Michael Zadoorian: Viimeinen loma

Tämä meidän viimeinen matkamme suunniteltiin osuvasti viime tipassa, mikä on eläkeläisten ylellisyyttä. Olen iloinen siitä, että päätimme lähteä tälle matkalle, vaikka kaikki (lääkäri, lapset) kielsivät meitä. ”Olen ehdottomasti, ehdottomasti kaikenlaisia matkoja vastaan, Ella”, tohtori Tomaszewski, yksi minua paraikaa hoitavista sadoista (siltä minusta ainakin tuntuu) lääkäreistä sanoi vihjatessani, että saattaisin lähteä mieheni kanssa matkalle. Kun mainitsin tyttärelle ohimennen ajatuksen edes viikonloppumatkasta, hän käytti sävyä, jolla yleensä puhutellaan tottelematonta koiranpentua. (”Ei!”)

Amerikkalaisen Michael Zadoorian Viimeinen loma sisältää siis Ellan ja hänen miehensä Johnin roadripmatkan, jolle he karkasivat. Ella sairasti parantumatonta syöpää ja oli aika rähjäisessä kunnossa, John oli kehollisesti hyvässä kunnossa, mutta sairasti Alzheimeria. Johnilla oli vielä ajokortti tallella, siispä matkaan ja nopeasti ennen kuin kukaan nappaa kortin pois. Ella oli matkan aivot, kertoi minne ajetaan ja missä pysähdytään, milloin nukutaan jne. Ja John hoiti ajamisen asuntoautolla pitkin Route66:a kohti Tyyntä valtamerta ja Disneylandia.

Ja noin vain, entinen John katoaa. Näin se tapahtuu. Toisinaan saan pitää hänet muutaman minuutin ajan aamulla, muutaman suurenmoisen hetken ajan, kun hän on oma itsensä, aivan kuin hänen mielensä olisi unohtanut olla muistamaton. Sitten yhtäkkiä on kuin koko keskustelua ei olisi käytykään. Minun pitäisi tottua tähän, mutten totu.

Ella ja John ovat matkustaneet aina lomilla asuntoautolla, ensin kaksin tai ystävien kanssa, sitten lasten kanssa ja myöhemmin ystävien kanssa. Ella on tottunut kartanlukija ja Johnin on helppo ajaa, kun ohjeet tulevat napakasti. Ellaa surettaa kovasti miehensä Alzheimer, ketäpä ei surettaisi. Koko elämä unohtuu. Ella on ottanut matkalle mukaan vanhat diat ja he katselevat iltaisin kuvia matkoiltaan, joskus John muistaa jotakin, yleensä ei. Viimeinen yhteinen loma, viimeiset muistot, hauraat elämät, mutta sisukkaasti matka jatkuu paikasta toiseen.

Michael Zadoorianin Viimeisestä lomasta on tehty elokuva ja sen päähenkilöinä esiintyvät loistavat Helen Mirren ja Donald Sutherland. Haluan ehdottomasti nähdä tämän parin yhdessä valkokankaalla ja keskustelemassa tai inttämässä keskenään. Molemmat roolit ovat vaikeita, mutta näiltä näyttelijöiltä luonnistuu Ellan ja Johnin matka hienosti ja uskon, että he tekevät kirjan tunnelmasta poikkeuksellisen unohtumattoman. Muistisairaudesta tuli mieleeni eräs mielikuvituksellisen herkkä kirja, josta pidin todella paljon, Emma Hooperin Etta ja Otto, Russel ja James. Etta oli 82-vuotias muistisairas vanhus ja hän käveli Kanadan läpi valtamerelle. Viimeisessä lomassa pyritään myös matkustamaan pitkä matka ja saavuttamaan valtameri. Olen ollut muutaman kerran valtameren keskellä ja kieltämättä olo on ollut valtavan hieno. Valtameressä on jotakin uskomatonta alkuvoimaa, jonka pelkkä läheisyys antaa sisäistä voimaa.

Michael Zadoorian, Viimeinen loma ****

Suom. Virpi Kuusela

Harper CollinsNordic 2017

s. 288

The Leisure Seeker 2009

Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russel ja James