Joulukalenteri 2017

Perinteinen Kirjabloggaajien joulukalenteri avaa ensimmäisen luukkunsa tänä päivänä eli joulukuun ensimmäisenä päivänä. Vielä ei ole lunta maassa ainakaan meillä täällä Turussa, joten joulumieltä pitää hakea jostakin muusta kuin ihanan valkeasta lumesta. Ajattelinkin listata joitakin asioita, joista saisin joulumielen, ja kiinni ajatuksenpäästä, että ihan totta, joulu kolkuttelee pian meidänkin ovelle. Jotta en jäisi mukavasta joulunvietosta ihan paitsi, taidan tarvita tonttujen apua tähän hommaan, ai niin tänä vuonna ne ovat hiiriä (katso kuva).

1. Valkea joulu on se mistä ensimmäiseksi saisin kiinni joulufiiliksestä. Oikeaa lunta odotellessa voin leikata perinteisiä paperisia lumihiutaleita ikkunaan. Ja samalla laulelen Katri-Helenan tunnetuksi tekemää laulua Vain valkeata joulua…

2. Joululeivonnaiset maistuvat hyvälle näin joulua odotellessa, ja pipareiden ja torttujen leipominen on tehty helpoksi valmistaikinoilla, ei voi mennä pieleen. Kun leivoin ensimmäisen taikinakilon joulutorttuja, mies sanoi, että liian vähän. Pitää hillitä itseä ja mieskultaa, että tortut maistuvat vielä joulunakin.

3. Jouluglögin kanssa kävi heikosti, sillä olin tullut allergiseksi glögille, mitä olemme juoneet joka vuosi. En kerro tarkemmin, jätän vain kauhukuvia allergiaoireista leijailemaan ilmaan. Ei auta kuin kokeilla jotakin toista valmistetta. Ja niitähän on ihan pelottavan paljon kaupoissa. Mutta sen sanon, että glögiä kuluu litroittain, kunhan se oikea löytyy. Enkä tykkää rusinoista ja manteleista glögissä, mutta sen on oltava tulista ja maukasta.

4. Joulukukkia pitää olla ja vaihtelu virkistää, sillä kukkia on niin paljon. Yhtenä jouluna oli telkkarissa kukkakauppojen mainos, jossa pikkuhiljaa huone tuli ihan täyteen joulukukka-asetelmia. Tykkään juuri sellaisesta. Yksi kukka on yksinäinen. Nyt pöydällä aukoo kukkiaan valkoinen joulukaktus. Ikkunapöydällä yrittää kukkia viimevuotinen amaryllis. Se oli kaunis kuin mikä ja teki valtavasti kukkia. Ostin sen pienenä kitukasvuisena rääpäleenä, mutta sehän ihastui meihin ja aloitti kukintansa, jota kesti monta kuukautta. Sen piti olla valkoinen, mutta se oli yllätys yllätys vaaleanpunaisenvalkoisenkirjava. Otin siitä aika monta valokuvaa.

5. Läheisten muistaminen. Erittäin tärkeä projekti, joka vaatii aikaa, vaivaa, listoja ja tietysti rahaakin. Aloitan miettimällä minkälaiset joulukortit lähetän tänä vuonna. Taidan olla niitä muinaisjäännöksiä, jotka tekevät ja lähettävät kortteja aina vain. Lähetin elokuussa Roomasta kortteja Suomeen ja matka kesti kaksi kuukautta, että ne olivat perillä. Mikä tätä yleismaailmallista postin alasajoa vaivaa??? Minä rakastan kortteja ja niiden lähettämistä. Ja sitten ne lahjat. Mutta niistä juttelen tarkemmin tonttujen kanssa.

6. Joulusiivous. Mälsä aihe, vaihdan seuraavaan. Ehkä annan eräille läheisille lahjaksi siivouspalvelun, minusta se on hyvä lahjaidea kenelle vaan, paitsi himosiivoojille. Minussa ei ole pikkurillin kynnen vertaa siivousmieltä edes jouluna. Ei nyt muistella niitä viimekesän raivaussiivouksia saaressa! Saarikoti on eri maailma, siellä on ollut pakko raivata ja siivota!

7. Joulukoristeista tykkään ja uusimmat hankinnat ovat nuo jouluhiiret. Ihana pariskunta. Joulukoristeista tuli mieleen yksi joulu, kun olin laittanut kaikki lasten tekemät joulukoristeet olohuoneen pöydälle ja silloinen koiramme söi ne kaikki. Meillä oli silloin kultainen noutaja, samanlainen kuin se, joka telkkarimainoksessa syö nuoren naisen silmälasit. Koirat ovat ihania kullannuppusia. Eikä elämä ole tylsää, kun on mukava lemmikkieläin, kenen kanssa jutella ja käydä lenkillä säässä kuin säässä.

8. Jouluvalot pihalla ja kuistilla kynttilälyhdyt tuovat mukavaa tunnelmaa. Minun on pitänyt opetella tykkäämään jouluvaloista vesisateessa. Ensimmäinen joulu Turussa oli sateinen ja myrskyinen ja sen jälkeen kaikki joulut ovat olleet samanlaisia. Olen kuin Muumimamma myrskyisällä merellä. Tuulta päin kumisaappaat ja villasukat jalassa, sadetakki päällä ja sateenvarjo kädessä, kun lähden lenkille koiran kanssa.

9. Joulukuusi on sellainen lapsuudesta asti lähtenyt perinne, josta pidän joka joulu kiinni. Koska poikani olivat allergisia ja astmaattisia, meidän piti hankkia muovinen joulukuusi, joka on edelleen joka joulu pystyssä ja koristeltuna aivan ihanan upean näköinen. Tykkään sellaisista puisista käsinmaalatuista joulukelloista, joten kuusenoksilla on niitä, sinisiä joulupalloja ja enkeleitä ja tietysti kuusenkynttilät. Muistan mummolan joulukuusen ja aidot kuusenkynttilät, joita piti varoa. Rakastan kynttilöitä ja kynttilän valoa. Lapista löytyy kauneimmat kynttilät.

10. Joulu on tällaiselle herkuttelijalle ihanaa aikaa. Söimme juuri piparkakkusuklaata (Fazer) ja voin kertoa, että se oli  hyvää. Minusta Leonidaksen suklaa on aivan syntisen hyvää. Tammikuu on sitten karkiton ja suklaaton ja kahvileivätön kuukausi. Ainoa on jäätelö, joka sallitaan, mutta se ei oikein maistu talvella. Mutta ei mennä vielä sinne asti, vaan nautitaan suklaasta. Valkea suklaa, missä on mustikkaa sisällä, ah! Maitosuklaata mansikoiden päällä. Marjat ja suklaa on kyllä lyömätön yhdistelmä. Teen ehkä itsenäisyyspäiväksi netistä löytämäni kakkuohjeen mukaan kakun 100-vuotiaalle Suomelle. Siihen tulee päälle valkosuklaata ja sisälle mustikkaa ja päälle marjoja. Nam!

Joululista näyttää valmiilta, vai mitä. Tästä on hyvä jatkaa joulukuun viettämistä. Mukavia joulukuun päiviä myös sinulle. Huomenna Joulukalenterin avaa Amma omassa Amman lukuhetki-blogissaaan.

t. Mai

Lukuiloa!