Vanhan kirjan päivänä sopii hyvin lukea Grimmin veljesten satuja, joista on lähtenyt maailmalle leviämään tuhansia erilaisia versioita näistä saduista. Lumikki ja neljä muuta Grimmin satua sisältää Lumikin ohella sadut Susi ja seitsemän pientä kiliä, Bremenin soittoniekat, Saapasjalkakissan ja Peukaloisen.
Lumikki on kertomus kauniista prinsessasta, jota uusi kuningatar vihasi tämän kauneuden tähden. Lumikki pääsi pakoon seitsemän kääpiön luokse, mutta ilkeä kuningatar löysi tiensä sinne ja yritti tappaa Lumikin monta kertaa ja lopulta onnistui vai onnistuiko. Sadussa on onneksi onnellinen loppu kaikille muille paitsi kuningattarelle, joka koki kamalan lopun.
Susi ja seitsemän pientä kiliä kertoo päivästä, jolloin vuohiemo lähti ruokaa hakemaan ja varoitteli pieniä kilejään sudesta. Sudella oli katalat keinot käytössä, jotta pääsi sisälle kilien kotiin. Vuohiäiti kuitenkin pelasti lapsensa, mutta sudelle kävi huonosti. Paha sai palkkansa jälleen.
Bremenin soittoniekoissa aasi, koira, kissa ja kukko halusivat kaikki pakoon, sillä ne olisi muuten tapettu, koska olivat liian vanhoja. Niinpä ne suuntasivat kohti Bremeniä ajatuksena, että parempi Bremenissä kuin padassa. Illalla he tulivat erään talon luokse, jonka ikkunoista he näkivät, että pöytä notkui herkuista ja viinistä ja jokin rosvojoukko oli pöydän äärellä mässäilemässä. Eläimet päättivät ajaa rosvot tiehensä. Kuinkas sitten kävikään, no eläimet asuivat talossa onnellisina elämänsä loppuun asti.
Tämä reipas Saapasjalkakissa on varmasti kaikkien tuntema ja rakastama veijari. Sadusta on uskoakseni tehty monta eri versiota. Tämä kissa tuli perinnöksi perheen nuorimmalle pojalle, joka oli ensin pahoillaan, koska ei mitään muuta saanut. Kissa osasi kuitenkin puhua ja pyysi poikaa teettämään hänelle saappaat. Sen jälkeen kissa lähti kuningasta tapaamaan kävellen kuin mies. Kissa oli päättänyt tehdä pojasta rikkaan miehen, mutta sitä ennen tarvittiin runsaasti rahaa ja piti voittaa mahtava noita. Kuka muistaa miten noidalle kävi? No ainakin kissasta tuli kuninkaan korkein neuvonantaja.
Olipa kerran köyhä talonpoika, joka toivoi vaimonsa kanssa lasta. Kävi sitten onnellisesti, että vaimo alkoi odottaa lasta, mutta lapsi oli vain peukalon pään kokoinen. Vanhemmat rakastivat poikaansa kovasti ja antoivat nimeksi Peukaloinen. Poika ei kasvanut yhtään, mutta hänestä tuli älykäs ja nokkela poika. Peukaloinen kävi välillä seikkailemassa maailmalla, tapasi rosvoja ja varkaita, joutui eläinten vatsoihin, mutta tälläkin sadulla on onnellinen loppu.
Saksalaiset veljekset Jakob (1785-1863) ja Wilhelm (1786-1859) Grimm keräsivät kansansatuja ja muokkasivat niistä satukokoelmia, jotka oli tarkoitettu aikuisille. Sadut olivat alunperin karkeita, julmia ja väkivaltaisia, mutta veljekset karsivat niistä pahimpia julmuuksia. Ensimmäinen Grimmin sadut julkaistiin 1812 ja lopullinen versio, joka oli seitsemäs painos, julkaistiin 1857.
Lumikki ja neljä muuta Grimmin satua on julkaistu vuonna 1987. Saduissa lapset juovat viiniä, tehdään rikoksia, yritetään tehdä murhia ja tapetaan. Sadut ovat aika julmia ja ovatkin muuttuneet tästä 30 vuotta vanhasta kirjasta paljon lempeämmiksi saduiksi nykyajan kirjoissa. Alkuperäiset sadut ovat olleet vielä pelottavampia kansantarinoita. Kieli ja kirjallisuus muuttuvat ja se näkyy hyvin myös lastensaduissa. Näiden satujen takaa löytyy moraaliopetuksia, niistä löytyy pelottelua ja kasvatusta, jossa käytetään apuna neuvokkuutta, nokkeluutta, rohkeutta ja pelottomuutta. Kirja voi aiheuttaa painajaisia herkille lapsille, joten en suosittele alle kouluikäisille.
Jakob ja Wilhelm Grimm, Lumikki ja neljä muuta Grimmin satua
kuvitus Svend Otto Sörenson
suom. Anja-Liisa Vartiainen
Wsoy 1987
s. 122
Schneewittchen
Der Wolf und die sieben junge geisslein
Die Bremer Stadtmusikanten
Der gestiefelte Kater
Däumedick
Osallistun kirjalla Yöpöydän kirjat-blogin Ajattomia satuja ja tarinoita2-haasteeseen.
Lukuiloa
Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivänä!
Olipa mukava lukea tämä postaus 💕ja nuo kirjoittamasi tiivistelmät. Olin lapsena oikea satujen suurkuluttaja, ja itse asiassa juuri eilen katsoin kirjahyllyssäni yhtä isoa Grimmin satukirjaa jota en ole vielä lukenut, vaikka ostin sen jo muutama vuosi sitten. Lukupinossa on aina niin monta nidettä että jotkut jäävät pitkiksi ajoiksi sivuun.
VastaaPoistaOnneksi satuja on siistitty. Monet ovat ilmeisesti olleet karmaisevia aikanaan. Huh sentään.
Olen lukenut englannin opiskelijoitteni kanssa monia satuja. Niistä oppii esimerkiksi imperfektiä hyvin. Siinä yhteydessä olen havainnut tuon saman minkä sinäkin toteat - saduista on olemassa useita eri versioita. Jotkut onnistuneempia kuin toiset 🌸
Onneksi sadut eivät ole enää niin kauheita kuin 1800-luvulla, mutta nehän olikin tarkoitettu aikuisille.
PoistaOlen käyttänyt samaa menetelmää suomenkielen opiskelijoitten kanssa, olemme lukeneet satukirjoja ja olen suositellut Aku Ankkaa. Lyhyitä lauseita ja yksittäisiä sanoja.
Hyvää Aleksis Kiven päivää myös sinulle Mai!Ihan tuli nostalginen olo kun luin postaustasi. Näitä satuja on luettu minulle ja minä olen lukenut niitä lapsilleni.
VastaaPoistaSama juttu, mutta luin niin aikaisin itse, että olen tainnut satukirjat lukea itse. Menin 6-vuotiaana kouluun ja kirjoitin jo kaunokirjoitusta. Kävin opettajan kanssa kirjastosta lainaamassa satukirjoja ja luin tunnit, kun muut opetteli lukemaan ja laskemaan. Sitten sain kirjoittaa kaunokirjoituksella vihkoon kaikki sadut. Viisas opettaja 🌸
PoistaMinulla tismalleen tämä sama painos Grimmin saduista, viehko kuvitus. Muistan, miten lapsena pidin Seitsemästä pikku kilistä. Nyt en osaisi sanoa, mikä satu on suosikkini, koska niin monet tulkinnat vaikuttavat jo satuymmärrykseeni. :)
VastaaPoistaTanskalainen arvostettu kuvittaja. Siinä kilijutussa, muistatko mitä siinä tehtiin! Aika raakaa touhua. Muistuttaa tosi paljon Punahilkkaa ja sutta.
PoistaGrimmin saduista Saapasjalkakissa on lempparini. Ainoastaaan noidalle käy siinä katalasti.
Maailma on täynnä hienoja satuja, onneksi 🌸
Sadut ovat tosiaan myös hankalia, koska ne voivat olla todella julmia. Olen samaa mieltä siitä, että kaikki sadut tai ainakaan niiden varhaisemmat versiot eivät sovi ainakaan herkimmille lapsille kovin pieninä. Vaikka hyvä lopulta voittaa pahan, on paha välillä aika hirveää. Ja esim. nämä Grimmin saduthan eivät myöskään tosiaan alun perin olleet mitään lastensatuja, vaan juuri melkoisen julmia kansantarinoita.
VastaaPoistaTunnelmallista Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivän ja samalla sen hääpäivänkin iltaa :)
Kiitos Katja 🌸
PoistaGrimmien keräämät kansantarinat olivat todella iljettäviä, joista sai tehdä paljon töitä, että ne sai aikuisille luettavaksi. Mutta jos joku on lukenut Raamattua, niin voiko iljettävämpiä juttuja olla kuin siellä on. Luin viimeksi pienen pätkän Sodoman tuhosta ja sen jälkeisestä elämästä, niin yök. Ei ihme, että Raamattuun tukeutuvat hakemalla hakevat oikeutuksia kataliin tekoihinsa, kun kerta Raamattu sanoo niin. Ajat ovat toiset nykyään. Lait ovat ihan erit. Varsinkin lapsiin sekaantumista ja insestiä inhoan ja sitä Raamatussa viljellään. Näissä Grimmin keräämissä tarinoissa oli sitäkin puolta aikoinaan. Onneksi lasten sadut ovat nykyisin tarkoin seurattuja, ettei mitään inhottavuuksia pääse niihin.
Meni pieneksi paasaukseksi, mutta lapset ovat aarteita ja heille tehty kirjallisuus on todella tärkeää 🌸
Voi miten ihana nostalginen olo tuli kirjoituksestasi! Olin todellinen satufriikki lapsena (ja vieläkin erityisesti siis nämä vanhat sadut kiinnostavat ja kiehtovat, uudet eli nykyaikaiset eivät) ja nämäkin kaikki ovat tuttuja minulle. Kunpa olisi tallessa lapsuuden kaikki satukirjat, mutta ovat kadonneet muutoissa ja muissa elämänkuluissa. Onneksi osa on sentään tallella vielä <3
VastaaPoistaEnnen sadut olivat tosiaan kaiketi brutaalimpia kuin nykyään, mutta minä tykkäsin. Sai sopivasti jännittää ja asetelmien erikoisuus ja erilaisuus viehätti jo silloin.
Tämän satukirjan saduissa on kyllä aikamoista meininkiä, jota ei nykyajan saduissa ole. Aiemmin lapsia kohdeltiin julmemmin ihan normisti, koivuniemen herra tai vyö ropsi ja tukkapöllyä tuli, jos uskalsi katsoa äitiin päin, koskaan ei tiennyt mistä se rangaistus tulee. Sadutkin olivat samanlaisia. Kun luin noita kirjan satuja, julmuus oikein pomppasi silmille. Kirja oli kuin lapsille tarkoitettu trilleri, tai aikuisillehan nuo alunperin on tarkoitettu.
PoistaMinä tykkään jännityskirjoista, dekkareista ja salapoliisitarinoista, en kauhusta, mutta lapsille haluan lukea hiukan erilaisempia tarinoita kuin nämä. Heti ensimmäisenä Lumikki oli juomassa jokaisen kääpiön lasista viiniä, sen muuttaisin heti vaikka mehuksi. Suden vatsa leikattiin auki ja täytettiin... ihan hurjaa tappamista ja murhayrityksiä.
En minäkään tällaisia läheisteni lapsille lukisi, en missään tapauksessa. Mutta omassa ajassani ja juuri minulle nämä sadut eivät olleet liian julmia. Toisaalta aika "vapaasti" vartuin ja katselin jo hyvin nuorena kauhuleffoja. Kotielokin oli useimmiten kuin kauhukirjasta, joten sadut eivät niin hirveästi hetkauttaneet, vaan sopivat pikemminkin "tyyliin". Eli kenties siksikin saatan kokea nämä näin. <3
PoistaOlenhan minäkin lukenut lapsena kaikki nämä sadut tällaisenaan ja omienkin lasten sadut olivat aika ronskeja, samoin sitten digipelit, aikamoista tappamista niissäkin oli. Olen yrittänyt keskustella aina niistä pahimmista jutuista ja omien lasten kommentit olivat, että ei me aleta tappamaan ketään, tämä on vain peliä. Uskon, että käytöshäiriöihin liittyy muita tekijöitä kuin sadut ja pelit. Lapsen huono kohtelu, kiusaaminen, ja aivotoiminnan häiriöt, sairaudet ja mielenterveysongelmat. Tosin väkivalta voi syttyä salamannopeasti ja myös ryhmissä ja suuremmissa joukoissa. Nyt satujen väkivalta lähti leviämään turhan laveasti, mutta nämä aiheet kiinnostavat minua, samoin psykologia ja mielenterveys.
Poista