Kierumatara käy nilkkaan kiinni
karhunköynnös vyötäisille
krassi kietoutuu niskaan
tähän jäät, tähän,
tähän jäät.
Nukahdat kurpitsan kylkeen
unohdut vadelman varjoon
suloisten nokkosten vartioon
tähän jäät, täällä
olet vapaa.
Takiaisen mykerö takertuu tukkaan
lutukan siemen jalkapohjaan.
Poppelin höytyvä huuleen
tähän jäät, tähän,
tähän jäät.
Anja
Erämajan runokirja Ehkä liioittelen
vähän sopii hyvin luettavaksi Tuijatan vetämällä Naistenviikolla. Tästä elämänmakuisesta
runokirjasta luin ensimmäisen kerran Kirja vieköön! - blogissa ja kiinnostuin
kovasti nauttimaan runoista, joita kaupataan hauskalla kirjan nimellä. Runot
ovat sekä perinteisiä, että proosarunoja, seassa villi A-kirjain-runo ja
kokeilevalla tavalla kirjoitettuja runoja. Perhepalaveri on niin kokeileva, että
en ymmärtänyt sitä ollenkaan, ehkä sitä oli liioiteltu nimen mukaan liikaa.
Miinuksia ja plussia –runossa olisin jakanut omalta kohdaltani arviot eri
tavalla, kivan kokeileva ja laittoi hauskasti miettimään omia arvoja ja elämää.
Sivulla 19 runo on nurinperin ja muualtakin löytyy runon kääntämistä. Toisaalta
hauskaa, mutta toisaalta sitten liioiteltua, kuten runokirjan nimikin kertoo.
Tämä
runokirja sopii henkilöille, jotka osaavat hassutella, eivätkä säikähdä
vähästä. Heille runot voivat olla nurinperin ja ne voivat kokeilla rajoja.
Minulle hiukan perinteisimmistä runoista pitävälle löytyi myös runoja, kuten
tuo yllä oleva, josta pidän kovasti runon luontoon liittyvän sisällön vuoksi.
Minä luin runon rakkausrunona.
Anja Erämaja, Ehkä
liioittelen vähän ***
WSOY 2016
s. 70
Osallistun kirjalla Ompun runohaasteeseen.
Ihana sitaatti tähän aamuun Mai <3 Ehkä Erämaja liioitteli vähän, mutta pidin :) Kaunista viikonloppua.
VastaaPoistaKiitos Riitta <3
PoistaTämä runokirja yllätti ainakin minut :) No pysyin sentään tuolilla.
Kauniista ja aurinkoista kesäviikonloppua.
Erämäja on niiiin mojova sanailija. Tykkään!
VastaaPoistaMinulle nämä perinteiset runot sopivat parhaiten, kuten tuo lainaamani runo <3
PoistaKuulin Erämajan lukevan runoja aiemmasta kokoelmastaan "Kuuluuko tämä teille" kerran Joensuun kirjallisuustapahtumassa. Sitä oli kiva kuunnella ja katsella aluksi - hän myös musisoi - mutta pitemmän päälle monotoninen, viipyilevä esitystyyli ja toistot alkoivat väsyttää.
VastaaPoistaTykkään kuunnella runoja, mutta mieluummin niin, että on kaksi tai kolme runoilijaa lukemassa omia runoja (viimeksi oli 3 runoilijaa). Silloin esityksessä on vaihtelua ja runoissakin on vaihtelua, samoin äänensävyissä. Runojen valinnat ovat myös tärkeä suunnitella hyvin etukäteen. Kuulostaako siltä, että nuttura on tiukalla! No, pian pääsen saunaan ;)
Poista