Anilda Ibrahimi: Ajan riekaleita

Aika on nähnyt heidät eikä käänny takaisin. Mutta aika ei unohda. Monen vuoden jälkeen se lähtee kyselemään heidän jälkeensä. Siihen väliin mahtuu muita sateita. Ja muita runoja, joita Zlatan toistelee mielessään aina kun tuntee itsensä yksinäiseksi. Mutta ne eivät vedä vertoja heidän ruumiinsa runoudelle, joka kietoutuu vanhan albanialaisen balladin sanoihin, jotka Slavica huutaa sotilaiden perään, kun nämä vievät hänen poikansa: aivan kuin vuodella ei olisi muita päiviä antaa.

Jokainen muistaa hirvittävän sodan keskellä Eurooppaa, kun entisen Jugoslavian osavaltiot sotivat toinen toisiaan vastaan. Ennen sitä useista kansallisuuksista koostuvasta väestöstä nousi kansallismieliset serbit, jotka pitivät itseään johtajakansana. Tämän sai karvaasti kokea mm. maassa asuvat albaanit 80-luvulla. Jugoslavian osavaltiot julistautuivat itsenäisiksi, mutta serbit halusivat itselleen Suur-Serbian. Sotien alettua 90-luvulla, ne kestivät pitkään ja ne olivat julmia. Tähän viitekehykseen albanialaissyntyinen Anilda Ibrahimi on kutonut unohtumattoman rakkaustarinan Zlatanista, joka oli serbi ja Ajkunasta, joka oli albaani. Kirjan nimi on Ajan riekaleita.

Zlatan taas haluaisi valita sanat yksitellen, tehdä niistä portaat, joita pitkin kiivetä. Mutta hän ei osaa. Ylitettävänä on autiomaa.

”Aika erottaa meidät”, hän sanoo, ”me kuulumme eri aikaan. Sinä tiesit alusta lähtien…”

”Tiesit mitä Zlatan? Mikä sinun aikasi sitten on? Sota? Kuolema? Menneisyys? Kerro se minulle, Zlatan. Mikä hitto sinun aikasi oikein on?”

”Minun aikani on Ajkuna.”

Zlatan ja Ajkuna ovat kasvaneet yhdessä kuin sisar ja veli. Heidän vanhempansa olivat ystäviä keskenään ja auttoivat toisiaan, kun vainot albaaneja kohtaan alkoivat, sillä Ajkunan isä oli kymmenen vuotta vankilassa, koska osallistui opiskeluaikana mielenosoituksiin. Zlatan ja Ajkuna tiesivät aina, että kuuluivat toinen toisilleen ja mikään ei voisi tulla heidän väliinsä, mutta he eivät tienneet sodan julmuutta ja sen mahtia erottaa rakastavaiset toinen toisistaan. Zlatan joutui sotimaan serbien joukoissa ja Ajkuna oli yksi serbien vihollisista.

Rakkaus polttaa meihin jokaiseen muistot ja haaveet sekä unelmat, joita kannamme aina mukanamme. Niin kirjan rakastavaisetkin kantoivat mukanansa muistoja nuoruuden rakkaudesta, siitä mitä oli ollut ja siitä miten elämän pitäisi nyt mennä yhdessä rakkaan kanssa. Ajalla on kuitenkin tapana haalistaa muistot ja tunteilla on tapana ja lupa muuttua. Lue kirjan unohtumattomasta tarinasta miten rakastavaiset selvisivät sodasta ja olivatko he luotuja toisilleen. Ajan riekaleita on kirja rakkaudesta julman sodan jaloissa, mutta Anilda Ibrahimi ei mässäile julmuuksilla, vaan ne tulevat hienovaraisesti esille päähenkilöiden muistoissa. Muistoissa, joita on ihan liian tuskallista ajatella. Ei unohdeta sitä mitä sota voi tehdä.

Anilda Ibrahimi, Ajan riekaleita *****

Suom. Helinä Kangas

Tammen Keltainen Kirjasto 2013

s. 327

Lámore e gli stracci del tempo 2009

Ibrahimi Anilda: Punainen morsian