Frank McCourt: Seitsemännen portaan enkeli

Sama enkeli, joka oli tuonut Margaretin ja kaksoset, tulee taas käymään ja tuo uuden veljen, Michaelin. Isä sanoo löytäneensä Michaelin Italiaan johtavien portaiden seitsemänneltä askelmalta. Hän sanoo, että jos toivoo uutta lasta, on käännyttävä seitsemännen portaan enkelin puoleen.

Pulizer-palkitun Seitsemännen portaan enkeli teoksen kirjoittaja Frank McCourt (1930-2009) eli ensimmäiset vuotensa Brooklynissa, josta vanhemmat halusivat palata takaisin Irlantiin. Kirja on muistelmallinen teos, mutta uskoakseni siinä on käytetty runsaasti kirjailijan vapauksia perheen lapsuus- ja nuoruuskuvauksissa, joissa isä joi kuin pesusieni ja äiti yritti pitää perheensä koossa. Elämä oli köyhääkin kurjempaa, mutta eipä naapuristossa juuri kovin rikkaita näkynyt. 

 

Kun luet kirjan, tiedät mitä nälkä on ja miten sukulaiset, naapurit, opettajat, papit, viranomaiset ym. kohtelivat huono-osaista McCourtin perhettä. Frank oli perheen vanhin lapsi ja kaikesta kurjuudesta huolimatta hän selviytyi sairauksien ja nälkäkuoleman partaalta hengissä, ja muutti takaisin Amerikkaan, ja on siellä kirjoittanut pitkän liudan kirjoja. Seitsemännen portaan enkelistä on tehty myös samanniminen elokuva.

Opettajamme herra Benson on hyvin vanha. Hän karjuu ja pärskii sylkeä päällemme kaiket päivät. Eturivin pojat toivovat ettei hänessä ole tauteja, koska juuri syljen mukana kaikki sairaudet leviävät ja hän saattaisi aivan hyvin kylvää keuhkotautia oikeaan ja vasempaan.  Hän sanoo että meidän pitää osata katekismus etuperin ja takaperin ja sivuperin.

Frank oli hyvä oppilas, ja opettaja olisi toivonut hänen jatkavan jopa yliopistoon opiskelemaan, mutta köyhiä ei otettu oppikoulun oppilaiksi. Niinpä Frank lopetti koulunsa ja meni aluksi lähettipojaksi. Isä oli kadonnut Englantiin töihin, mutta hän joi sielläkin palkkansa, joten hänestä ei ollut mitään apua. Lasten äiti joutui kerjäläiseksi. Äiti ja lapset asuivat sukulaisten nurkissa ja hyväntahtoisuuden armoilla. Äidin ollessa sairaana Frank piti sisaruksensa hengissä varastamalla heille ruokaa. Välillä Frank vei sisaruksensa pelloille ja lypsi lehmistä maitoa. Siitä huolimatta lapset olivat luurangonlaihoja ja likaisia ryysyläisiä, joihin taudit iskivät helposti kyntensä.

Päivää ennen neljättätoista syntymäpäivääni katson itseäni mummon vanhan peilipiirongin peilistä. En kai minä voi tämän näköisenä mennä postiin töihin? Kaikki vaatteet riekaleina – paita, pusero, polvihousut, sukat ovat pelkkiä rääsyjä ja kengät niin rikki, että putoavat pian itsestään jalasta. Muinaisjäännöksiä niiltä ajoilta, kun vielä oli jotain päälle pantavaa, sanoisi äiti. Ja jos ovat vaatteet kehnossa kunnossa niin vielä kehnommalta näytän itse. Tukka harottaa joka suuntaan, vaikka sitä kuinka kastelisi kraanan alla. Harottaviin hiuksiin tepsii parhaiten sylki, mutta on aika hankala sylkeä omaan päähänsä. Pitäisi sylkäistä oikein mojova latinki ilmaan ja tyrkätä sitten pää alle. Silmäni punoittavat ja niistä tursuaa keltaista mähnää, naamani on punainen ja keltaisten finnien peitossa ja etuhampaani ovat niin mustat ja lahot, etten kehtaa ikinä hymyillä kenellekään.

Frank McCourt kirjoittaa rehevää ja rehellistä tekstiä mitään salaamatta, mutta lisäämällä huumoria runsaasti muistelujensa sekaan, sillä muuten kirja olisi surullista luettavaa koko ajan. Kirjailijalla on taito kertoa tarinaansa tragikomiikan avulla. Aika on antanut perspektiiviä ja selättänyt köyhyyden, nälän ja kurjuuden, jonka varjosta lapsuuden ja nuoruuden muistoja on väritetty niin överisti, että ainakin minä nauroin ja itkin vuoronperään.

 

Kirja on kuvaus rutiköyhästä perheestä. Kirjan muisteluiden lomasta nousee kuvaukset Irlannin yhteiskunnan tilasta toisen maailmansodan aikana. Historia, kulttuuri sekä katolisuus värittivät perheen elämänmenoa. Koulunkäynti ja opettajat olivat uskomattomia väriläiskiä ja todella ilkeitä. Kirja on todella tämän vuoden lukuhelmi, paras lukemani kirja tänä vuonna. 

 

Olen odottanut pitkään, että voin sanoa, että suosittelen kirjaa lämpimästi, nyt sen voin sanoa. Frank McCourt, toivottavasti olet siellä, missä tähdet kimaltelevat, sillä Seitsemännen portaan enkeli on tähtikirjallisuutta.

 

Frank McCourt, Seitsemännen portaan enkeli *****

Suom. Juhani Lindholm *****

Otava 2017

s. 398

Angela´s ashes 1996

Ensim. suomenkielinen teos 1997