Markku Hattula: Räppikukko Riekuu maailmalla

Missä viipyy aamuruoka

leipäkyrsä kakkuvuoka

mesenaatin laiskan tahtiin

en mä pääse räpin jahtiin

ohi menee laulun aiheet

uhkana jo nälkäkuolon vaiheet

Markku Hattulan hassunhauska lastenkirja Räppikukko Riekuu maailmalla kertoo erilaisuudesta, lahjakkuudesta ja julkisuudenkaipuusta, johon lisätään hyvä ystävyys. Kirjan päähenkilö on isäntänsä Einarin saavissa asuva kukko, jonka nimi on Riekuu. Riekuu ei ole samanlainen kuin kylän muut kukot, sillä se ei viihtynyt kanalassa, eikä se herännyt aamulla ennen kuin Einari laittoi radiosta musiikin soimaan. Riekuulla oli taiteilijasielu ja ulkonäöltäänkin se oli erilainen. Riekuu ei kiekunut kuin muut kukot, vaan se räppäsi, ihan totta. Koska Riekuu ei kestänyt kanoja, vaan asui saavissa, Einari syötti sille vain homeista leipää ja hapanta piimää. Ei tuollaista kiusaamista kukaan kestä, joten Riekuu päätti lähteä maailmalle.

Tässä kulkee räppikukko kultainen

taakse jäivät tunkio ja pelto multainen

kultakurkku äänestääpi jaloillaan

pysy ei se enää edes aloillaan

rytmi tarttuu sulkiin siipien

kun mutkan taakse poistun hiipien

kanat nukkuu vaiti pesissään

minä tahdon pariin räppien

täyttää taskut kera rahatäppien

Karkumatkallaan Riekuu kohtasi ensimmäiseksi koiran, joka juoksi hirmuista vauhtia. Koiran nimi oli Patu ja Patu päätti alkaa Riekuun manageriksi, sillä julkisuuteen ei pääse ilman mainostamista. Patun selässä matkakin taittui paljon helpommin, sillä Patu oli nopea juoksija. Ensiesiintyminen tapahtuikin sitten torilla. Sitä ennen Riekuu ja Patu näkivät apinan, joka oli rautaketjulla kiinni. Apinan surulliset silmät hellyttivät kaksikon ja ensimmäisenä he päättivät vapauttaa apinan. Räppikukko Riekuu aloitti vapautusräpin kiekumisen. Sillä aikaa kun Riekuu räppäsi, Patu vapautti apinan. Sillä tavalla heidän joukkonsa kasvoi kukoksi, koiraksi ja apinaksi.

Saanko esittäytyä Nikolai Nuorallatanssija, täysin oppinut Moskovan suuressa sirkuskoulussa. Apina otti pari steppiaskelta taaksepäin, pyörähti kierroksen ympäri ja teki samalla kävelykepillä tahtilyöntejä ilmaan kuin olisi johtanut orkesteria.

Mitä sitten tapahtui voi lukea kirjasta, mutta sen verran kerron, että kirjassa kuullaan räppejä, nähdään poikkitaiteellisia esityksiä, vieraillaan putkassa, josta paetaan reippaasti, esiinnytään toreilla ja tilauskeikoilla ja loppu on onnellinen kuten kaikissa mukavissa satukirjoissa. 

Markku Hattula, Räppikukko Riekuu maailmalla ***
kuvitus Suvi Kari
Tekstitalli 2017
s. 72