Turun kirjamessut

Vuoden 2017 kirjamessut olivat 6-8.17 viikonloppuna. Päätin päättäväisenä ihmisenä, että en mene messuille perjantaina, koska tiesin, että sinne on kutsuttu 4000 koululaista. No huis hais sinnehän minä menin kuitenkin sekaan, enkä meinannut päästä sisälle enkä liikkumaan mihinkään. Koululaisia oli yksinkertaisesti liikaa ja heille oli annettu päivän tehtäväksi etsiä alueelta vastauksia tehtävää varten. No mitä syntyy, kun 4000 koululaista etsii kiireisesti lyhyessä ajassa vastauksia isolta alueelta, täysi sekasorto ja hulina ja kova meteli. Opettajat oli hukassa ja oppilaat olivat hukassa ja kuuluttaja kuulutti koko ajan hukassa olevia. Minulla olisi tähän hyvä käytännön vinkki, perjantai olisi vain koululaisia varten, sillä ruokamessuväki kritisoi jo nyt ja kieltäytyi antamasta maistiaisia koululaisille. Ehkä joku muu messu olisi parempi kirjamessujen kaveriksi esim. antiikkimessut tai käsityömessut tai digitaalimessut tai mediamessut tai yksinkertaisesti koululaisille/lapsille ja nuorille/opiskelijoille suunnatut messut.

Perjantaina yritin siis luovia ja katsella ympärille minkälaisen yleiskatsauksen sain paikasta, sillä kuuntelemisesta ei yksinkertaisesti tullut mitään eikä valokuvaamisesta siinä ihmispaljoudessa. Anni Kytömäkeä kuuntelin vähän aikaa, olen lukenut hänen molemmat kirjansa Kultarinnan ja Kivitaskun. Hänen jälkeensä oli Koko Hubara, Ruskeiden tyttöjen kirjoittaja ja bloggaaja. Siri Kolu oli ihana oppilaiden kanssa, joita oli pitkin ja poikin ja päällekkäin kuuntelemassa. Sirin Taika Taksinen on virkistävä noitakirja-sarja. Roope Lipastikin oli puhumassa, en kuullut mitään. Roopelta olen lukenut Viikinkisolmun ja Rajanaapurin. Siispä syvennyin etsimään luettavaa ja uuden nobelistin kirjat kiinnostivat, mutta niitä ei ollut edes vanhojen kirjojen myyjillä, vaikka viime vuonna olisin voinut ostaa useammankin kirjan.

Lauantaina sitten uusin uteliain mielin messuille, ja kaveriksi sain mieheni. Satuimme tulemaan juuri, kun Tuomas Kyrö aloitti jutustelun uusimmasta kirjasta Mielensäpahoittajan Suomi, jonka jo aiemmin ostin miehelleni. Olemme Mielensäpahoittaja-faneja ja oli kiva kuunnella miten Mielensäpahoittaja-hahmo syntyi, ja miten kirjoja on ilmestynyt jo 8. Seuraavastakin kirjasta saimme kuunnella meheviä kohtia.

Tuomas Kyrön jälkeen jatkoi Mauri Kunnas, joka on yksi lempparikirjailijani. Huikea määrä kirjoja pienten ja isojen iloksi. Minä kuulun tuohon pienten sarjaan kokoni puolesta. Mauri Kunnaksen uusin kirja on nimeltänsä Koiramäen Suomen historia. Olen joskus ajatellut bloggaavani kaikki Mauri Kunnaksen kirjat, mutta niitä on jo melkein 90 ja taiteilija/kirjailija on selvästi vielä aikeissa jatkaa tuotantoaan. Uskon, että 100 kirjaa paukkuu komiasti läpi. Sitä kirjailija harmitteli, että oheistyötä kirjojen tekemisen rinnalle on tullut ihan liikaa, ei jää aikaa tehdä kirjoja, joka kirjailijan mielestä on hänelle lepoa.

Mauri Kunnaksen jälkeen lavalle nousi Fingerpori-sarjakuvien luoja Pertti Jaarla. Luen aina lehdistä kaikki Fingerpori-stripit, ja hauskinta on jos niitä  joutuu miettimään, että mikäs juttu tuokin on. Fingerpori-ajattelu on löytänyt paikan jostakin aivojeni ja sydämeni väliltä, vitsiosastolta, ja todellakin elävästä elämästä löytyy suurin osa Fingerpori-maailmasta. Jaarla saakin paljon aiheita faneiltaan.  Haastattelussa Jaarlalta syntyi juttua, ja toimittaja sai pyöritellä melkein koko ajan peukkujaan. Fingerpori on  siis jo 10 vuotta vanha.

Tämänvuotiset kirjamessut päättyvät sunnuntaina, mutta kaksi päivää oli ihan sopivat minulle. Viisi kirjaa rikkaampana ei ole paha juttu, kun kaikista neljästä kirjasta oli hyvät alennukset ja yhden sai ilmaiseksi (Paljasjalkainen kuningatar). Joka päivä olisi saanut yhden kirjan ilmaiseksi, mutta olin jo lukenut perjantaipäivän John Greenin kirjan. Messut on nyt taputeltu pakettiin. Kahdet edellisvuotiset olivat minusta visuaalisesti ja rakenteellisesti paremmat. Hyvä idea oli se, että sisälle pääsi ilmaiseksi, kun pukeutui Cosplay-hahmoksi. Hassua oli laukkujen tarkistus, kun ruokamessuilla oli veitsi ja puukko poikineen, eli halutessa väkivallan tekijät olisivat saaneet aseensa ihan paikan päältä. Ensi vuonna tavataan jälleen Turun kirjamessuilla.

Arvatkaapa mikä noista kirjoista on lempparikirjani?

Messuterveisin

Mai