Ullan muistolle löysin tämän runon. Ulla rakasti kissoja, kirjoja ja luontoa. Minulla on ikävä mukavan blogiystävän kuoleman johdosta. Tutustuimme heti, kun hän aloitti kirjabloggaamisen. Sähköpostin välityksellä vaihdoimme kuulumiset. Edellisen pitemmän tauon jälkeen hänen intonsa blogata ja lukea oli kova, mutta voimat loppuivat kesken. Kirjabloggariystävä nukkui pois sairauden uuvuttamana.
Tuoli on kuin musta kissa,
joka venyttelee raajojaan.
Tuoli se vain on, sinä sanoit,
kulunut, mustalla sametilla verhoiltu,
käsinojaton, muotopuoli.
Ei siitä kissaksi ole, se ei kehrää silitettäessä, ei leiki
lankakerällä, ei istu ikkunalaudalla
saalistamassa lasintakaista
tuulta koivun lehvistössä.
Sinä sanoit, että se ei hyppää niskaani,
jos käännän sille selkäni.
Rastaat lukevat nurmen kirjoitusta,
jokaisella madolla on silmät ja suu,
jotenkin tutunoloiset.
Tuoli on tyhjä,
se on se tuoli, jossa sinä et enää istu,
sinun poissaolosi on niin painava, asiat
ovat entistä vähemmän asioita, esineet esineitä.
Tuoli venyttelee raajojaan
kuin kylläinen kissa ja kehrääTomi Kontio 1998
Mene rauhassa Ulla ja tuiki meille tähtenä taivaalla.
Lämmöllä muistellen Mai 💖
Surullista. En tullut Ullaa tuntemaan, vaikka hänenkin blogissaan olen vieraillut. Ja hän taisi olla minunkin blogini lukija. Surullisia nämä uutiset ovat. Kirjoitit kauniisti ja laitoit ihanan runon. Otan osaa suruusi.
VastaaPoistaKiitos Syksyn Lehti. Ulla oli kolmas blogiystävä, joka on kuollut viiden blogivuoteni aikana. Jokainen heistä on ollut kuin ystävä. Sitten he, jotka lopettavat bloggaamisen, heille toivotan lukuiloa ja hyvää elämää 💖
PoistaIhana runo ❤︎ Blogiystäviin kiintyy aivan kuin live-ystäviin. Surullista, Ulla oli ensikosketukseni kirjabloggaamisen maailmaan, Siniunikossa ihastelin hänen upeaa vaahterakokoelmaansa, ja sitten ne Pyhät Birmat - niin söpöjä ja äidittömiä nyt....
VastaaPoistaKiitos Riitta ❤︎
PoistaUlla oli tosi energinen näiden blogiensa kanssa. Siniunikossa olin kaverina, mutta Ullan kissoihin en ole tutustunut, kun olen enempi koiraihminen. Mutta ainakin alkuaikoina myös kissat seikkailivat täällä kirjablogissa, jos en muista väärin.
Kiitos Mai tästä. Ulla oli minunkin blogiystäväni puutarhablogin kautta. Krista tunsi Ullan hyvin. Muistan Ullaa lämmöllä. Hänen elämänsä jäi niin kesken.
VastaaPoistaKiitos Anneli ❤︎
PoistaUllalla oli laaja blogiystäväverkosto ja olen huomannut, että hän oli monen kanssa yhteydessä blogin ulkopuolella, uskoisin, että sähköpostin ja facen kautta. MMolemmat ihania ihmisiä Krista ja Ulla ❤︎
Mai, ihanasti muistat Ullaa. Niin surullinen uutinen tämäkin, jo toinen täällä kirjablogimaailmassa niin vähälle aikaa. Sydän ja tähtien tuiketta Ullalle sinne pilvien tuolle puolen ja halaus sinulle ja sinun lämpimälle sydämellesi Mai <3
VastaaPoistaKiitos Katja ❤︎
PoistaNämä suru-uutiset ovat tämän pitkän ja kylmän kevään lisäksi pysäyttäviä. Olin juuri lukenut Surulinnun, jossa on kuolemansairas henkilö, kun luin Ullan kuolemasta. Jotenkin nämä kaksi sulautuivat yhteen ja siihen charmantin Presidenttimme kuolema ja koko viikonlopun surupuheet. Viikonloppuun liittyi myös sukulaisen 80v. juhlat ja Äitienpäivä. Surua ja iloa, sitähän se elämä on, ja puutarhanhoitoa (superiloa).
Mai, herkänkauniisti ja lempeästi muisteltu, - tuoli on tyhjä...
VastaaPoistaTunsin Ullan blogiemme kautta ja hän paitsi kiintoisasti kirjoitti ja kommentoi, antoi auliisti apuaan kasvien, sienten jne. tunnistamisessa. Kevyet mullat.
Kiitos Takkutukka...tuoli on tyhjä...
PoistaUllalla oli se oma sienikirjaprojekti, jos joku tietää nimen, niin haluaisin lukea kirjan. Hän oli tosi innostunut siitä projektista ja kustannussopimuksesta.
Kevyet mullat.
Minervalta löytyy kolme Ullan ja Pertin yhteiskirjaa, joukossa yksi sienikirjakin. En tiedä varmasti oliko Ullalta tulossa vielä oma.
Poistahttp://www.minervakustannus.fi/kirjailijat/index.php?kirjailija=92
Täytyypä tutustua asiaan. Kiitos Riitta. Mielestäni se sopimus oli Docendolta.
PoistaMai; oliskos tuo tämä: https://www.docendo.fi/metsiemme-ruokasienet-pertti-salo-ulla-salo.html :)
VastaaPoistaKiitos Takkutukka, tuo kuulostaa siltä Ullan kirjalta mistä oli puhetta. Hän jaksoi sairastuneena tehdä vielä kirjankin. Hienoa.
PoistaKaunis muisto!
VastaaPoistaKiitos Tuija <3
PoistaUlla jätti oman jälkensä tänne blogistaniaan. Muisteleminen tekee varmasti monelle hyvää.
Kiitos ihanasta runosta, joka tuo lohtua tähän surun tunteeseen. Ullan kanssa tuli laitettua sähköpostia aina silloin tällöin. Kirjablogimaailmaan tuli taas yksi aukko lisää.
VastaaPoistaKiitos Mannilainen <3
PoistaKyllähän se kuolema koskettaa ja olin ihmeissäni hänen energisyydestään, vaikka oli vakavasti sairas. Onneksi tästä blogiharrastuksesta ja kirjoista ja kissoista oli hänelle lohtua. Ulla on mielissämmme pitkään, kun tulemme blogistaniaan.
Kaunis runo, kiitos että toit sen blogiisi. En tuntenut Ullaa muutoin kuin hänen blogiaan lukemalla, mutta hänen kirjainnostuksensa kyllä säteili lukijalle asti. <3
VastaaPoistaKiitos Marika <3
PoistaUllan energisyys säteili ja hän oli innostunut kirjoista ja muusta kirjamaailmoihin kuuluvista asioista. muistan kerrankin, kun hän ei päässyt itse johonkin tilaisuuteen, niin hän laittoi miehensä asialle ja teki siitä jutun tänne bloggeriin. <3
Tästä Ulla olisi pitänyt!<3
VastaaPoistaUskoisin, että runo olisi koskettanut Ullaa. Hän eli kuitenkin jokaisen päivän, eikä halunnut tuoda sairautta esille, ei edes kirjoissa joita luki. Me elämme hetkisen ja katoamme sitten, kun aika on!
Poista<3