Kun he olivat
lähteneet – niiden tyhjien, mustien kuukausien ajan, jolloin minun oli vaikea
päästä irti lakanoiden otteesta – minulla oli tapana vieriä hitaasti kuin
murtuva aalto sängyn laidalta toiselle niin että vuodevaatteet kiertyivät
ympärilleni ja avautuivat taas.
A.J. Finnin Nainen
ikkunassa trillerin päähenkilö Anna on pysytellyt viimeisen vuoden neljän
seinän sisällä. Anna asuu yksin isossa talossa, jossa hän asui aiemmin miehensä
ja tyttärensä kanssa. Annan päiviin liittyy runsas viininlipitys ja erilaiset
mieliala- ja unilääkkeet. Anna siis haahuilee syömättä ja lääkityksen ja viinin
avulla päivästä toiseen melkein ilman seuraa. Tosin hän on vuokrannut
kellarikerroksen miehelle, joka tekee talossa pikku korjauksia. Kirjan alussa
naapuriin muuttaa uusi perhe, joiden jäsenet alkavat ravaamaan Annan luona
häiriöksi asti.
Ajattelen kaikkia ja
kaikkea, mitä olen kameralla nähnyt: naapureita, ventovieraita, suudelmia,
kriisejä, pureskeltuja kynsiä, pudonneita kolikoita, harppomista, kompastelua.
Anna kuluttaa aikaansa myös kuvaamalla ikkunasta kaikkea
mitä näkee. Sitten eräänä päivänä hän näkee jotakin, minkä vuoksi hänen on
soitettava poliisille. Tapahtuman johdosta poliisitkin aloittavat ravaamisen Annan luona, mutta Anna ei pysty luottamaan heihin, koska he eivät luota
Annaan.
Nainen ikkunassa
teos jarruttelee pitkän aikaa, ennen kuin siinä tapahtuu mitään, joten ehdin
kyllästyä totaalisesti Annan ryypiskelyyn. Vuoden takaiset tapahtumat tietysti
olivat edesauttaneet Annan sairastumiseen, jota hän ei itse auttanut ollenkaan,
vaikka oli itse lastenpsykologi. Kirjan lopussa Annankin asiat selkiytyvät,
mutta sitä ennen tapahtui kirjan koukuttavin osa.
Trillerin poliisitkin olivat pökkelöitä, jotka puhuivat
Annan taustasta ja sairaudesta naapurien kuullen, joka oli minusta uskomaton
moka. Tämä trilleri ei todellakaan kuulu vuoden parhaimpien listalle, mutta
uskon, että kirjalle löytyy runsaasti lukijoita.
A.J. Finn, Nainen
ikkunassa **
Suom. Jaakko Kankaanpää
Otava 2018
s. 460
The Woman in the
Window 2018
Sinä et lämmennyt tälle ollenkaan. Minä pidin kerrontatyylistä, joskin ryypiskely ja sekakäyttö häiritsivät.
VastaaPoistaJuu en lämmennyt. Tässä oli hyviä osia, mutta liikaa sitten sitä höttöosastoa, jolla oli täydennetty tarinaa. Sivuja lähes viisisataa, joista olisi voinut tiivistää.
PoistaHarmi etten ehtinyt lukea tätä, kun se jo piti palauttaa kirjastoon. En siis vielä tiedä, mitä itse pitäisin, mutta ainakin alku oli ihan ok. Kirjan idea on myös kiinnostava.
VastaaPoistaMinustakin kirjan idea on erittäin hyvä, mutta se ei oikein kannatellut tai sitten en vain jaksanut sitä ryypiskelyä.
PoistaUskoisin, että kirjalla on myös vankkumaton kannattajapiiri.
Aloittelin tätä ja siihen jäi, sinä sentään pääsit loppuun asti :)
VastaaPoistaAjattelin, että ei se nyt voi loppuun asti riittää pelkkä ryypiskely jne., mutta loppu oli ihan sopivaa trilleriainesta.
PoistaMuistan yhden toisenkin kirjabloggarin tästä kertoneen että ei oikein siihen ihastunut. Kirjan nimi ja lähtöasetelmahan kyllä antaisivat olettaa että hiuksia nostattavaa jännistystä ja psykologiaa tulossa. Hitchcockin Takaikkunakin tulee mieleen. Kertomasi perusteella ei ole minulle sopiva. En jaksaisi ryyppäämistä ynnä muuta vaikka olisi hyväkin loppuratkaisu tulossa 😀
VastaaPoistaMinäkin tykkäsin alkuasetelmasta, mutta just se älytön ryypätessä koheltelu oli liikaa.
PoistaMinä kyllä pidin tästä. Mutta pökkelöitä tosiaan poliisivoimista löytyi - hauskasti muotoiltu huomio! :)
VastaaPoistaMinusta trillerissä oli liikaa viinaa ja lääkkeitä ja niistä toipuminen kävi yks kaks yllättäen muutamassa viikossa. Olen hiukan allerginen viinanlipittelijöille.
PoistaTämä trilleri on varmasti monen makuun.
Aurinkoista viikonloppua 😎