Suurimmat näkyvimmät
vammat olivat rintakehässä ja selässä. Käsivarsiin, jalkoihin ja kasvoihin ei
ollut jäänyt pysyviä jälkiä. Kun häneltä kysyttiin, mitä oli tapahtunut, hän
sanoi aina olleensa vakavassa onnettomuudessa, mikä oli osittain totta.
Ruotsalainen dekkaristi Kristina Ohlsson siirtyy Sairaat sielut trillerissä lähemmäs
kauhua. Kirjan määritelmäksi sanotaan dekkarimuotoinen kauhuromaani. Tosin
omasta puolestani kirja ei vielä yllä kauhuosastolle asti, mutta jatkokirjat
voivat jo yltää sinne asti, jos niitä ilmestyy. Saas nähdä uskallanko niitä
lukea. Teoksesta ei löydy yliluonnollisia olentoja, sillä ihmisten tekemä
pahuus on riittävän pahaa. Kuka selkäsi takana on tai tunne siitä, että sinua
seurataan tai palavat puut ja lähellä olevat ristit, kellarit, sähkökatkot,
niin vähällä syntyy kauhutunne.
Lukas matkustaa kotipaikkakunnalleen Kristianstadiin
kymmenen poissaolovuoden jälkeen. Lukas kidnapattiin aikoinaan ja lopulta hän
löytyi hakattuna ja muistinsa menettäneenä puistosta. Sairaalasta pääsyn
jälkeen hän muutti pois paikkakunnalta. Lukas ei ollut ainoa kadonnut, sillä
naapurintyttö oli edelleen kateissa. Lukas oli päättänyt selvittää mitä hänelle
ja Fannylle tapahtui, sillä poliisit eivät olleet saaneet selvitettyä mitä
heille oli tapahtunut. Huhumyllyt pyörivät kymmenen vuotta sitten ja huhut
saivat lisää vettä myllyynsä, kun Lukas palasi kotiinsa. Oliko Lukas osallinen
tapahtumiin?
Hän ei kyennyt enää
torjumaan pelkoa, joka oli jäytänyt häntä siitä hetkestä saakka, jolloin hän
oli ymmärtänyt mitä hänen muistilleen oli tapahtunut. Hän oli koko ajan
lähempänä, hän tunsi sen joka solullaan. Ehkei mitään toista murhaajaa ollut.
David ja Anna muuttavat samaan aikaan Kristianstadiin kuin
Lukas. Pariskunta on ostanut vanhan pappilan ja he peruskorjaavat sitä. Anna
kokee pelottavia juttuja ollessaan yksin ja kyllähän sitä itsekin olisi
säikkynä, jos kuulisi askelia ja hihitystä siellä täällä taloa. Annalla on
salattu menneisyys, jota he yrittävät piilotella, mutta Lukas on aivovammastaan
huolimatta terävä salapoliisi ja selvittää salaisuudet. Lukaksena olisin kyllä kirjannut tietoja johonkin,
mutta harrastelijasalapoliisit ovat huolimattomia tässä tarinassa. Peloista ja
vaaratilanteista voi lukea kirjoista, mutta kyseiset tilanteet elävässä
elämässä olisivat kammottavia. Ja mitenkähän tarina jatkuu? Mielikuvitusta
kutkuttava tarina.
Kristina Ohlsson, Sairaat
sielut ***
Suom. Outi Menna
Wsoy 2018
s. 396
Sjuka själar 2016
Ohlsson Kristina: Nukketalo
Ohlsson Kristina: Tuhatkaunot
Ohlsson Kristina: Varjelijat
Ohlsson Kristina: Paratiisiuhrit
Ohlsson Kristina: Daavidintähdet
Ohlsson Kristina: Syntitaakka
Ohlsson Kristina: Lotus Blues
Ohlsson Kristina: Mion Blues
Ohlsson Kristina: Sairaat sielut
Ohlsson Kristina: Nukketalo
Ohlsson Kristina: Tuhatkaunot
Ohlsson Kristina: Varjelijat
Ohlsson Kristina: Paratiisiuhrit
Ohlsson Kristina: Daavidintähdet
Ohlsson Kristina: Syntitaakka
Ohlsson Kristina: Lotus Blues
Ohlsson Kristina: Mion Blues
Ohlsson Kristina: Sairaat sielut
En ole puhtaan kauhun ystävä,mutta tässä oli paljon myös perinteistä dekkaria. Pelkäsin ihan aikuisten oikeesti ja yöunet menivät saman tien.
VastaaPoista<3
Olen samaa mieltä, että kirja on lähempänä perinteistä dekkaria kuin kauhua. Jos olisin ollut yksin kotona, niin kaikki valot olisivat olleet päällä, enkä olisi nukkunut yhtään. Mieti sitä autotallitilannetta!!!
PoistaMinulla on niin ikävä Fredrikaa <3
<3
Se oli hirveä tilanne. Onneksi en ollut yksin kotona.
PoistaFredrika on hyvä tyyppi, mutta jostain syystä minuun jäi Daavidintähdistä Eden...Hänessä oli jotain erikoista.
Minusta tämä on tosissaan tähän asti vuoden pelottavin dekkari!
<3
Se oli niin karsea tilanne, että lopetin vähäksi aikaa lukemisen ja pistin kirjan kannet kiinni. Mutta ei tämä mikään pahimman luokan kauhukirja ole.
PoistaLeena saan pian kirjastosta luettavaksi uusimman Jo Nesbon Harry Hole-sarjan kirjan ja siinä on jännitys potenssiin kymmenen. Tuskin maltan odottaa. Ajatuskin jo jännittää. Ala ihmeessä lukemaan Harryn seikkailuja.
<3
Oletpa lukenut paljon kirjoja kyseiseltä kirjailijalta! Tämän kirjan asetelma vaikuttaa jännittävältä. En ehkä kuitenkaan uskalla tarttua siihen, sillä olen herkkä säikkymään. En oikeastaan koskaan lue dekkareita. Mistä dekkarista silloin kannattaisi aloittaa? :)
VastaaPoistaEi kannata sitten lukea tätä kirjaa, jos olet herkkä. Luen itse aika paljon dekkareita ja trillereitä, joten minulle on kehittynyt aika paksu sietokyky dekkareiden suhteen. En tiedä mistä syystä olen aina ollut kiinnostunut jännityksestä.
PoistaMinulle sotakirjat ovat sellainen paha mörkö, joita en lue.
En pysty lukemaan varsinkaan niitä sotakirjoja mitä mieheni lukee, joissa tilanteet ovat täyttä sotaa koko ajan.
Ohlssonin kirjoissa on liikaa jännitystä, jos on herkkä säikkymään. Suosittelen aloittamaan jännityskirjojen lukemisen Alan Bradleyn dekkareista. Ne ovat sitäpaitsi hauskoja. Piiraan maku makea on sarjan ensimmäinen kirja.
http://kirjasahkokayra.blogspot.com/2014/04/piiraan-maku-makea.html
Pidän kyllä trillereistä! Ja se riippuu todennäköisesti ihan kirjasta, mitä voi lukea ja mitä ei.
PoistaSotakirjat ovat minullekin hankalaa aluetta. Muutaman luin sisällissotaan liittyen.
Kiitos vinkistä! Täytyy tutustua Bradleyn kirjoihin! :)
Ilo on minun puolellani, kun sain suositella jotain dekkaria, josta ei mene yöunet. Ohlssonin kirjoista Fredrika-sarjan aloittaa Nukketalo. Fredrika on ihana päähenkilö. Voit kyllä kokeilla Nukketaloa. Nämä Ohlssonin kirjat ovat tosi suosittuja.
PoistaKiinnostavan tuntuinen kirja. Itse en ihan puhdasta kauhua edes kestäisi, no en ole kyllä koskaan kokeillutkaan... Mutta ehkä tällaista dekkarin ja kauhun välimuotoa voisi kokeilla?!
VastaaPoistaLuin nuorena myös kauhukirjoja, joita en pystyisi tänä päivänä lukemaan. Katsoin myös kauhuelokuvia, joita välttelen nykyisin.
PoistaTämä kirja pysyttelee enemminkin psykologisena trillerinä kuin kauhukirjana, sillä tässä ei ole mitään yliluonnollista.
Kokeile ihmeessä :)
Ohlssonilta olen lukenut muistaakseni jotakin -vuosia sitten. Ja nyt hän on siis ruvennut kirjoittamaan kauhupitoisia tarinoita, mielenkiintoista!
VastaaPoistaKauhutarinat eivät ole mun lempikirjallisuuslaji, ei vaikka teos olisikin myös jotakin muuta... Ehkä suosittelen tätä kirjaa sellaiselle, joka näistä elementeistä tykkää! :)
Ohlsson on kyllä hyvä kirjoittamaan. Hänen dekkarinsa ovat jotenkin kotoisia. Ne eivät ole sliipattuja, ja henkilöt ovat hyvin tavallisia naapureita. Tykkään tosi paljon Ohlssonin tyylistä ja varsinkin Fredrika-sarjasta. Viimeisin kirja jäi sellaiseen kohtaan, että haluaisin jatkoa sille.
PoistaSairaat sielut ei ole aito kauhukirja, jossa on yliluonnollisia elementte-
jä. Koska siinä on niitä sairaita sieluja, se on ennemminkin psykologinen trilleri.
Ei ollut oikeaa kauhua, vaan ihmisten kauheita tekoja. Kauhussa tulisi olla yliluonnollisia tekijöitä. Kirjan loppu oli ällöttävä ja moraaliton.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä siinä, että kauhussa pitäisi olla yliluonnollisia tekijöitä mukana.
PoistaKiitokset lukuvinkistä, tämä lähtee lukulistalla.
VastaaPoistaOle hyvä Kati :)
PoistaHyvä valinta ja Ohlssonin tyyli puree ainakin minuun. En luultavasti uskalla lukea jos tälle kirjalle ilmestyy jatkokirja, sillä pahis on todella paha tyyppi.