Michael
Connelly on supersuosittu dekkarikirjailija, jonka kirjoittamia kirjoja on myyty yli 60
miljoonaa kappaletta, mikä on aivan huikea määrä. Ennen kirjailijauraa
Connelly toimi rikosreporttina ja toimittajana, mikä toi hänelle Pulizer-ehdokkuuden.
Connellyn uusin dekkari, Yövuoro,
aloittaa uuden sarjan, jonka päähenkilönä toimii tehokas ja sinnikäs konstaapeli Renée Ballard.
Ballard joutui seksuaalisen ahdistelun kohteeksi edellisessä työpaikassa ja
valitettuaan ahdistelijasta hän joutui itse siirtymään työpaikalta, sillä häntä
ei uskottu. Kukaan ei uskaltanut oman työpaikkansa vuoksi tukea häntä, ei edes
oma pari.
Ballard
siis joutui yövuoroon ja hänen parikseen tuli Jenkins. Jenkins on mukava
työkaveri ja Ballard saa toimia rikostutkimuksissaan omin nokkinensa, sillä
Jenkins tekee vain juuri sen mitä yövuorolaisten tarvitsee tehdä. Ballard on
kunnianhimoisempi, sillä hän haluaa ratkaista rikokset loppuun. Niinpä hän
tekee tutkijanhommia vapaa-ajallaan ilman palkkaa, sillä rikokset, joita hän kohtaa,
ovat sellaisia, jotka siirrettäisiin muihin yksiköihin ja lopulta
siirrettäisiin ratkaisemattomiin rikoksiin. Ballard haluaa toimia silloin, kun
rikosten jäljille on mahdollista päästä, sillä jokainen rikollinen tekee
virheitä.
Ballard
ratkoo rikoksia, mutta hän ei halua palata murharyhmään, sillä siellä
työskentelee hänen ahdistelijansa. Ballard joutuu myös työssään pahoihin
tilanteisiin ja tällä kertaa yksi pahimmista on nyrkkiraudan käyttäjä, joka
puree niin, että tulee todella rumaa jälkeä. Tyyppi on isokokoinen ja
iljettävä, ja hän on päättänyt tehdä Ballardista morsiamensa.
Ballard
sekaantuu väistämättä myös tutkimukseen, jota murharyhmä tutkii. Kyseessä on
ampumistapaus yökerhossa. Pian Ballard huomaa joutuneensa tilanteeseen, jossa
hänen nykyinenkin työpaikkansa on vaakalaudalla. Ja kukahan se sitä
tahtipuikkoa heilutteleekaan?
Jessus,
että tämä dekkari oli hyvä. Ihan kihisin innosta kun luin kirjaa eteenpäin ja
jännäsin Ballardin puolesta. Tilanteet olivat sen verran kinkkisiä, että ne
vaativat juuri Ballardin tapaisen konstaapelin selvitäkseen. Tuskin maltan
odottaa seuraavaa sarjan dekkaria, sillä Connelly vei minua yön pimeydessä
rikollisten salattuihin maailmoihin, josta en olisi selvinnyt takaisin ilman
Ballardin apua. Erittäin vahva uuden sarjan aloituskirja.
Michael
Connelly, Yövuoro ****
Suom.
Tero Valkonen
Gummerus
2018
s.
389
The Late Show 2017
dekkari (Ballard-sarja 1)
Kiitos vinkistä, tämä täytyy ehdottomasti lukea.
VastaaPoistaKiitos Anneli <3
PoistaHyvästä dekkarista on kiva vinkata. Uskon, että viihdyt kirjan tarinan mukana.
Kiitos vinkistä, listalle :) Mukavaa palmusunnuntaita sinulle! :)
VastaaPoistaKiitos Esther Helmiä <3
PoistaMukavaa palmusunnuntaita sinullekin. Meillä kävi jo virpojia :)
Uu, tulossa lukulistalle seuraavana! Odotan! <3
VastaaPoistaAnnika kirjautumattomana
Uskon, että tykkäät. Ensin ajattelin, että liian amerikkalainen makuuni, mutta kyllä siitä särmää löytyi.
Poista<3
Meni kyllä mun lukulistalle.
VastaaPoistaHyvä kuulla LauraKatarooma, uskon, että tykkäät kirjasta ;)
PoistaMai: Jessus heruu täältäkin ja mitä herkullisin avaus uudelle sarjalle:)) Connellylla on totisesti tahtipuikko tiukasti hyppysissään.
VastaaPoistaYövuoro oli minun ensimmäinen Connelyn dekkari, mutta ei ole viimeinen. Todella herkullinen avaus dekkarin lukijoille. Ei tarttenut ajatella muuta kuin istahtaa lukemaan, niin johan alkoi tapahtua ;)
Poista