Kylmä tuulenpuuska yritti päästä Tuulin iholle ja sai mekon hihat painautumaan kiinni nahkaan. Hetken hän näki välähdyksenä sisimmässään, kuinka veriset tapparat ja veitsenterät virtasivat suuressa pyörteessä idästä länteen. Hän veti kiivaasti henkeä, mutta kitkerä, savuinen ilma vaihtui samassaa taas loppukesän kostean maan hajuun. Mieleen piirtynyt kuva katosi.
Johanna Valkaman Metsän ja meren suku - sarjan toinen kirja Linnavuoren Tuuli lumosi minut vahvuudellaan, joka kesti kirjan alusta loppuun asti. Hakoisten Linnavuoren Tuuli on Hämeen parantajan Aurin ja Aurin viikinkimiehen Haakon Haaksen tytär, josta äiti toivoi jatkajaa parantajan työlleen. Tuuli ei ollut kiinnostunut parantajan työstä, sillä hän oli perinyt isänsä urhean ja sotaisan luonteen. Tuulia kiinnosti luonto ihan eri tavalla kuin äitiään Auria, josta kertoi Valkaman esikoiskirja Itämeren Auri.
Tuuli vietti aikaansa metsissä ja vuorilla, mutta harjoittamassa metsästys- ja taistelutaitoja. Kun Tuulin veli lähetettiin etsimään hämäläisille liittolaisia, Tuuli karkasi matkalle mukaan. Matkalla hän tapasi isänsä, joka ilmoitti, että Tuulin häitä juhlittaisiin pian ja sulhanen oli matkalla linnoitukselle, jota he olivat rakentamassa. Tuuli ei aikonut osallistua niihin häihin, vaikka isää oli vaikea vastustaa. Tuuli halusi osallistua taisteluihin muiden kylänsä nuorten miesten rinnalla, joihin kuului myös hänen isoveljensä. Sota oli tulossa ja tällä kertaa se oli tulossa idästä. Siksi tarvittiin liittolaisia ja siksi Hakoisten nuoret olivat etsimässä ja puhumassa liittolaisia idästä tulevia sotilaita vastaan. Tuuli aikoi osallistua koko seikkailuun nuorukaisten rinnalla.
- Minä lähdin omista syistäni. En ryhdy enää sivustaseuraajaksi, enkä katsele jäljestä, kun miehet niittävät kunniaa, seikkailevat sanansaattajina ja kohtaavat vastustajansa silmästä silmään... Tuuli kivahti ennen kuin veli saattoi sanoa mitään:
- Voin tehdä niin, ja miksen tekisi? En ole ensimmäinen neito, joka jaksaa kantaa kilpeä ja asetta! Jokaisen naisen pitäisi tehdä niin ja suojella itse itseään!
Johanna Valkaman kirjasarjan päähenkilöt ovat nuoria naisia, jotka seikkailevat Pohjolassa rautakauden aikana, jolloin tarvittiin taistelutaitoja ja parantajantaitoja. Linnavuoren Tuulin kuvioissa matkataan vuoroin Tuulin ja kolmen nuorukaisen matkassa ja vuoroin viikinkiveneen matkassa, jonka väkivahvat taistelijat olivat veronkantomatkalla, tosin ruumiita tuli runsaasti heidän jäljiltään. Veroja oli vaikea kerätä, sillä ihmiset pelkäsivät idästä tulevia sotureita ja olivat paenneet kodeistaan metsiin ja piilopaikkoihin. Viikinkiveneessä oli myös yksi väkivahva naistaistelija, joka oli palannut synnyinseuduilleen omista syistä. Tuulin ja viikinkinaisen kohtaaminen on kirjoitettu juonikuvioihin. Tuuli on syntynyt taistelijaksi, mutta monta estettä on voitettava, ennen kuin Tuulin tie on se minkä hän on itse valinnut. Linnavuoren Tuuli on hieno ja vangitseva historiallinen rakkaustarina ja se rakkaus ei ole kirjassa sokaiseva, vaan se on vahvistava voima.
Johanna Valkama, Linnavuoren Tuuli ****
Otava 2017
s. 354 + tietopaketti kirjassa esiintyvistä henkilöistä
Historiallinen rakkausromaani
Arvostelukirja
Johanna Valkama: Itämeren Auri
Luiin myös tämän kuten edellisenkin ja tykkäsin. Taidan vanheta kun olen aina ollut vannoutunut dekkarifani ja nykyään luen kaikeka muuta :) Mukavaa viikkoa!
VastaaPoistaMinusta tämä oli tarinaltaan ja kerronnaltaan vahvempi teos kuin ensimmäinen kirja. Taidan olla ennemmin vahvojen naispäähenkilöiden ihailija, vaikka Auri on vahva noita ja parantajanainen, hän käyttää eri menetelmiä kuin tyttärensä Tuuli. Tuuli on rakenteeltaan ja voimiltaan, joita on kehittänyt nuoren ikänsä ajan, toisenlainen naistyyppi, nainen joka ei pelkää arpia, känsiä, eikä ulkonäön menettämistä taisteluissa. Sehän on vain piristävää, kun lukee välillä muuta ja sitten nollaa kaiken hyvän dekkarin äärellä :)
PoistaMukavaa viikonalkua. Vettä ropisee, mutta mehän ei olla sokerista ;)
Hieno postaus. Auri jäi minulta väliin, mutta tämä on luettava. Siksi, että vaikuttaa kiinnostavalta kirjalta ja toiseksi siksi, että mummoni syntyi ihan Tuulin kotimaisemissa, Hakoisten kartanon torpassa Hakoisten linnavuoren lähellä!
VastaaPoistaKiitos Paula <3
PoistaNämä kirjat voi lukea itsenäisinä kirjoina, mutta tietysti edellisestä kirjasta tulee jonkin verran taustaa tähän uuteen. Vuosia on kuitenkin kulunut edellisestä kirjasta, koska Tuuli ei ollut edes syntynyt silloin.
Sinulla on mahtava side tähän kirjaan mummosi kautta. Aluehan on todella kiinnostavaa seutua historiallisesti ja siitä on karttakuvat kirjan kansikuvien sisäpuolella.
Kirja on kiinnostava, suosittelen :)
Olen varannut tämän ja Itämeren Aurin pian alkavan kesälomareissun lukemistoon. :) Sarja on kuulostanut tosi mukavalta, ja kun en ole pitkään aikaan lukenut historiallisia romaaneja, nämä kirjat tuntuvat kivalta vaihtelulta. Myös Dumaksen Kolme muskettisoturia odottelee lukulaitteessa... :)
VastaaPoistaTämä on sikses kiva historiallinen sarja. Toiset pitävät enemmän Itämeren Aurista ja toiset Linnamäen Tuulista. Minä tykkäsin Tuulista enemmän. Varmasti mukavaa kesälukemista kaukaa viikinkiajalta.
PoistaAh, Muskettisoturit <3