Eristämisen jälkeen
alkoi haukkuminen. Hän oli korkeasti koulutettu ja minä en, sillä hän pystyi
lyömään. Ja hän löi mun lapsilla. Hän kutsui entistä puolisoani apinaksi ja
lapsiani apinan lapsiksi. Tiesi, että lasteni nimittely ja haukkuminen loukkaa
minua eniten. Se oli se keino, jolla hän sai minut aina tolaltaan.
Riina-Maria Metson tietokirja Miksi se ei vain lähde? kertoo väkivaltaisesta parisuhteesta ja
miten siitä pääsee irti. Riina-Maria Metso on vapaa toimittaja ja hänen
kirjansa pohjautuu osittain hänen omiin kokemuksiinsa nuorena kokemaansa
väkivaltaan ja kahteen erilliseen parisuhteeseen, jotka molemmat ovat olleet
väkivaltaisia. Riina-Maria Metso on haastatellut kirjaansa varten väkivaltaisen
parisuhteen kokeneita naisia ja näistä haastatteluista on löytynyt yhteisiä
nimittäjiä henkiselle väkivallalle.
Henkinen väkivalta
on:
Syyttelyä,
nimittelyä, haukkumista, pukeutumisen tai ulkonäön kontrollointia, alistamista,
mitätöintiä, nöyryyttämistä, kylmyyden ja lämmön vaihtelua, vähättelyä tai
nolaamista muiden kuullen, sosiaalista eristämistä ystävistä tai sukulaisista,
raha-asioihin liittyvää kontrollointia tai kiristämistä, sairaalloista
mustasukkaisuutta, kyttäämistä (puhelimen tai sähköpostin tarkastamista),
välinpitämättömyyttä toista kohtaan, manipulointia, hylkäämistä,
aggressiivisuutta, kuten tavaroiden hajottamista, fyysisellä väkivallalla
uhkailua tai muunlaista pelon nostattamista.
Kun luen kirjan tapahtumista, niin ihmettelen, että miksi
nämä naiset sallivat tällaista käytöstä. Kirjan sivuilta kuitenkin huomaan,
että tyypillistä tällaisille kumppaneille on, että he käyttäytyvät ensiksi
valtavan hyvin ja saavat kiedottua naisensa luottavaiseen parisuhteeseen, ennen
kuin aloittavat henkisen väkivallan käytön. Samalla he sitovat uhrinsa parisuhteeseen,
jossa he ovat alisteisessa ja riippuvassa suhteessa. Henkisen väkivallan
muututtua fyysiseksi väkivallaksi väkivaltaista käytöstä seuraa hyvittelyt ja
anteeksipyytelyt, mutta joita ei kannattaisi uskoa, sillä väkivalta ei lopu
siihen, ei ainakaan kirjan naisilla loppunut, ennen kuin he lopettivat
parisuhteensa, ja sittenkin seurasi vielä ahdistelua ym.
Fyysinen väkivalta
on:
Lyömistä, potkimista,
tönimistä, läimäyttämistä, kuristamista, hiuksista repimistä, teräaseella
uhkaamista, liikkumisen estämistä, esineillä heittämistä, lasten tai lemmikkien
satuttamista, seksuaalista väkivaltaa.
Miksi se ei vain
lähde? kertoo, että jopa fiksut ja vahvat naiset voivat joutua elämään
väkivaltaisessa suhteessa, sillä narsistin ja väkivaltaisen miehen koukkuun voi
joutua kuka tahansa katsomatta koulutusta tai ammattia. ”Periaatteessahan sinun ei pitäisi olla ihan tyhmä” kappaleessa
kerrotaan, miten miehet saivat naisten, jotka rakastivat heitä, itsetunnot
murenemaan. Pelottavaa luettavaa. Fiktiokirjoista kyseisistä kokemuksista voi
lukea, mutta elävästä elämästä kerrottuna tarinat saavat kylmänväreet kulkemaan
selässä. Hyytävää tekstiä. Hyytäviä kokemuksia. Onneksi he pääsivät irti näistä
suhteista, mutta helppoa se ei ollut.
Työkaverini erosi 20 vuoden parisuhteen jälkeen, kun oli
viettänyt joulun ajan väkivaltaa piilossa ulkovarastossa. Henkinen kantti
loppui siihen. Hän kertoi ensimmäisten lyöntien tulleen seurusteluaikoina, kun
he olivat nuoria. Kukaan meistä ei tiennyt väkivallasta. Päinvastoin ihailimme
perhettä, jossa kaikki oli hyvin. Jossa kaikki oli huonosti.
Riina-Maria Metso, Miksi
se ei vain lähde?
Atena 2018
s. 207
Hienoa että tällainen kirja on kirjoitettu. Toivottavasti tuo rohkeutta ryhtyä toimenpiteisiin väkivaltaperheissä.
VastaaPoistaSitä minäkin toivon. Väkivallasta kärsivät myös lapset. He alkavat oirehtia eri tavoin. Pahimmillaan heistä tulee väkivaltaisen käytöksen jatkajia.
PoistaVarmasti tarpeellinen kirja monelle naiselle. Se salailu ja häpeä - ja pelko. Itse en juuri nyt jaksa tämän tyyppistä.
VastaaPoistaSyksyä Mai!
Minustakin kirja on tärkeä ja tarpeellinen kirja. Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan mitään tällaista omassa parisuhteessa.
PoistaSyksyä <3
Tämä vaikuttaa kyllä kiinnostavalta. Ja samaan aikaan pelottavalta. Ja myöskin tarpeelliselta.
VastaaPoistaSaapa nähdä, rohkenenko tähän tarttua.
Tämä on kiinnostava ja tarpeellinen kirja. Koska kirja on tietokirja, se ei ole niin pelottava kuin se olisi esim. omaelämäkertakirjana.
PoistaEn uskalla suositella tätä, koska lukijoita on niin monenlaisia ja joillekin herkimmille kirja voi olla liikaa. Kuitenkin lehdistä ja netistä näitä vastaavia tapahtumia tulee jatkuvasti esille: koti- ja perheväkivaltaa, jopa murhayrityksiä ja tappoja.
Epäilinkin että tämä olisi näin hyvä kuin kerrot. Tekisi mieli lukea, koska aihe on sellainen mistä olisi syytä tietää.
VastaaPoistaMinä pistin kirjan heti varauslistalla, kun näin sen kirjakatalogissa. Aiheesta on hyvä tietää jo oman työnkin puolesta, kun joka ryhmässä on oireilevia lapsia. Väkivalta näkyy lasten käytöksessä, vaikka se ei kohdistuisikaan heihin, mutta jos he joutuvat sitä näkemään.
PoistaEikä vain naiset. Kun luin noita katkelmia ja määritelmiä, osuivat ne prikulleen muutamiin tuntemiini naisiin. Naiset osaavat käyttää henkistä väkivaltaa pahemminkin kuin miehet, ja siitä olisi syytä puhua enemmän. Onneksi nykyään on pikkuisen sitäkin puolta avattu. Tuntematta tätä teosta sen enempää, olisi ollut varmaan aiheellista ottaa ne miesten vastaavat kokemukset mukaan ja puhua yleisemmin puolisoista.
VastaaPoistaMinusta kirja oli hyvä, kun se pysytteli raameissa. Muiden puolisoiden tekemistä väkivallanteoista on hyvä kirjoittaa erikseen. Tämä kirja pysytteli kirjoittajan ja muutaman naisen omissa kokemuksissa, joita tuotiin rohkeasti esille.
Poista