Katja Törmänen: Karhun morsian

Nainen sylkäisi: ”Ja kuka sinä olet minulta Karhua kieltämään? Sinun se pitäisi Karhulle uhrata, jos jonkun!”

”Mitä sinä hourit, penikka”, mies sähähti ja ravisti naista.

”Äitisi”, kirahti nainen, yritti kiemurrella irti, ”sinun äitisi oli Karhun morsian.”

Katja Törmäsen mielikuvituksellinen fantasiateos Karhun morsian sijoittuu varhaiselle viikinkiajalle Norjan kaakkoisrannalle. Tarinan päähenkilöitä ja kertojia ovat kaksi nuorta naista, joista Aslaug asuu Surmankylässä ja Freydis Suolakarissa. He molemmat ovat Karhun morsiamia. Seudulla on palvottu Karhua jo monta sukupolvea, tosin palvontamenot ovat muuttuneet vuosien saatossa. Molemmat naiset ovat menettäneet äitinsä jo varhain ja heidän kohtalonsa ovat sidottuna Karhuun. Viikingit antoivat jumalille ihmisuhreja ja uhrasivat muutenkin kaikesta mahdollisesta lepytelläkseen tai pyytääkseen jotakin jumalilta. Ennen valloitusretkelle lähtemistä uhrattiin ja juhlittiin ja jälleen uhrattiin ja juhlittiin, kun palattiin takaisin kotikylään.

Jos Karhun morsian otti ihmissulhasen, miehen tuli toimittaa uhri hääyönä. Hieman verta sekä se vaate, jonka päällä neitsyys oli viety, niin että Karhu tiesi, että Karhun morsian oli naitettu päällikölle kuten kuuluikin. Ettei sen omaa ollut kukaan vienyt aiemmin.

Karhun morsian voitti Liken ja Tähtivaeltajan järjestämän spekulatiivisen fiktion kirjoituskilpailun vuonna 2016. Kirjan tarinassa on käytetty sujuvasti ja vetävällä tavalla suomalaista ja pohjoismaista mytologiaa, historiaa, vanhoja uskomuksia, loitsuja ja jumalten palvontaa, joista Karhu on jumala, joka vahvimmin suojelee ja varjelee, mutta myös kurittaa. Ukkoset, salamat, tulipalot, myrskyt ja muut katastrofit olivat Karhun suuttumuksen ulospäin näkyviä merkkejä. Karhua ei kannattanut vihastuttaa missään nimessä.

Karhun morsiamet oli tarkoitettu vain päälliköiden vaimoiksi. Kirja pureutuu vahvasti sukupuolisen vallan kysymyksiin, sillä viikinkiaika oli miesten hallitsemaa aikakautta. Vahvat miehet, taistelut vallasta ja vallattujen kylien ihmisten ottaminen orjiksi, väkivallan ihannointi. Naisten paikka oli kotikylässä. Naapurikylissä ei vierailtu. Mutta toisinaan kyliin tuli vieraita ihmisiä, naisia nyytteineen…

Katja Törmänen on kirjoittanut naisista, jotka näkevät, naisista joiden kohtalo on sinetöity jo lapsuudessa, naisista, jotka tuntevat vahvasti. Mutta voiko kohtaloa muuttaa, se selviää tästä tiivistunnelmaisesta viikinkifantasiaromaanista. Aslaug ja Freydis ovat mielenkiintoisia henkilöhahmoja. Tarinasta löytyy heidän kasvattajansa, ja heidän tulevat miehensä. Elo viikinkiajalla ei ole ollut helppoa, mutta se on ollut työntäyteistä. Päähenkilöitä yhdistää näkijänkyvyn lisäksi parantamiskyky. Vahva luottamus Karhun voimaan ja suojelukseen auttaa näitä nuoria naisia,  ehkä vasta nuoria tyttösiä, elämänkolhuissa. Muutakin yhteistä heillä on, mutta voit lukea sen tästä kirjasta. Tähän mielikuvitusta vauhdittavaan tarinaan on tulossa onneksi jatkoa. Seikkailu viikinkiajalla odottaa lukijaansa.

Aiemmin hän oli ollut varma, ettei kylästä ollut poispääsyä. Että jos he lähtisivät, Randolf löytäisi heidät. Mutta jos hän oli väärässä? Kuka tiesi, ehkä karkaaminen ei ollutkaan ainoa keino vapautua päällikön raskaasta varjosta. Mitä jos oli muitakin vaihtoehtoja, jumalten huvikseen pudottelemia tai harkiten veistämiä, jotakin, mitä hän ei vielä osannut nähdä?

Oli yksi, joka osasi kertoa hänelle.

Hän laski huiviaan.

”En osaa sanoa vielä. Karhu nukkuu yhä.”

Katja Törmänen, Karhun morsian ****

Like 2018

s. 389

Viikinkifantasia