Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä

Se on ohi silmänräpäyksessä.

Brittiläisen Clare Mackintoshin esikoistrilleriä Annoin sinun mennä ei ole kehuttu turhaan, sillä olen samaa mieltä muiden kanssa, trilleri on juonenkuljetuksen mestarinäyte, mieletön käänne, vangitseva, nokkela, piinaava ja ällistyttävän hyvä. Nämä kehut olivat kirjan kansiliepeissä. Kirjaa on myyty todella hyvin kansainvälisesti ja se on saanut useamman rikoskirjallisuuspalkinnon. Eiköhän tästäkin tehdä elokuva, sillä kaikki ainekset löytyvät menestyvälle ja hyiselle trillerielokuvalle.

Siitäkin huolimatta kirjan ensimmäinen osa oli pitkästyttävä loppusivuille asti, kunnes silmilleni räjähti trilleripommi. Kaikki mitä olin luullut siihen asti, kirjan tarina ei juuri siihen mennessä ollut kutkuttanut mielikuvitusta, muuttui juoneltaan täysin erilaiseksi. Kirjan toinen osa oli sitten sitä hyytävää psykologista trillerikauhua, jota kukaan ei halua kokea, ei kukaan, elävässä elämässä. Tiedän, että se on monen naisen tai lapsen jokapäiväistä elämää perhepiirissä, mutta onhan se järkyttävän kamalaa ja suoraan kuin jostakin kauhutarinasta, jota normaalielämässä piilotellaan ja salaillaan, niin sitä piiloteltiin ja salailtiin kirjassakin.

Kohotin käteni, painoin tupakkani tulipään rintakehääsi vasten ja tumppasin sen rintojen väliin. 

Kirjan tarina alkaa siitä, kun pieni poika jää auton alle ja autoilija pakenee paikalta. Poliisi ei saa yliajajaa kiinni ja pian yliajosta on kulunut vuosi. Oikeasti kirjan tarina on alkanut jo vuosia ennen yliajoa, ja ne juonenkäänteet tulevat kirjan kerroksellisessa tarinassa esille yksi kerrallaan, kun lukijalle tarjotaan pahaa ja vieläkin pahempaa pienissä erissä. Olet jo alkanut aavistella tarinan mahdollista juonta ja sen aiheuttajaa, mutta kirjailija ei tarjoile kaikkea heti, vaan joudut nauttimaan koko ruokatarjoilun alkupaloineen, eturuokineen, pääruokineen ja jälkiruokineen erilaisten juomien kera. Jokaisessa ruokalajissa on mukana sysimustaa ilkeyttä. 

Syytökset eivät pitäneet paikkaansa: en koskaan antanut sinulle mitään, mitä et olisi itse kerjännyt.

Clare Mackintosh tietää mitä kertoa lukijalle, sillä hän on poliisi ja toiminut poliisina12 vuotta sekä rikostutkijana ja järjestyspoliisina. Olisin toivonut poliisien työskentelyyn ja henkilöhahmoihin enemmän räväkkyyttä, mutta Mackintosh kirjoittaa siitä mitä hän on työkseen nähnyt ja tehnyt. Räväkkyyttä olisin halunnut siksi, että poliisit olivat kuitenkin aika isossa roolissa kirjan kuvioissa. Huolimatta tylsistä poliiseista, joiden tutkimustyö junnasi paikoillaan ja pysähtyneenä, Annoin sinun mennä on paras trilleri, jonka olen lukenut tänä vuonna. Jälleen kerran toivotan jännittäviä hetkiä kirjan parissa, ja toivottavasti koet samanlaisen trilleripommin kirjan käännekohdassa kuin kaikki muutkin lukijat.

Katselin, kuinka hän käveli kohti ajovalojen kiilaa.

Clare Mackintosh, Annoin sinun mennä *****
suom. Päivi Pouttu-Deliére
Gummerus 2017
s. 414
I Let You Go 2014

Annikan, Leena Lumin, Susan, Kristan, Erjan, Raijan, Marian, Kirjaluotsi, Ullan ja Lillin bloggaukset kirjasta.