Elly Griffiths: Januksen kivi

Meidät on kirottu. Tämä ei enää ole talo, vaan hauta. Linnut eivät enää laula puutarhassa, eikä aurinkokaan uskalla tuoda säteitään ikkunoiden läpi. Kukaan ei tiedä, miten kirous poistetaan. He ovat antaneet periksi ja vain makaavat odottamassa kuolemaa. Mutta minä tiedän, ja talo tietää.

Meidät voi pelastaa vain veri.

Toivoin kovasti brittikirjailija Elly Griffithsin ensimmäisessä Ruth Galloway-dekkarissa Risteyskohdat, että myös Nelson jatkaa jatkokirjassa Januksen kivi. Ja Nelson oli mukana. Tosin Ruthilla oli toinenkin ihailija, Max. Ruthin ja Nelsonin välisen kemian voi aistia jopa näin kirjan sivuilta. Syvälle silmiin katsominen ja Nelsonin huolehtiminen Ruthista, sillä Ruth asuu yksin marskimaalla kaukana muiden asutuksesta, nämä tuovat esille heidän välisensä kiintymyksen, mutta suhteessa on liikaa muttia. Niinpä on pakko avata, että Nelson on naimisissa. Kirjasarjan pääpari ja muutkin jo edellisestä kirjassa esiintyneet henkilöt tuovat dekkarisarjalle sydämellisyyttä ja tietysti mieleenpainuvuutta. Ruth on arkeologi, joten kirjoissa pyöritään kaivauksilla ja tehdään löytöjä.

Ruth pyydettiin edellisessä kirjassa auttamaan poliisia etsimään kadonneita lapsia. Tällä kertaa löytyi pienikokoinen luuranko vanhan talon uusiokorjausvaiheessa. Ruth pyydettiin analysoimaan löytyneet luut. Ruth joutuu poliisia auttaessaan jälleen rikollisen mielen näköpiiriin ja jopa uhatuksi. Rikollinen ei kaihda keinoja, kun haluaa poliisien ja Ruthin lopettavan tutkimukset. Talolla on rikolliselle jokin merkitys, mutta mikä?

Elly Griffiths taitaa juonellisen tarinankerronnan salaisuudet, joita hän ammentaa lukijoille runsaasti. Pidän suunnattomasti hänen rehevästä kerronnasta ja huumorista, ja yleensä pidän Britteihin sijoittuvista kirjoista. Marskimaa, vuorovesi, meri ja huono näkyvyys. Tällä kertaa sankarittaremme joutuu siis merille jossakin kirjan vaiheessa, mutta tietysti selviytyy, sillä seuraava kirja on ilmestynyt. Suosittelen jännityksen ystäville näitä sydämellisiä dekkareita, joissa liikutaan Norfolkissa, missä rantoja reunustavat pyhät marskimaat. Januksen kiven rikollisellakin on jotakin mielessä, mutta siitä voit ottaa selvää lukemalla teoksen. 

Oikean tavan mukaan Hekatelle pitää uhrata yhdeksän mustaa koiranpentua. Tämä tuotti minulle huolta, koska astmani takia minulla ei ole edes yhtä koiranpentua.

  

Elly Griffiths, Januksen kivi *****

Suom. Anna Lönnroth

Tammi 2017

s. 334

The Janus Stone 2010

Griffiths Elly: Risteyskohdat