Anni Saastamoinen: Depressiopäiväkirjat

Haluaisin kyetä selittämään, mistä kaikki alkoi. Se antaisi lohtua ja toisi jonkinlaista toivoa ja järkeä, saisi konkretiaa tähän sisuksissani hönkivään mörköön.

Anni Saastamoisen esikoiskirjaa Depressiopäiväkirjat olen odottanut monta kuukautta kirjastosta. Vihdoinkin se tuli vuoden vaihteessa. Se on ollut varmasti kirjaston luetuimpia kirjoja viime vuonna ja suosio varmasti jatkuu, sillä kirja on paikkansa löytänyt rehellisellä omakohtaisella tulkinnalla omasta masennuksesta. Kirjassa on myös erilaisia virallisempia kaavakkeita lukijoille, jotka tuntevat itsensä masentuneiksi. Ei silti, tein itsekin kirjassa olevan Suomen Mielenterveysseuran testin mistä tuntee masennuksen, Masennuksen oireet. En ollut masentunut, mutta kuten kirjoittajakin tuumaa, kyllähän sitä välillä tuntee  vaikka minkälaisia tuntoja ja tunteita ja on alakuloinen, mutta diagnoosia ja hoitoa varten tarvitaankin sitten turhan paljon työtä masentuneelta ihmiseltä, joka tuskin pääsee sängystä ylös.

Jos kykenisi löytämään psyykensä kerrostumien väleihin litistyneenä säilötyn fossiilin, joka paljastaisi kaiken paskuuden alkuperän, olisi helpompaa.

Anni Saastamoinen häpesi masennustaan ja kertoi siitä vanhemmilleenkin vasta pitkän ajan kuluttua. Tämä häpeäntunne on tiukkaan asettunut mielenterveyden ympärille. Sairastuminen masennukseen tai muuhun mielenterveyssairauteen on vieläkin tänä vuonna 2018 suuri tabu. Toivoisin, että sairastuminen ei olisi niin hävettävä asia, ettei siitä voisi sanoa ääneen läheisille. Koska Anni Saastamoinen on tunnettu henkilö somemaailmassa, hän lopulta julkaisi itsestään päivityksen asiasta. Kirjasta voi lukea tarkemmin kommentteja aiheesta.

Supsuttelisin sellaisella arkeologin siveltimellä murentunutta psyykeä varovasti fossiilin ympäriltä ja rapsuttaisin sen rankaan mähjääntynyttä muistomassaa irti, kunnes saisin sen paljaaksi. Siinä olisi syy. Siinä hauraanraihnaisessa rangassa, siinä olisi kaiken mustuuden ja paskan ja sisällöttömyyden ja tunnottomuuden ydin.

Kirja on omakohtainen kokemus masennuksesta, josta kehkeytyi sitten esikoiskirja. Kirja on ronskia puhetta itsestä, muista, kouluajasta, masennuksesta ja sen hoidosta. Kirjan lopussa on tärkeitä ohjeita masentuneen läheisille, Jos läheisesi on masentunut älä: ja Sitä vastoin, tee näin:

Ole läsnä (tarvittaessa, älä nyt saatana koko aikaa kuumottele).

Suosittelen kirjaa masentuneiden läheisille, ja kaikille depressiosta eli masennuksesta kiinnostuneille lukijoille. Vaikka aihe on synkkä, niin silti huomasin nauravani välillä ääneen kirjoituksille, ja pakkohan se oli lukea niitä kohtia myös miehelle. Haa, voiko masennuksesta kertova kirja olla välillä hauska, voi olla. Lue vaikka mitä kansikuvan puhekuplassa sanotaan.

Anni Saastamoinen, Depressiopäiväkirjat *****

Kosmos 2017

s. 157

Kiitos Anni rehevästä ja rehellisestä kirjastasi.

Osallistun kirjalla Marikan Naisen tie-haasteeseen.