Pitäisi uskaltaa, mutta opetussuunnitelman rajoissa. Perkeleen opetussuunnitelman! Ääni on oma, mutta virasto valitsee kappaleet, ja karaoke jatkuu. Innostus laimenee muutamassa vuodessa, ja kun nyt yritän saada sanoja eloon, herätän enää yhdenlaista tunnetta: myötähäpeää.
Petri Vartiaisen Miehen ryhti kertoo Arista, joka on perheellinen mies, mutta myös yläasteen opettaja. Olisin valinnut kirjalle toisenlaisen kansikuvan, sillä luulen, että lyijykynistä tulee jokaiselle mieleen kouluajat, ja ei se kovin miellyttävää ollut. Jos ei ollut miellyttävää oppiminen yläasteella, niin ei se opettaminenkaan kirjan opettajien mielestä ollut mukavaa. Opettajat puhuivat oppilaista tosi rumasti ja vastaavasti oppilaat opettajista. Mutta Ari halusi opettaa eri tavalla, hän halusi tuoda opettamiseen mielekkyyttä ja käyttää apuna erilaisia oppimisympäristöjä.
Opetussuunnitelma uudistuu, mutta tasaisin väliajoin, koska on enemmän tehtaan kuin hengen tuote. Puhallappa sellaiseen henkeä! Vaivuin välillä epätoivoon, sillä pappikin saa tunnustaa tosiasiat vainajan vierellä. Mutta opettajan jumala on suurempi.
Ari saa kuitenkin rehtorin luvan opetuskokeiluunsa eri oppimisympäristöissä, mutta oppilaat ovat vastahakoisia, eivätkä kovin ymmärtäväisiä. Petri Vartiainen tuo nuorisokielen, -kulttuurin, -tavat, yleensä yläkoulun yhdeksäsluokan sisäisen jännitteen ja hormonimyrskyn lukijan silmille hyvin elävästi. Opettaminen normaaliluokassa oppilaiden hälistessä on täysin mahdotonta. Pitäisi olla yhtäaikaa stand up-koomikko, poliisi, sosiaalityöntekijä ja psykologi, kun opettaa suurta luokkaa, joten ymmärrän hyvin kirjan sanoman. Siihen lisätään muutama käytöshäirikkö, jotka kulkevat tunneilla miten sattuu ja tulevat ja lähtevät oman mielihalun mukaan. Onko aikaa jokaiselle oppilaalle, ei. Opettamisajasta iso osa kului käytöshäiriöihin puuttumiseen. Aika ahdistavaa, mutta niin totta.
Luokka on tylsä tila, kopio tuhansista muista luokkahuoneista. Jos joskus vaihdan työpaikkaa, katoan jäjettömiin. Mistään ei näe, että olen opettanut täällä.
Ari sai opetusprojektinsa vauhtiin, mutta elämä ei ole pelkkää opettamista. Perhe vaatii myös läsnäoloa, samoin vaimo, joka haluaisi vielä vauvan. Mutta Arin aika kuluu uuden projektin kimpussa myös kotona ja siitä ei hyvää seuraa. Petri Vartiainen on kirjoittanut miesopettajan näkökulmasta opettajuudesta, oppimistilanteista, kouluelämästä, nuorison kipuilusta ja kehitysvaiheesta. Mooses Mentulan Jääkausi kertoo myös koulumaailmasta hieman hersyvämmällä otteella, mutta puuttuu tiukasti koulukiusaamiseen. Molemmista kirjoista nousee esille tämän päivän yläkoulun vaikeudet. Molemmat kirjailijat lähestyvät koulua ja opettamista, ja suosittelen kirjoja koulumaailmasta kiinnostuneille lukijoille.
Järjestelen papereita, vaikka ne eivät järjesty. Voisinko vihdoin, ensi kevään jälkeen, kävellä selkä suorassa. "Täynnä ryhtiä", kuten appiukkoni Taisto hokee, opettaja itsekin.
Petri Vartiainen, Miehen ryhti ***
Otava 2016
s. 254
Kuvaat Vartiaisen kirjaa hyvin. Itselleni opettajana tämä oli jokseenkin lohdullista luettavaa: muutkin kokevat samanlaisia epävarmuuden ja turhautumisenkin tunteita, koska haluaisivat tehdä työnsä hyvin, mutta resursseja ei aina ole.
VastaaPoistaKiitos Hanna <3
PoistaKyllähän se päivän päätteeksi olo on monesti sellainen, että oppikohan siellä nyt kukaan mitään. Olen itse tutkivan oppimisen ohjaamisen kannattaja ja erilaisten oppimisympäristöjen kannattaja. Jos lapsi ei ole oppinut kuuntelemaan ääneenlukua pienestä asti, niin koulussa tulee kyllä vaikeuksia. Oppimistyylejähän on useampia ja pelkästään kuulemalla oppijoita on murto-osa. Siinä tarvitaan useampaa tapaa ja toistoja, kertausta ja tosiaankin käsin kirjoittamista, jolloin aivot virittyvät ihan eri tavalla oppimiseen. Motivaatio ja keskittymishäiriöt ovat sitten asia erikseen ja vaativat opettajalta paljon.
Hyvät lainaukset, todellisuudessa mikään virasto ei valitse kappaleita, vaan pedagoginen vapaus on opettajalla suuri. Tätä samaa ruikutusta olen kyllä kuullut tasaiseen tahtiin, eli opetussuunnitelma muuttuu, valitettavasti maailma muuttuu vielä nopeammin....
VastaaPoistaLuokkahuone on myös turvallinen tila muuttumattomanakin, vaikka maailma muuttuu jotkut asiat ovat muuttumattomia. Enemmän minua huoletaa se, että lapsia ei enää opeteta kaunokirjoittamaan, ja kirjan tilalle tuputetaan tablettia ...
Jokke kiitos :)
PoistaMinä olen äärimmäisen iloinen näistä uusista kirjaimistaa ja numeroista, olen nimittäin itse kirjoittanut aina ns. tikkukirjaimilla eli isoilla kirjaimilla pientä tekstiä. Kun olen opettajana, niin nämä uudet kirjaimet ovat tarpeeksi yksinkertaisia opettaa, kun joukossa on jo hyvin kirjoittavia ja sitten vasta opettelevia. Käsialahan muuttuu omaksi. Harva kirjoittaa kaunoa.
Olen itse tutkivan oppimisen kannalla ja luokkatiloihinkin voidaan luoda kaikenlaisia pajoja, se on vain mielikuvituksesta kiinni. Yhteistyö eri luokkien kanssa, kummitoiminta ym.
Kirjaa lukiessa olisin halunnut olla juttelemassa Arin kanssa eri yhteistyömahdollisuuksista.
Tabletit ovat kyllä tylsintä mitä tiedän, mutta olen sijaisena pyytänyt kirjoittamaan englanninkielisen aineen ryhmätyönä, lopuksi kuvahaku ja ääneenluku. Aika monella luokalla esim. matematiikan tunnin lopulla saa pelata matikkapelejä, äikäntunnin jälkeen ekapeliä. Valokuvaaminen ja videoiden teko on kivaa ja niille on joissakin kouluissa varattu oma aika esitellä muille oppilaille. Kirja on kuitenkin tosi monelle se numero ykkönen ja hyvä jos koulun yhteydessä on oma kirjasto.
Nykyopettajilla ei ole helppoa. Tätini oli aikoinaan ala-asteen opettaja ja koki ennen eläkkeelle työn tosi raskaaksi, kun lapset olivat muuttuneet niin levottomiksi. Kun luin Kaarlelan kirjan Lasissa on tyttö, huokasin helpottuneena että onneksi en ole opettaja eikä kotona enää ole teinejä.
VastaaPoistaVarmasti mielenkiintoinen kirja jos koulumaailma liippaa itseä läheltä.
Tuo levottomuus on kyllä vaikeaa ja siihen löytyy varmasti useita eri syitä. Nythän on tutkimuksissa todettu, minkä vanhemmat ovat aina tienneet, että nuorison unirytmi on erilainen, eli he nukkuvat aamusta pidempään. Koulu ei ota tätä huomioon. Tietysti kaikki eivät ole samanlaisia nukkujia, mutta ne nuoret yleensä hakeutuvat ammatteihin ja töihin sellaisiin työpaikkoihin, jossa voi nukkua aamulla pidempään. Tietysti isot luokkakoot vaikuttavat ja opetuksen mielekkyys sekä oma motivaatio.
Poista