Anne Holt: Tomussa ja tuhkassa

Sekunnit, jolloin hän seisoi Dina sylissään ja tajusi, mitä oli tapahtunut, pystymättä silti mitenkään ymmärtämään sitä. Kohtaukset yhdistyivät kauhuelokuvaksi, joka piti häntä hereillä, kun hänen olisi pitänyt nukkua, ja uuvutti hänet niin, että hän nukahti silloin kun ei olisi pitänyt.

Norjalaisen Anne Holtin uusin dekkari on nimeltään Tomussa ja tuhkassa. Vaikka kirjan nimi ei avautunut minulle, dekkarin tarina oli hyytävän hyvä. Hanne Wilhelmsen on rikostutkija, joka tekee edelleen töitä, mutta kotoa käsin, sillä hän kulkee pyörätuolilla. Selvittämättömät rikokset tarvitsevat terävän järjenjuoksun ja hoksottimet, joilla nähdään mahdolliset rikokset ja rikoksentekijät.

Apuna rikosten tutkinnassa Hannella on älykäs Henrik Holme, pakkoliikkeistä kärsivä huippututkija, jota ilman tutkimisesta ei tulisi mitään, sillä Hanne tarvitsee apua liikkuakseen ulkona. Siksi hän pysyttelee kotona, ja Henrik juoksee eri paikoissa tutkimassa ja hankkimassa tietoa. Mielenkiintoinen parivaljakko. Hannen sopeutumaton ja epäsosiaalinen luonne tarvitsee parikseen sopeutuvan ja sosiaalisen luonteen. Vastakohdat täydentävät toisiaan, ainakin näillä työkavereilla, ja molemmat saavat toisiltaan uusia näkökulmia tutkintaan.

Minä uskon, että hänet murhattiin. Eikä ketään saa murhata. Ketään. Missään tilanteessa. Muihin kysymyksiisi minulla ei ole vastauksia. Mutta me löydämme ne. Sinä ja minä, Henrik.

Tomussa ja tuhkassa dekkari alkaa vuosien takaa, kun pieni tyttö jää auton alle. Pari vuotta myöhemmin tytön isä joutuu vankilaan, mutta nähdessään nykyisyydessä poliisin, joka tutki rikosta, josta hänen vangittiin, hän sanoi poliisille olevansa syytön. Eläkkeelle jäävä poliisi halusi selvyyden asiaan, sillä se oli vaivannut häntä koko ajan. Niinpä poliisi vei tutkimusraportin Henrikille. Henrik kiinnostui kovasti aiheesta ja yritti saada Hannen kiinnostumaan syyttömän miehen tapauksesta.

Toisaalla Hanne oli kiinnostunut erään naisen itsemurhasta, josta media uutisoi isoin otsikoin. Nainen oli muutama viikko paljastunut rasistisen blogin kirjoittajaksi ja itsemurhaviesti ilmoitti hänen halustaan kuolla. Hanne ei ihan nikottelematta halunnut uskoa, että muutaman viikon mediakohu ajaisi ihmisen noin ahtaalle, että ainoa pakopaikka olisi hautausmaa, jonne bloggaaja ei ollut edes halunnut. Hannen mielestä jutussa oli jotain mätää ja haiskahtavaa, jota olisi pakko tonkia, ettei murhaaja pääsisi liian helpolla, sillä murhaajan henkilöllisyyskin oli pian selvillä.

Hanne ja Henrik ovat siis kahden murhan, tai itsemurhan ja murhan tutkinnan äärellä. Poliisitutkinnoista selviää paljon, mutta joka päivä ilmenee uusia tutkintahaaroja. Kirjan juonikuvioihin oli lisätty myös stalkkaaja, joka oli seurannut vuosikausia erästä tyttöä ja nyt aikuisena tytöllä oli pieni tyttö, jota stalkkaaja seurasi. Dekkarin loppukohtaus oli järkyttävän paha.

Hän oli alistunut kaikkeen.

Aina.

Mutta ei alistuisi enää. Hänen oli aika kostaa, ja jossakin syvällä sen siunatun tyhjyyden takana, jonka ansiosta hän saattoi suoristaa selkänsä ja hengittää vapaasti, kyti idea siitä, miten se tapahtuisi.

Anne Holt, Tomussa ja tuhkassa *****

Suom. Outi Menna

Gummerus 2018

s. 373

I støv og aske 2016
Hanne Wilhelmsen-dekkari