Valmistaudun
syntymääni. Aloitan möreän äänen, joka nousee pikkuhiljaa kirkkaaksi ammuuksi.
Tyrskähdän nenän kautta nauruun. Se on pahinta, mitä voi tapahtua. Tero
väläyttää hymyn, jonka sitten nopeasti peittää.
-Mitä se meidän
Serafiina teutaroi?
Olavi Koistisen esikoiskirja Mies joka laski miljardiin sisältää miesten elämänvaiheisiin
liittyviä novelleja. Aina ei kaikki mene niin kuin Strömsössä, vaan
hakuammuntoja tapahtuu kaikille. Kirja sisältää 10 novellia. Yllä oleva lainaus
on novellista Siilit tuijottavat. Kyseisessä novellissa mies on halunnut
toteuttaa elämänsä fantasian, ja hänpä haluaa fantasiassa esiintyä eläimenä.
Siilit tuijottavat novelli on niin omituinen, että en tiennyt pitäisikö nauraa
sisäisesti vai ulkoisesti, mutta päätin sitten, että onhan se tietysti jokaisen
oikeus pukeutua välillä fantasia-asuunkin. Novelliin sisältyy yksi kiperä
paikka, jossa jännitin melkein yhtä kovasti kuin novellin päähenkilökin.
Seison Tyynen
vieressä. Meikki tuoksuu, mutta tytöt nyt tuoksuvat eikä kikkeli sojota
mihinkään.
Eerik Kokkonen on omanlaisensa tyyppi, ehkä hänelle on
diagnosoitu jokin autismiin tai Aspergeriin liittyvä tauti. Hän viihtyy yksin
ennemmin kuin muiden seurassa. Jostakin syystä hän osallistuu kuitenkin
luokkakokoukseen, vaikka ei alunperin aikonut mennä sinne. Voi hyvin kuvitella
miten kiusattu lapsi ja nuori Eerik on ollut. Kiusaamisteema on yksi kirjan
teemoista. Kouluaika on se mikä jättää ihmiseen jäljen, vaikka ei haluaisikaan.
Sitä kiusaamista on paljon yhteiskunnassa, eikä se liity vain kouluun, sillä
myös työpaikoilla on vahva kiusaamiskulttuuri ja mitä vanhemmaksi ihminen
tulee, sitä enemmän häntä voidaan piilokiusata.
Esimerkiksi vanhukset eivät välttämättä osaa käyttää
puhelinrobotteja pankeissa jne., josta yksi novelleista kertoo. Olen itse
ihmetellyt, että miten vanhukset pääsevät lääkäriin, röntgeniin ja
laboratorioon, kun itsekin välillä ihmettelen, että mistä ne varaussivut
löytyvät tällä kertaa. Elämä ei välttämättä ole helpottunut kaikille sähköisten
palveluiden tullessa kaikille käytettäviksi yhteiskunnan eri instituutioissa.
Luvun 1191001
kohdalla Raimo katsoi Maisan harsopaitaa sopraanorivistössä, nätti paita, kuin
limonadipullon suusta avattaessa nousevaa usvaa. Maisan harsopaita oli siitä
lähtien 1191001 ja oikeastaan myös Maisa ylipäätään.
Olavi Koistisen novellit ovat yllättävän raikkaita ja
novellien miesnäkökulma on vahva, joka on mielestäni hyvä juttu. Kirjailija ei
ole unohtanut elämän sivureunalla kulkevia miehiä, heitä, jotka sosiaalinen
elämä yleensä unohtaa. On heitä, jotka valitsevat yksinäisen elämän itse, mutta
on heitä, jotka elävät yksinäisyydessä, vaikka haluaisivat muuta. Novellien
seurassa mieselämän valot ja varjot avautuivat erityisellä ja elämännälkäisellä
tavalla.
Kirja on yksi vuoden 2017 Runeberg-palkintoehdokkaista.
Kirja on yksi vuoden 2017 Runeberg-palkintoehdokkaista.
Olavi Koistinen, Mies joka laski miljardiin ****
Kosmos 2017
s. 216
Novellikirja
Novellikirja
Osallistun kirjalla Nipvetin
Novellihaasteeseen 2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti