Lapiolla mätettiin multaa hautaan. Samin hautaan. Hänet haudattiin elävältä. Multa painoi hänen päällään kuin metallilevy. "Olen pahoillani." Koripallotossumiehen ääni särähti. "Hyvä Jumala, anna minulle anteeksi." Multaa tuli lisää...
Amerikkalainen Karin Slaughter kuuluu ylivoimaisesti maailman suosituimpien kirjailijoiden joukkoon yli 35 miljoonalla myydyllä kirjallaan ympäri maailman. Olen viiden vuoden blogiaikana blogannut jo kuudesta trilleristä ja Hyvä tytär on seitsemäs. Kirjat ovat suoraan trillerimaailman huipulta.
En ala analysoimaan miksi luen jännitystä ja trillereitä, toisinaan seassa suorastaan kauhua, väkivaltaa, verta ja mitä hirveimpiä tekoja. Lukemani kirjat eivät tee minusta väkivaltaista henkilöä, eivätkä katsomani jännityselokuvat. Trillereiden vastapainoksi luen muuta kirjallisuutta, joista väkivalta on kaukana. Olen nyt lukenut Tuijatan Marrasjännitystä-haasteeseen kolme kirjaa, joista jokainen on erilainen tyyliltään. Hyvä tytär kietoutuu pikkukaupunkilaiseen perhe-elämään, joka tuhoutui kotiin tehdyssä hyökkäyksessä. Perhe koki väkivaltaa ja tekoja, joista tuli kymmenien vuosien salaisuuksia. Salaisuudet lähtivät purkautumaan koulusurmatilanteen jälkeen, jota perheen nuorempi tytär joutui todistamaan.
Gootti. Erakko. Luokalleen jäänyt. Kelly Wilson oli juuri sentyyppinen tyttö, joka joutui kiusaamisen kohteeksi. Yksin pöydässä ruokatunnilla, viimeinen joukkueeseen valittu liikuntatunnilla, koulun tanssiaisissa kaverina poika, joka halusi vain yhtä asiaa.
Hyvä tytär keskittyy moneen eri teemaan tarinan kehittyessä pitemmälle. Päähenkilöiden, jotka ovat opiskelleet asianajajiksi, kuten isänsä, nuoruudessa kokema tragedia kulkee tarinan mukana ja siihen palataan muistoissa. Perheen jäsenet ovat yrittäneet selvitä elämässä, mutta tragedia ei jätä rauhaan, muistot eivät jätä rauhaan. Äidin ikävä ei jätä rauhaan. Kirjan matkassa kyyneleet valuivat välillä valtoimenaan. Kirjaa on sanottukin Slaughterin tunteikkaimmaksi kirjaksi.
Koulusurma on yksi kirjan teemoista. Toinen poliisi- ja asianajajien toiminta rikostapahtumassa ja sen jälkeen. Rikollisen motiivit tehdä rikos on yksi teemoista ja tietysti rikostutkinta. Oikeudenkäynti ja perheenjäsenille tehneiden rikollisten elämä tapahtuman jälkeen on myös mukana tarinassa. Mikäänhän ei sitten ole sitä mitä alussa annetaan ymmärtää. Tämä on hyvän tarinan merkki. Slaughterilla on tapana pikkuhiljaa avata kertomuksia ja tihentää kirjan tapahtumia jännittävämmäksi kerta kerralta. Rikollisetkin voivat vaihtua ihan toisiksi. Slaughter on kuin taikuri, joka heiluttaa taikakynäänsä, ja loppujen lopuksi olet ollut huijauksen uhri koko kirjan ajan. Hyvä tytär loistaa trillerimaailman tähtiloisteessa.
Hän oli lapsena viettänyt niin monia tunteja äitiään katsellen, tätä tarkkaillen, haluten olla kuten tämä - olla kiinnostava, olla älykäs, olla hyvä, olla oikeassa. Kuitenkin Gamman kuoleman jälkeen aina, kun hän oli yrittänyt saada tämän kasvot mieleensä, hän ei ollut kyennyt näkemään äidin ilmeitä - hymyä, yllättyneisyyttä, hämmennystä, epäluuloisuutta, uteliaisuutta, rohkaisua, ilahtumista.
Karin Slaughter, Hyvä tytär *****
suom. Virpi Kuusela *****
Harper Collins Nordic 2017
s. 553
The Good Daughter 2017
Slaughter Karin: Rikollinen
Slaughter Karin: Näkymätön
Slaughter Karin: Kaunokaiset
Slaughter Karin: Kahlittu
Slaughter Karin: Pettävä hiljaisuus
Slaughter Karin: Yli rajan
Slaughter Karin: Hyvä tytär
Tuijatan Marrasjännityshaasteeseen olen lukenut kolme kirjaa:
Bradley Alan: Nokisen tomumajan arvoitus
Theils Lone: Runoilijan vaimo
Slaughter Karin: Hyvä tytär
Mai, ostin tämän itselle ja luin ihan vain ilman vihkoa tekemättä yhtäkään muistiinpanoa. Yksi kuumimpia Sloaughtereita tai ovat ne kyllä kaikki aika kuumia eli aallonpohjaa ei ole löytynyt. Slaughter ei petä koskaan!
VastaaPoista<3
Slaughter tarkoittaa teurastajaa, mutta se on hänen oikea nimensä. Kävin hieman lukemassa nettiartikkeleita Slaughterista. Hän menee mökilleen ja kirjoittaa yksinäisyydessä yksin kirjoja, eikä häntä pelota, mutta jos hän lukee mökillään vaikka Stephen Kingin kirjoja, niin häntä pelottaa.
PoistaEi ole aallonpohjaa näkynyt, vettä on riittänyt ja aallonhuippuja. On tämä kuuma kirja ja kiihkeä trilleri. Näissä voi tapahtua vaikka mitä. Mutta eiköhän seuraavaksi olisi taas Saran, Willin ja Angien vuoro. Minä niin toivon Angiesta ihan omaa trilleriä.
<3
Hasukaa, hän on niitä harvoja, joista minäkin aikanaan kirjoittelin pieniä juttuja.
PoistaTämä on niin kiihkeä, että menee joululahjaksi parhaalle ystävälleni, joka on todella dekkarimaanikko minuakin enemmän ja HÄN minulle kantoi ekan Slaughterini. Juu, arvaamaton Angie, joka voi tuhota Willin kaikki mahdollisuudet. Ei Willistä uskoisi, kun muistaa muutamat jutut...:)
<3
Oottelen, että saan tän luettavaksi. Slaughterit on kyllä aina hyviä!
VastaaPoistaSlaughter on kyllä niin varma kirjailija ja kirjoittaa laadukasta tarinaa. En ole pettynyt kertaakaan :)
PoistaToivottavasti saat kirjan nopeasti luettavaksi :)
Kiitos esittelystä Mai. En ole muutamaan vuoteen lukenut Slaughteria, mutta nyt varmaan kannattaa valita tämä kirja.
VastaaPoistaKiitos Anneli :)
PoistaTämä on siitä hyvä, että se ei kuulu mihinkään sarjaan, joten sen pystyy lukemaan ihan milloin vain. Suosittelen, jos kaipaat trilleriä.
Minulla tämä samainen kirja odottaa postausta. On kyllä hyvä kirja, jossa on monta eri teemaa. Oli muuten ensimmäinen Slaughterini. Tästä ei tule mitään, kun aina vain tulee lisää näitä jänniä kirjoja. :)
VastaaPoistaSlaughterilla on sarjoja ja sitten näitä yksittäisiä trillereitä. Molemmat huippuhyviä.
PoistaTaisit jäädä koukkuun :)
Hyvä :)
Tämäkin on tarkoitus lukea. Paikoitellen Slaughterin tuotanto on nykyään niin hurjan raakaa, etten sukella sekaan kivuttomasti, vaan pystyn lukemaan vain pieninä annoksina, mutta jonain päivänä testaan taas oman sietokykyni.
VastaaPoistaOlen huomannut, että amerikkalaiset trillerit ovat aika kovaa kamaa väkivallan suhteen. Heillähän on muutenkin eniten aseita jne. onkohan siitä tehty tutkimusta, kiinnostaisi. Suomalaiset kuuluvat myös Top10 aseiden määrässä. Johtuu metsästyskulttuurista.
PoistaOma trillereiden lukeminen on pehmentynyt hieman, eli Stephen Kingejä en pysty enää lukemaan.
Nyt on myös huomattu, että naiset lukevat paljon dekkareita, joten nyt ilmestyy runsaasti selkeästi naislukijoille suunnattuja dekkareita ja trillereitä.
Slaughterin kanssa minulla on tiukka lukusuhde, olen lukenut kaikki suomennokset.