Tämmönen on minun menheisyys. Tämmösenä mie
sen muistan.
Rosa
Liksomin Everstinna kertoo
kirjailija Annikki Kariniemen (1913-1984) elämätarinasta lapin murteella kirjoitetun tarinan, jossa
kirjan kertoja kertoo oman elämäntarinansa nimettömänä. Annikki Kariniemi oli
tuottelias kirjailija ja kirjan lapsuudenkuvauksissa hän oli runotyttö, joka
innostui eri aatteista perinpohjaisesti. Lapsuuteen kuului partio, Lotta Svärd
– toiminta ja suojeluskuntatoiminta. Taustalla oli viha naapurimaata kohtaan ja
saksalaisen idealismin ihannointi. Lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluivat kuohuvat
vuosikymmenet ja sodat. Lapsuudesta asti hänen elämäänsä kuului myös isän
ystävä Eversti.
Aika, jollonka mie synnyin, oli vihan
aikaa. Aika, jollonka mie kasusin naiseksi, oli vihan ja koston aikaa.
Eversti
merkitsi runotytön itselleen jo hyvin nuoresta lähtien. Hän oli 28 vuotta
vanhempi kuin kirjailija, joka meni naimisiin toisen miehen kanssa, mutta
jatkoi suhdettaan Everstin kanssa. Sota-aikana hän oli kirjassa Everstin
sihteeri ja mm. merkkasi listoihin kuolleiden nimiä. Hän oli opiskellut
opettajaksi ja määrättiin välillä syrjäkylille opettajaksi. Eversti löysi
tiensä myös kouluille.
Olin keriny pittää Hirttojärvessä koulua
kolmisen viikkoa ko joku koputti keskellä yötä minun pienen opettaja-asunon
klassiin. Se oli Eversti. Mie päästin sen sisäle. Menimä suohraan sänkhyyn ja
naima yläkuun loistheessa aamuyöhön asti niin että Everstin asetakin saumat
vain reppeilit.
Everstin
vaimo kuoli ja kirjailija otti eron ensimmäisestä miehestä ja he elivät aikansa
avoparina, kunnes sotien jälkeen menivät naimisiin. Siinä vaiheessa sota oli
siirtynyt perheväkivaltaan, pettämiseen ja kirjailijan lopulliseen
alistamiseen. Yhteiselämää ja väkivaltaa oli kestänyt liian pitkään, Everstinna
sairastui henkisesti ja lopulta pääsi hoitoon. Ja vihdoin ymmärsi erota
miehestään.
Kerran mie kysyin Everstiltä, että miksi se
kiuttaa minua ja suoranaisesti yrittää tappaa minut harva se kuukausi. Siihen
se vastasi, että sitä ruoskii ketä rakastaa.
Everstinnan punainen kansikuva ja
kansikuvassa oleva kirjailijan nimi ristissä kuvaavat punaista natsilippua,
jossa oli valkoinen hakaristi. Rosa Liksom on kirjoittanut Everstinna teoksessa hyvin aikakauden yhteiskunnalliset
tapahtumaketjut varsinkin sota-aikoina ja sen jälkeen, minkälaiseksi Suomi
muuttui ja mitä mieltä vahva Eversti oli muutoksesta. Everstinna itse oli
lapsena ja nuorena hyvin itsenäinen ja itsepäinen ja haki vahvaa johtajuutta
ihanteekseen ja sai sellaisen Everstistä, mutta se rakkaus johtajuuteen muuttui
särkyneiksi unelmiksi. Se vain on niin uskomatonta, että naiset jäävät
tällaisiin hakkaajamiehiin kiinni. Ajatellaan, että se oma rakkaus parantaa
miehen tavat, paskat parantaa. Onneksi Annikki pääsi lopulta eroon siitä
ihmishirviöstä.
Rosa
Liksomia haluan kiittää Everstinnasta,
jonka aihe oli minulle vaikeimmasta päästä jo tuon natsi-ihannoinin vuoksi,
siihen lisättynä naisia hakkaava narsistimies. Totuus on usein tarua
ihmeellisempää, tässä tapauksessa totuus on tarua pahempaa. Ilman Liksomin
rehevää teksti-iloittelua kirja olisi ollut huomattavasti synkempi. En voi sanoa tykänneeni Everstinnasta, sillä en pysty ihannoimaan natsisaksaa ja perheväkivaltaa missään muodossa. Ilman Liksomin tekstiä, rehevää ja niin iholle kiinni käyvää tekstiä, joka nosti kirjan tarinaa ylöspäin kaikesta siitä saastasta ja mustuudesta, haki iloa, suorastaan kannatteli lukumatkaa, en pitäisi kirjasta. Liksom on vain niin huippulahjakas kirjailija, että tällainenkin todella ruma tarina, joka valuu verta ja eritteitä, muuttuu hänen kirjoittamana luettavaksi kirjaksi. Tähdet annan Rosa Liksomille.
Rosa Liksom, Everstinna
*****
Like 2017
s. 195
Liksom Rosa: Hytti nro
6 (Finlandiapalkinto 2011)
Liksom Rosa: Väliaikainen
Liksom Rosa: Väliaikainen
Perhehelvetin kuvauksesta tuli heti mieleen Maria Jotunin Huojuva talo. Romaani on ilmeisesti vakava kuten Hytti nro 6, huumorista ei ole tietoakaan. Itse fanitan erityisesti humoristi-Liksomia, mutta kyllä tämänkin luen. Jossain haastettelussa Liksom sanoi, että pitää itse itseään ensisijaisesti yhteiskunnallisena kirjailijana.
VastaaPoistaHuojuva talo oli minullakin mielessä kun tätä luin, tosin sitä perhehelvetin kuvausta oli tässä kirjassa vähemmän kuin Jotunin kirjassa. Kyllä tästä löytyy sitä Liksomin huumoria, muuten olisi ollut liian rankkaa.
PoistaMinusta Hytti nro 6 oli paikoitellen hyvinkin humoristinen. Asetelma oli jo ihan mahdoton, siitä varmaan kirjan nimi.
Kiva kun tulee yhä useampia bloggauksia Everstinnasta, kyllä se on positiiviset bloggaukset ansainnut. Sinun bloggauksesi on hyvä kuvaus kirjasta. - Palaan ajatuksissani Everstinnaan yhä uudelleen.
VastaaPoistaKiitos Anneli <3
PoistaKirjoitin omasta mielestä liian tarkkaan kirjasta eli rehellisesti sanoen spoilasin vähän liikaa.
Minä palaan ajatuksissa Annikki Kariniemen oikeaan elämään. Kävin tietysti netistä lukemassa mitä löysin nettiartikkeleita Kariniemestä ja Willamosta.
Eikö vain ole aikamoinen temppu, että tuosta aihepiiristä ja vaikeasti samaistuttavasta kertojasta huolimatta kirja on huippu! Se on tuo kieli, ilmaisuvoimainen sanonnan tapa.
VastaaPoistaRosa Liksom on kyllä niin taitava murrekirjailija ja hän on löytänyt kirjalle hyvän tavan kertoa vaikeista asioista. Voin vain kuvitella mitä Annikki Kariniemi on joutunut kokemaan avioliitossaan. Sitten mielenterveyden romahtaminen. Kirjailija Annikki Kariniemi alkoi kiinnostaa todella paljon, vaikka Liksomin kirjasta sai kuvan, että Eversti ohjasi vankalla kädellä sitä mitä naiset saavat kirjoittaa. Kariniemen kirjallinen ura ei ehkä sitten ollut sitä mitä hän olisi halunnut kirjoittaa.
PoistaOnhan tässä Liksomin kirjassa ihan järkyttäviä kohtia, aivan sairaita.
Olen kirjastojonossa, jotain nro 800 ja päälle. Odotan innokkaasti, niin hyviä arvioita on saanut (vain päällisin puolin vilkuillut).
VastaaPoistaKiitos kommenteista ja vierailuista. Minä en näköjään juuri nyt ehdi minnekään :) Ehkä kohta vapautuu aikaa syyspuuhilta etc. blogien kurkkailuihin...
Syksyaika on yleensä kaikilla kiireistä. Kirjamessutkin alkavat pian, täällä Turussa jo perjantaina.
PoistaKun huomasin Rosa Liksomin Everstinnan, niin varasin sen heti, joten sain sen aika nopeasti kirjastosta. Liksom on sen verran taitava kirjailija, että laadukasta kirjallisuutta on tiedossa, kun varaa vain kirjan. En edes tiennyt, että kirja kertoo kirjailija Annikki Kariniemestä, ennen kuin luin yhden artikkelin.
Pitkät on jonot tähän kirjaan. Muistan kun Taivaslaulu ilmestyi, niin Oulussa oli yli 1000 lukijan jonoja kirjaan.
"Everstinna itse oli lapsena ja nuorena hyvin itsenäinen ja itsepäinen ja haki vahvaa johtajuutta ihanteekseen ja sai sellaisen Everstistä, mutta se rakkaus johtajuuteen muuttui särkyneiksi unelmiksi. Se vain on niin uskomatonta, että naiset jäävät tällaisiin hakkaajamiehiin kiinni. Ajatellaan, että se oma rakkaus parantaa miehen tavat, paskat parantaa. Onneksi Annikki pääsi lopulta eroon siitä ihmishirviöstä." Mai, tämä erittäin hyvä!!!!
VastaaPoistaSuomessa on virrannut vahva natsismin ihailu ja tiedän siitä enemmän kuin haluankaan tietää. Mutta Liksomonin teos on napakymppi ja olen niin iloinen siitä, että hän kirjoitti tämän mitään kaihtamatta.
<3
Kiitos Leena <3
PoistaTuo natsismin ihailu on pelottavaa, sillä se nostaa reippaasti hattua nykypäivinä. Minusta se pitäisi kitkeä ainakin kansanedustajista pois lailla, joka kieltäisi kyseisiltä toimijoilta mahdollisuuden toimia kansanedustajana tai nousta poliitikoksi.
Kiitos Rosa Liksomille, joka nosti esille natsismin ihailijat ja heidän oman elämän. Kirjan kieli on parasta!
<3