Komendantti Ehrensvärd oli kääntänyt
kaupungin naisväen päät heti saavuttuaan Helsinkiin. Hän oli tullut seurueineen
reellä Turusta. Rouva Ignatius muisti yhä ilmestyksen, joka nousi valkoiseen
turkkiin kietoutuneena paksujen vällyjen alta. Kuin ulkomaan prinssi!
Komendantti oli roteva ja kaunis katsella. Hän hymyili paljon ja silmät
paloivat kuin kekäleet. Vanharouva oli katsellut häntä katuvarren pakkasessa ja
huomannut hymyilevänsä.
Pauliina
Lindholm voitti Otavan Suomi 2017 kirjakilpailun teoksellaan Komendantti. Kirjan tarina sijoittuu
vuoteen 1748, kun komendantti Ehrensvärd (1710-1772) saapui Helsinkiin
tehtävänään rakennuttaa Sveaborgin linnoitus (Viapori, Suomenlinna). Ruotsin kuningaskunta oli
menettänyt Haminan ja Lappeenrannan linnoitukset Venäjälle Turun rauhassa vuonna
1743, joten uuden linnoituksen tuli korvata aiemmat, sillä uhka Venäjältä oli
joka päivä ajatuksissa.
Miehet tuijottivat rinta rinnan sumuun.
Molemmat kuvittelivat näkevänsä violetinharmaassa usvassa venäläisten
sotalaivojen mastoja ja mustina varjoina liehuvia lippuja.
Lindholm
kuvaa Komendantti teoksessaan
Ehrensvärdin ensimmäisen vuoden kokemuksia suuresta rakennusprojektista, johon
liittyi taloudellisia ja materialistisia huolia sekä suuren työntekijäjoukon
majoittumisongelmia, sairastelua ja muonittamisongelmia. Yksi pahimmista
ongelmista oli kallioiden graniitti, joka oli kovaa ja tarvitsi räjähdystöitä.
Pauliina Lindholm kirjoitti siis aidosti aiemmin eläneestä sotamarsalkka
Augustin Ehrensvärdistä, jonka hauta sijaitsee oikeasti Susisaaren Linnapihalla Suomenlinnassa.
- Kenenkähän katon ne nyt särkee, kunhan ei
vaan lennä tänne, tyttö sanoi käheästi. Hän nosti kätensä silmiensä suojaksi,
ja yritti tähytä tarkemmin ilmaan hälvenevän savun suuntaan. Hän oli ehkä
seitsemäntoista, sydämen pysäyttävällä tavalla sorea, pitkät vaaleat letit
roikkuivat hameen vyötärön yli. Vaatteet olivat moneen kertaan parsitut, mutta
siistit.
Komendantti
kuvataan hyvin osaavana, mutta toisaalta herkkänä ja luovana miehenä, joka harrasti piirtämistä. Hänen vaimonsa ei
halunnut muuttaa Helsinkiin, joten miehiset tarpeet piti jotenkin saada
hoidettua, mutta porttolat eivät tulleet kysymykseen. Lindholm on käyttänyt
komendantin tarpeisiin mukavia juonenkäänteitä, joita ei voinut hymyilemättä
lukea. Komendantin piti olla joka päivä komea ja ylväs, pitsit ja peruukki
ojennuksessa, mutta pikkuhiljaa häneen tuli toisenlaista rentoutta, mutta
periksi hän ei antanut, linnoituksen oli valmistuttava ja nopeasti.
Tyttö raotti kääröä ja näki kasvin tummat
marjat ja haaraiset lehdet. – Sen kukka on vaatimaton, komendantti jatkoi, ja
tyttö keskeytti hänet surullisesti hymähtäen: - Semmoinen kuin minäkin.
Molemmat katsoivat toisiaan ääneti.
Tämä
historiallinen kirja sisältää hieman heräilevää rakkauttakin ankarien ja
kiireisten rakennuspuuhien lomassa. Mikä kirjasta tekee Suomi 2017 kirjan, sitä
voi ajatella monelta kantilta. Kirjassa rakennetaan puolustuslinnoitusta
Itämereltä mahdollisesti tulevien vihollisten hyökkäyksiä vastaan. Itämeri on ollut useamman maan kiihkeiden
ilmasotaharjoitusten temmellyskenttänä jo pitemmän aikaa, myös erilaisia
sotalaivoja on kuljetettu rannikolta toiselle hyvinkin näkyvästi. Kirjan tekee
Suomi 2017 kirjaksi sotahistoria, joka on koettu Suomen rannikolla moneen
kertaan, ja joka on tälläkin hetkellä hyvin avoimessa, jopa yhtä
pelonsekaisessa tilanteessa kuin se oli vuonna 1748. Puolustusta oli
vahvistettava, niin kuin tänäkin päivänä.
Pauliina Lindholm, Komendantti
****
Otava 2017
s. 298 + 2s. Lähteitä
historiallinen muistelmateos
Sotamarsalkka Augustin Ehrensvärdin matkasta Suomenlahden rannikolle on julkaistu v. 2002 kirja nimeltään Matka Suomessa 1747. Kirja on kuvitettu hänen luonnoksillaan ja piirustuksilla.
Tässä oli tosiaan mainiosti kuvattu ne komendantin yöjalassakäynnit :) Hurjaa oli Suomenlinnan rakentajilla alkeellisissa oloissa - ja noin upea siitä tuli!
VastaaPoistaLindholmilla on sopivasti huumoria tässä kirjassa... absinttia tuli maistettua ja kaikenlaista sattui :)
PoistaMinulla on Suomenlinnan kulttuurikohde käymättä ja heti tämän kirjan lukemisen jälkeen tuli hslu vierailla siellä. Pitkään olen kyllä aikonut, mutta heti ensi kesänä suunta Viaporiin :)
Tämä teos kiinnostaa, mutta valitettavasti loppui laina-aika kirjastoon. Täytyy lainata uudestaan ja lukea.
VastaaPoistaNo voi harmi. Meillä taitaa olla pitkät jonotukset tähän kirjaan, joten luin sen nopsasti, että muutkin pääsevät lukemaan :)
PoistaSuosittelen, hieno esikoisteos ja herkkua historian ystäville.