Emmanuelle Pirotte: Vielä tänään olemme elossa

 

 

Hän tunsi saksalaisen ison ruhon selkänsä takana ja aavisti pistoolin, joka osoitti häneen. Tänne metsäänkö hän kuolisi, vaikka niin monet kerrat hänen oli onnistunut paeta? Kuolla, mitä se tarkoitti? Hän tiesi, että kuolema oli lopullinen, tunsi sen oireet ja, mikä tärkeintä, hän tiesi, kun kuolema lähestyi ja osasi siksi vältellä sitä…

Belgialaisen Emmanuelle Pirotten esikoiskirja Vielä tänään olemme elossa sijoittui Belgian ja Ranskan rajalle ja vuosiluvut olivat 1944-45. Saksan armeijan erikoisjoukkojen sotilas Mathias oli soluttautunut  valeasussa siviilien pariin. Hän esiintyi kanadalaisena sotilaana, sillä hän puhui sujuvasti englantia ja ranskaa. Mutta kohdattuaan pienen Réneen, hänen maailmankuvansa muuttui. Jostakin syystä hän ei pystynyt tappamaan Réneetä, suojelemaan vain. Ehkä sotiminen oli tullut hänen ajatuksissaan päätepisteeseen, ja sodan mielettömyys oli avautunut hänelle. Ensi kohtaamisesta alkoi Réneen ja Mathiaksen yhteinen taival sodan viimeisinä kuukausina.

Tyttöä, jolla ei ollut enää ketään, tuijotettiin uteliaisuuden ja myötätunnon sekaisin katsein. Ympärillä vallitsi syvä hiljaisuus.

Mathias jätti Réneen maalaistaloon, jonka kellarissa oli ihmisiä sotaa piilossa. Mutta hän seurasi lähettyvillä, että tyttö pysyi hengissä. Lopulta hän palasi hakemaan tytön takaisin, mutta talo oli täynnä amerikkalaisia sotilaita. Alkoi viiltävä kissa ja hiiri-leikki. Paljastuisiko Mathias amerikkalaisille vai ei? Kirja ei loppunut tähän selkkaukseen, vaan pahempaa oli tulossa.

Vielä tänään olemme elossa teoksesta on tehty elokuva, jonka haluan nähdä. Kirjailija on ammatiltaan dramaturgi, käsikirjoittaja ja taidehistorioitsija, ja kirjasta näkyi tietynomainen elokuvallisuus. Kohtaukset piirtyivät lukiessa ajatuksiin elokuvamaisina tilanteina.  

 

Suomennos oli mielestäni jäykähköä ja lauseissa oli virheitä. En olisi myöskään käyttänyt lausetta saamarin kersa, koska se kuulostaa liian nykyaikaiselta. Historiankirjoista ei tietysti tarvitse tehdä kieleltään vanhanaikaisia, mutta vastaavanlaiset lauseet hyppivät silmille. Uskon, että ranskankielinen versio kirjasta on syvällisempi, sillä kirja on saanut lukuisia arvostettuja kirja-alan tunnustuksia. Jään mielenkiinnolla odottamaan kirjailijan seuraavia kirjoja. Tarina onnistui nostamaan esille sodan monet kasvot.

Kaikki tapahtui mielipuolisen nopeasti aivan kuin niitä olisi harjoiteltu satoja kertoja. Syytteet oli kumottu, tyttö oli voittanut jutun.

 

Emmanuelle Pirotte, Vielä tänään olemme elossa 

Suom. Lauri Holma

Minerva 2017

s. 255

Le cherche midi éditeur 2015

sotakirja