Milja Kaunisto: Status

Marianne ei ollut nähnyt päivänvaloa kahteen kuukauteen. Ei siinä, että hän olisi odottanut Robespierreä pelastamaan. Marianne tunsi tämän toimintatavat kyllin hyvin tietääkseen, että kun hän oli pettänyt miehen luottamuksen, hän oli lakannut olemasta tälle. Hän oli viettänyt ensimmäiset päivänsä vankityrmässä pohtien, miten olisi voinut tehdä toisin välttääkseen kuoleman.

Milja Kauniston Purppuragiljotiini-trilogian päätöskirjan Statuksen asetelmassa Marianne on joutunut vallankumouksen pyörteessä vankilaan. Vankilaolot johtivat yleensä teloitukseen giljotiinissa. Pariisin kaduilla veri virtasi lakkaamatta, kun pyövelit teloittivat vankeja, aatelisia, rojalisteja, prostituoituja, ilmiannettuja henkilöitä ja muuten vain pidätettyjä, joista haluttiin päästä eroon. Marianne oli henkilö, josta haluttiin päästä eroon. Hän tiesi liikaa. Ylellisessä porttolassa Maison de la Luxessa Marianne oli kuullut vallankumouksen salaisuudet ja hän oli huolehtinut erittäin kallisarvoisesta salaisuudesta, joka oli viety häneltä pois yllättäen. Purppuragiljotiini-trilogian sivuilla kulkevat vallankumouksen kärkinimet Robespierrestä korsikalaiseen Napoleon Bonabarteen asti. Vaikka kirjasarja on fiktiota, historialliset henkilöt tulevat tutuiksi trilogian kirjoissa. Juonittelua, salaisuuksia, mestauksia, mutta myös rakkautta ja ikävöintiä. Jostakin syystä Marianne ja hänen rakkaansa haluttiin pitää erossa toisistaan.

Kirjoitusvälineiden ansiosta Marianne saattoi pitää tarkasti lukua päivistä vankilassa. Hän aloitti kirjoittamalla halpaan muistikirjaan päivien kulkua. Rutiineita. Homeen määrää aamuleivässä. Rottien lisääntymiskäyttäytymistä. Kuolemanvaunujen hidasta lisääntymistä. Marianne opetteli vallankumouskalenterin kuukausia, mutta piti silti kiinni vanhoista kalenterikuukausista.

Isidore palasi Pariisiin tavatakseen Mariannen, mutta hän ei löytänyt Mariannea mistään. Isidorelle uskoteltiin Mariannen kuolleen teloituksessa. Kirjan sivuilla vuorottelevat Mariannen ja Isidoren kohtalot. Marianne on hankkinut vihollisia, jotka olivat korkeassa asemassa. Oliko Mariannen kohtalonhetket loppusuoralla? Pelko oli jokapäiväistä. Isidore puolestaan oli päässyt hyvään asemaan ja hän toimi sukunsa omaisuuden hoitajana. Irvokkaasti samojen korkeiden tahojen puolesta. Omaisuudelle oli useita ottajia.

Vallankumous poisti aateliset ja heidän vallan, mutta aatelisten omaisuudelle oli halukkaita ottajia. Rahanahneet vallankumouksen kärkinimet haalivat omaisuuksia itselleen keinoja kaihtamatta. Jotain samaa löytyy tämän päivän raharikkaista, jotka vievät omaisuutensa veroparatiiseihin, ettei tarvitse maksaa veroja. Samalla he ovat vaatimassa yhä suurempia maksuhelpotuksia firmoilleen, jotta he pysyvät Suomessa. Pieni- ja keskituloiset maksavat kiltisti veronsa, joilla taataan isojen firmojen kasvu ja menestys.

Kirja saa ajattelemaan historian ja nykyisyyden yhtymäkohtia. Elämä on kuin spiraali ja samanlaiset tapahtumat tapahtuvat aina vain uudestaan. Vallankumous on koettu monessa maassa. Vallankumous nostaa päätään, kun rikkaat sortavat pienituloisia ja köyhiä ja rikastuvat heidän kustannuksella ja vallankumous nostaa päätänsä, kun ihmiset haluavat eroon diktaattoreista. Vallankumouksen lisäksi kirjan vahva teema on naisen asema. Marianne nousi vallankumouksen keulakuvaksi, mutta silti löysi itsensä vankilasta. Statuksen voi saada, mutta yhtä helppoa on sen menetys.

Milja Kaunisto, Status ***

Gummerus 2018

s. 495
Historiallinen kirja

Purppuragiljotiini-trilogia

Milja Kaunisto: Luxus

Milja Kaunisto: Corpus

Milja Kaunisto: Status

Olavi Maununpoika-trilogia 
Milja Kaunisto: Synnintekijä
Milja Kaunisto: Kalmantanssi
Milja Kaunisto: Piispansormus