanut kahlata kirjaa loppuun asti, mutta kirjassa oli sopivasti nykyajassa kehittyvää rakkaustarinaa ja sitä menneisyydessä tapahtunutta tragediaa sekä elämää ennen ja jälkeen tragedian. Jossakin vaiheessa teki mieleni alkaa laskemaan tragedia-sanat, sillä niitä oli aika monta.
Montclairien ja Baltimorien kohtaaminen paljasti selvästi kahden eri maailmani välillä olevan valtavan kuilun: toinen oli virallinen elämäni Montclairin Goldmanina, toinen taas salainen elämäni Baltimoren suvun Goldmanina.
Marcus sai lapsuudessa viettää aikaansa isänsä veljen perheen luona, jotka olivat todella rikkaita. Marcuksen perhe eli ihan tavallista elämää, joten perheiden ero korostui pojan elämässä. Kateus ja mustasukkaisuus olivat aina läsnä. Marcus kutsuttiin serkkunsa Hillelin kaveriksi. Hillelillä ei ollut ystäviä ja koulunkäynti oli vaikeaa, koska hän tunsi itsensä ulkopuoliseksi. Pian joukkoon liittyi Woody, jonka perhe adoptoi.
Kirjassa seurataan poikien kasvua lukiolaisiksi. Mukaan mahtui kaikenalaisia tempauksia ja vaikeuksia koulussa ja poliisien kanssa. Tulevaisuus oli kuitenkin loistavana edessä pojilla ja ilman ongelmien kerääntymistä, kaikki olisi sujunut hyvin. Lopulta ongelmat paisuivat liian suuriksi.
Voin sanoa, että kirjan nimestä ja kansikuvasta päättelin, että kirja olisi historiallinen kirja ja perhetarinan lukeminen oli kieltämättä aika pitkäpiimäistä. Onneksi kirjassa oli useampi aikataso, joten kirja ei ollut tylsä. Kyseinen tragedia oli yllättävä, mutta hiukan uumoilin sen olevan jotain sen tyyppistä. Kirjasta löytyi mielestäni monen kirjailijan vaikutteita.
Joël Dicker, Baltimoren sukuhaaran tragedia ***
suom. Kira Poutanen
Tammi 2016
s. 554
Le livre des Baltimore 2015
Hyvä valinta 2017 avaukselle! Vaikkakin kerronnassa ja verbaliikassa oli havaittavissa hienoista epätasaisuutta ja hapuilua, kuin kiiltokuvien paikoittaista, turhanaikaista päälleliimailua, jonka karsiminen olisi tuottanut kaunokirjallisempaa tulosta, istui teos tuolloiseen stressaantuneeseen mielentilaan saumattomasti. Vaikuttaa siltä, että Dicker hakee tällä tyylillään laajempaa lukijakuntaa, mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tiivistämällä ja jättämällä ns. löysät eli hömpät pois, lopputulos olisi sekä iskevämpi että laadukkaampi. Uskoisin Dickerin kykyjen riittävän tasokkaampaankin, mutta onhan tällä nuorella kirjailijalla pitkälti produktiivista taivalta edessäpäin; on verra...
VastaaPoistaKiitos Takkutukka :)
PoistaOli pakko, kun kirjasto vaati palauttamaan, moni muukin haluaa lukea tämän kirjan. Onhan tämä tehty todella laajalle lukijakunnalle, kirja kuvaa Yhdysvaltoja, vertailee rikkaiden ja tavallisten ihmisten elämää, perhetarina, rakkaustarina, koiraystävälle jotain, rikollisuutta, kasvukertomus lapsuudesta aikuiseksi, kirjailijan elämää jne. Tässähän menisi kirjapiirillä koko talvi. Se hömppä pudotti tähdet. Tarina itsessään on hyvä. Kirjassa oli oikea määrä salaisuuksia ja sukuihin liittyvää vihanpitoa, ihmisten välisiä jännityksiä ym.
Varmaan uusi kirja on jo tulossa ;)
Ostin tämän miniälle hänen toivomuksestaan joululahjaksi. Pitää kuulostella mitä hän tykkäsi. Eri aikatasoissa kulkeva tarina kuulostaa kiinnostavalta.
VastaaPoistaOlin jo aiemmin noteerannut kirjailijan ja nämä kirjat, mutta ajattelin antaa pölyn laskeutua ja loppuvuoteenhan se sitten jäi tämä lukeminen. Sadie Jonesin Kotiinpaluu oli niin järisyttävän traaginen perhetarina ja pojan kasvutarina, ja tässähän on tosi paljon sitä samaa, naapurin tyttökin. Käännöskirjallisuudesta Kotiinpaluu oli vuoden parhaimpia kirjoja. Dicker ei vielä vakuuttanut lahjakkuudellaan ainakaan minua.
PoistaOlet kiva anoppi, kun kuuntelet toivomuksia <3
PoistaMe olemme nyt päätyneet tähän virheostosten jälkeen. Lapset kirjoittavat joulupukille kirjeitä, viisainta se on aikuisillakin, ellei tunne lahjan saajaa niin hyvin, että osaa yllättää myönteisesti.
PoistaViisas neuvo. Olen seuraillut blogikavereiden juttuja joululahjakirjoista, joita he ovat toivoneet ja saaneet. Hauska lukea miten eri perheissä toimitaan.
PoistaKun äiti eli sain hänet lopulta uskomaan, että kirjastosta saa lainattua kirjoja ja varattua ne mieleiset. Äitihän oli sitten innokas kirjojen lainaaja. Lopetti lopulta myös ne hutikirjalahjojen ostotkin. Osti nimittäin minulle lahjaksi sen kirjan minkä halusi itse lukea ja luki sen itse ensin. Joululahjoista olisi vaikka kuinka monta tarinaa monella muistoissa.
En ole lukenut tätä, mutta käsitin, että Dicker herättää monenlaisia tunteita, myös paheksuntaa ja epäilyä. Kotiinpaluun olen lukenut. Kirjan kansi oli hämäävä, kuin harlekiini. Se oli ristiriidassa kirjan rankan sisällön kanssa.
VastaaPoistaEn ole ehtinyt lukea muiden arvioita kirjasta, mutta itselle tuli mieleen joissakin kohti, että se toi mieleen toisia kirjailijoita.
PoistaKotiinpaluu kirjan kansikuva oli niin hämäävä, että se houkutti kovasti kirjakaupassa, mutta enpä olisi uskonut kirjan sisältävän sellaista alkuräjähdysainesta mitä sitten lopulta luin. Luin Leena Lumin postauksen kirjasta ja se houkutti minut lukemaan kirjan.
Kirjan kansikuvalla on aikamoinen merkitys tarttuuko kirjaan ja lukeeko sen. Jalosen Kirkkaus oli ulkonäöltään ja nimeltään jälleen kirja, jota en aikonut lukea, mutta kirja oli paras suomalainen kirja tänä vuonna minkä olen lukenut. Juuli Niemen kirjaa en aikonut myöskään lukea, koska se oli kuin meikkimainos. Kirja on älyttömän hyvä nuortenkirja. Näitä voisi jatkaa mm. Maryn luulin olevan keittokirja.