Agatha Christie: Ruumis kirjastossa

”Mary on tietysti hieman suunniltaan, koska hän teki sen kaamean löydön,” selitti hovimestari. ”Hän meni kuten tavallisesti kirjastoon vetääkseen verhot ikkunoiden edestä, ja – ja miltei kompastui ruumiiseen.”

”Yritättekö te väittää”, kysyi eversti Bantry vaativasti, ”että kirjastossani on ruumis – minun omassa kirjastossani?”

Hovimestari yskäisi.

”Ehkä herra haluaisi itse katsoa.”

Tästä lähtökohdasta Agatha Christien dekkari Ruumis kirjastossa kehittyy mukaansatempaavaksi jännäriksi, jonka sivuilla pyörähtelee aina yhtä ihana neiti Marple ja selvittää rikoksen tietysti nokkelasti vertaamalla rikospaikan henkilöitä kotikylänsä asukkaisiin ja saamalla tekijän tai tekijät sillä tavalla tietoonsa. Toki rikollisia pitää hieman houkutella, että ilmaisevat olevansa rikosten takana, mutta se taito neiti Marplella on aivan luonnostaan.

Tällä kertaa rikos on tehty tarkkaan harkiten, joten rikosten takana on terävät ja vaaralliset aivot. Ruumiin löytyminen eversti ja rouva Bantryn talosta yllätti todellakin kaikki, mutta voisikohan everstillä olla jotakin tekemistä kyseisen ruumiin kanssa. Tästä huolestuneena rouva Bantry soittaa hyvälle ystävälleen neiti Marplelle ja pyytää tältä heti apua, ennen kuin heidän maineensa on lopullisesti menetetty.

Pian poliisitkin liittyvät tutkijajoukkoihin, ja tutkimusta tehdään siis useammalla sektorilla. Rikoksen tekijä on saatava heti kiinni, ennen kuin tulee lisää murhia, sillä neiti Marplella on selvä visio tulevista tapahtumista. Siispä rouva Bantry ja neiti Marple siirtyvät hetimiten läheiseen hotelliin, jossa kuollut henkilö oli ollut töissä.

Hotellista löytyikin selviä rikolliskandidaatteja, joilla voisi olla motiivi tekoon, tosin ennen näin pitkälle päätyviä päätelmiä, tarvittiin tietysti tietoja itse kunkin alibeista ja piti tehdä taustatöitä muutenkin heidän taustoistaan, mutta kuviot alkoivat kehittyä, ja tietysti Agatha Christie osaa pitää jännitystä yllä englantilaiseen tapaan, ja henkilöt siemailevat teetä ja muitakin juomia ja jutustelevat kotoisasti. Ei mitään hätää.

Agatha Christien dekkarit ovat tulleet tutuiksi vuosien varrella. Luin ensimmäiset kirjat luultavasti 11-12 vuoden iässä, sillä jännitys kiinnosti kovasti. Christien dekkareissa ei veri lennä, eikä tapahdu ikävämpiä juttuja, vaan niiden lukemisen jälkeen voi turvallisesti nukahtaa. En siis ole nähnyt painajaisia niitä luettuani. Ruumis kirjastossa on näppärä rikostarina, jonka voi varata kesälukemiseksi lomalle, ja nauttia Agatha Christien hurmaavista juonikuvioista.

Agatha Christie, Ruumis kirjastossa ***

Suom. Ragni Rossi

Wsoy Bon-pokkari 2013

s. 219

The Body in the Library 1942

Ensim. suomenkielinen painos 1972

Neiti Marple-dekkari

Christie Agatha: Vanha hyvä aikani