Lari Kotilainen: Kielen elämä - Suomen kieli eilisestä huomiseen

Kokonaisuus, jota nimitämme suomen kieleksi, syntyi karkeasti arvioiden kaksituhatta vuotta sitten. Muutama vuosituhat sitä ennen puhuttiin kyllä suomen kielen esimuotoja, mutta ajanlaskumme alun tienoilla taipaleemme erosi lopullisesti esimerkiksi viron kielestä.

Lari Kotilaisen Kielen elämä – Suomen kieli eilisestä huomiseen tietoteoksessa tarkastellaan siis suomen kieltä. Kirjoittaja osaa asiansa, sillä hän on opettanut suomen kieltä sekä kotimaassa että itäisissä ja läntisissä naapurimaissa, tutkinut kielen muuttumista ja kirjoittanut suomen kielestä tietokirjoja, oppikirjoja ja kolumneja. Koulutukseltaan hän on filosofian tohtori.

Ensimmäinen meille asti säilynyt suomen kieltä sisältävä teksti on saksalaisesta matkakertomuksesta vuoden 1450 tienoilta. Siinä kerrotaan Turun piispan sanoneen ”Mÿnna thachton gernast spuho somen gelen Emÿna daÿda.” Lauseenpätkä vaikuttaa ensi lukemalta käsittämättömältä, mutta syynä on vieras kirjoitustapa. Nykysuomalaisittain kirjoitettuna teksti lienee: ”Minä tahdon kernaasti puhua suomen kielen, en minä taida.”

Kun tarkastellaan kirjan sisällystä, sieltä löytyy seuraavanlaisia otsikoita: Kauan eläköön suomi!, Sukukielten alkulähteillä, Suomi syntyy, Agricolan kädenjälki, Kahdensadan vuoden välisoitto, 1800-luku, uusi alkuräjähdys, Miten luodaan sivistyskieli, Kalevalasta Kiveen ja Ruotsia, suomea vai venäjää? Plus kuusi muuta otsaketta ja kirjan lopusta löytyy Lähteitä ja lisäluettavaa. Tuhti paketti suomen kielen kehityksestä vai mitä, mutta lukijoille sanoisin, että kirjan voi lukea vaikka kappale kerrallaan, ettei lukeminen ole liian raskasta. Tosin Lari Kotilainen kirjoittaa niin muhevasti ja hersyvästi suomen kielestä ja siihen liittyvistä ilmiöistä, että lukemisesta jäi harvinaisen positiivinen mieli, vaikka kyseessä on tietokirja.

1500-luvulla nimettömien ja kasvottomien suomen kielen kehittäjien kavalkadi keskeytyy hetkeksi ja näyttämölle astuu suomen kielen tarinan ensimmäinen ja kenties suurin sankari: Mikael Agricola. Siinä hän nyt on. Kaikkien vähänkin kouluja käyneiden suomalaisten tuntema uskonpuhdistaja. Kirjakielen isä, jonka taiteilijoiden hänelle kuvittelemat kasvot ovat tutut patsaista ja monista maalauksista – kahdesti häntä ehdotettiin markka – aikana seteliinkin. Turun piispa, jonka nimi toistuu äidinkielen oppikirjoissa oppiasteelta toiselle. Mikael Agricolassa on eittämätöntä suurmiesainesta.

Agricola käytti aikaansa käännöstyöllä ja kehittämällä suomen kieltä kirjoitusasuun siksi, että suomalaisille voitiin pitää jumalanpalvelukset omalla kielellä. Agricolan tuotantoa oli Aapiskirja, Rukouskirja ja Vanha ja Uusi testamentti, kaikki suomen kielelle käännettynä. Sitä varten tarvittiin kirjakieli ja koska Agricola asui ja teki töitä Turussa, rehtorina ja piispana, kirjakieli muistutti hyvin paljon Turun murretta. Totta kai hänellä oli apulaisia tuossa suurtyössä, mutta nykyaikaan on siirtynyt vain Mikael Agricolan nimi.

Mikael Agricolan jälkeen seuraava alkuräjähdys Kotilaisen mukaan tapahtuu 1800-luvulla, kun Suomesta tuli Venäjän autonominen osa, ja ruotsin kieli menetti erityisasemansa. Lisäksi 1700-luvulta lähtien kytenyt ajatus suomalaisuudesta ja suomen kielestä heräsi, kun maailmalla jylläävä kansallisuusaate saapui maahamme. Kansan koulutustaso ja lukutaitoisten määrä lisääntyi, joten suomen kieliselle kirjallisuudelle löytyi otollinen maaperä. 1800-luvulla huomattiin, että lounaismurteeseen perustuva kirjakieli on liian kapea, joten sitä kehitettiin muiden alueiden murteilla, myös idästä.

Nykysuomi on tuttua meille kaikille, jotka luemme suomalaista tekstiä. Teksti on muuttunut 1800-luvun kirjakielestä ja siihen on tullut runsaasti mm. englanninkielisiä sanoja. Kirjoittaja onkin huolissaan siitä, että joillakin aloilla ei puhuta edes englanninsekaista kieltä vaan ihan vain englantia. Esim. Yliopistojen opetuskieli ja materiaali alkaa olla lähinnä englanninkielistä. Ja johtavat asiantuntijat julkistavat tuloksiaan vain ja ainoastaan englanniksi. Pitäisikö tästä suuntauksesta olla huolissaan? Sanoja ei edes välttämättä käännetä suomen kielelle. Lari Kotilainen on asian ytimessä, kun hän pohtii nykysuomea ja tulevaisuuden suomen kieltä. Hieno tietoteos suomen kielen kehityksestä.

Lari Kotilainen, Kielen elämä – Suomen kieli eilisestä huomiseen *****

Siltala 2016

s. 239

Kielen elämään ovat tutustuneet mm. Riitta, Arja ja Tuijata