Olen tuumaillut, että
tekisin itselleni puunuken, sellaisen ihmenuken, joka osaisi tanssia,
miekkailla ja tehdä hurjia voltteja. Kiertäisin nuken kanssa maailmaa, jotta
saisin itselleni leipää ja lasillisen viiniä.
Geppetto oli taitava puuseppä, joka veisti ihan tavallisesta
puukalikasta puunuken, jolle antoi nimeksi Pinokkio. Italialaisen kirjailijan
Carlo Collodin (oik. Carlo Lorenzini 1826-1890) Pinokkion seikkailut julkaistiin aluksi sarjana, mutta vuonna 1883
kirja julkaistiin kokonaisena. Pinokkiosta tuli valtavan suosittu hahmo, josta
tehty kirja on julkaistu yli 200 maassa. Tarina on hyvin opettavainen ja siinä
on vahva moraalikasvatus taustalla. Pinokkio käyttäytyy siis hyvin
vallattomasti ja omapäisesti, karkailee vikkelästi isältään Geppettolta, joka
etsii poikaansa syvästi huolissaan mailta ja meriltä.
Sitten hän teki
nukelle nenän, mutta heti kun se oli valmis, se alkoi kasvaa. Se kasvoi
kasvamasta päästyään ja piteni muutamassa minuutissa niin pitkäksi, ettei
loppua ollut tulla. Geppetto-parka teki kaikkensa lyhentääkseen sitä, mutta
mitä enemmän hän leikkasi ja lyhensi, sitä pidemmäksi tuo hävytön nenä kasvoi.
Pinokkion seikkailut
on fantasiakirja, jossa on muitakin puhuvia puunukkeja ja kissa ja kettu, jotka
puijasivat Pinokkiota. Satukirjan sivuilla Pinokkio on liian hyväuskoinen ja
lopulta roistot ryöväävät hänet ripustaen hänet puuhun roikkumaan, josta hänet
pelastaa hyvä haltiatar. Tämä ei ole viimeinen kerta, jolloin Pinokkio tarvitsi
hyvän haltiattaren apua, onneksi hän sai apua matkallaan seikkailusta toiseen. Pinokkiohan oli vain
yksinkertainen puunukke, joka ei ehtinyt juuri ajatella mitä tekee. Nopsat
jalat veivät hänet sinne tänne ja ajatusmaailma oli hassu, kuten lapsilla
tahtoo olla. Oikean ja väärän ajattelu ei lapsilla tule heti ensimmäiseksi mieleen, kun leikkivät ahkerasti. Pikkuhiljaa se sitten kehittyy, mutta Pinokkio tarvitsi valtavasti opetusta oikeasta ja väärästä.
Walt Disney on luonut monesta satuhahmosta maailmankuuluja
satumaisissa elokuvissaan, niin myös Pinokkiosta. Jokainen muistaa miten
Pinokkion nenä kasvoi pituutta aina, kun hän stressasi tai valehteli. Pinokkion
nenästä johtuu, että lapsille sanotaan, että nenä kasvaa, jos he narraavat tai
sitten korvat heiluvat. En tiedä mistä korvien heiluminen on peräisin, mutta Pinokkio
kuuli hyvin, vaikka Gepetto ei ehtinyt tehdä hänelle korvalehtiä. Jalat hän sai
tehdä kahteen kertaan, sillä Pinokkio poltti ensimmäiset jalkansa nuotiossa.
Siitä hyvä opetus lapsille, pysyttele erossa tulesta.
Kirjan tarina on täynnä lapsille suunnattuja kasvatusjuttuja, joista voi keskustella.
Satu on vanha ja siinä on jopa väkivaltaisia elementtejä, kuten lyömistä ja
tappelemista, joten niiltä osin kirja on hyvinkin vanhanaikainen. Tappelupukarit
pyytävät kuitenkin anteeksi toisiltaan, mikä on hyvä juttu. Pinokkio haaveilee
tavalliseksi lapseksi muuttumisesta, joten toteutuukohan Pinokkion toive? Ota
selvää ja lue tämä villi ja vallaton klassikkosatu.
Totta vie – puunukke
haasteli mielessään tien päälle lähtiessään – meitä lapsiraukkoja on kohdannut
kova kohtalo. Kaikki toruvat meitä, kaikki ojentavat meitä, kaikki jakelevat
meille neuvojaan. Jos heitä on kuuleminen, he kaikki tahtoisivat ryhtyä
isiksemme ja opettajiksemme. Kaikki, puhuvia sirkkoja myöten!
Carlo Collodi,
Pinokkion seikkailut *****
Suom. Pauliina de Anna
Kuvitus Attilio Mussino
Savukeidas 2016
Savukeidas 2016
s. 223
Le
avventure di Pinocchio. Storia di un burattino 1883
Tuttu ja paljon kuunneltu ja luettu, opettavainen satu. Pinokkio oli lapsena pelottava, jännittävä ja ihan turhaan syyllistäväkin tapaus outoudessaan, kun ei nenä ole vieläkään kasvanut eivätkä korvat heiluneet.
VastaaPoista"Ei saa valehdella" tai "Rehellisyys maan perii" tai Ukkini kuolematon: "Ennen mies maansa myö, kuin sanansa syö" ovat sinällään kunnioitettavia elämän arvoja, vaan kuinka on niiden laita nykypäivän arvomaailmassa ja toimijoina?
Rehellinen ja oikeudenmukainen ihminen taitaa olla reliikki, ainakin täysin avuton ja suojaton viattomin kasvoin täysillä pajunköyttä syöttävän edessä; ja siitä seuraa rumaa jälkeä.
Kasvattajan rooli on nykymaailmassa erittäin vaikea...
Kasvattajan rooli on todella vaikeaa tänä päivänä. Gepetto mielestäni oikein toivoi puunukkea, joka miekkeilee, tanssii ja osaa hurjia voltteja. Sellaiseen puunukkeen/lapseen ei oikein sovi kiltteys, vaan uskoisin hänen olevan myös villi luonteeltaan. Minusta Pinokkio on aina ollut hauska, kun hänen nenänsä kasvaa valehdellessa. Rehellisyys taitaa olla nykyaikana hävinnyt hyvetaito, mutta jota voidaan kyllä kasvattaa näin hauskalla ja villillä sadulla ja puuttumalla valehteluun.
PoistaSadusta löytyy mahdollisuuksia keskustella hyvistä arvoista ja hyvetaidoista lasten kanssa. laitoin tuohon viimeiseksi lainaukseksi kirjailijan hienon oivalluksen kirjoittaa myös puunuken/lapsen näkökulmasta, miltä ainainen kasvattaminen tuntuu, joten aikuiset voivat ottaa myös oppia tarinasta - ja rehellisyydestä.
Mai, totta: sadut ja kertomukset kuten jotkut tv-ohjelmatkin avaavat luontevia tilaisuuksia neuvoja tuputtelemattomaan, rakentavaan keskusteluun lasten ja nuorten kanssa. Ja ne, jos mitkä tulee käytettyä tarkkaan hyödyksi, ja ne ovat ikimuistoisia tuokioita laittaen meidät aikuiset välillä todella tiukoille perusteluja penätessään. Tulevana viikonloppuna yökyläilijöiden toimesta taas meidän isovanhempien taidot tällä(kin) saralla punnitaan:)
VastaaPoistaKyllä: meillä aikuisilla on paljon opittavaa lapsista ja nuorista sekä heidän avoimesta, ennakkoluulottomasta ja rationaalisesta tavastaan suhtautua asioihin ja hahmottaa maailmaa. Marssitaan yhdessä kohti parempaa maailmaa, jossa olisi tilaa meille kaikille; mainiota loppuvuotta!
Olimme joulun alla seurakuntakodilla kuuntelemassa lapsille tehtyä nukketeatteria Jeesuksen syntymästä, kuuluu työnkuvaan käydä. Ennen esitystä eräs poika ilmoitti kuuluvasti, että he eivät usko Jeesukseen eikä Jumalaan ja tämä on typerää ja tylsää eikä hän halua olla täällä. Jatkoi koko esityksen ajan. Eräs isänsä kanssa ollut pikkupoika ilmoitti kuuluvalla äänellä, että Jeesus on paska ja muuta asiaankuulumatonta lisäksi. Nämä lapset olivat alle kouluikäisiä.
PoistaKasvatustyö on vaikeaa, kun asenteet ovat jo pienenä hankalat eri arvomaailmoja kohti.
Mai; kerta kiellon päälle: voi pyhä jysäys! Toivottavasti joku teki selväksi noille toitottajille, ettei noin sanota eikä käyttäydytä!
VastaaPoistaTuon sijasta - vaikka kuinka kukin tulee autuaaksi uskollaan - olisi lasten vanhempien kannattavampaa sisäistää myös lapsilleen: Maassa maan tavalla tai maasta pois... Sinulle voimia ja pitkää pinnaa ynnä hatunnosto yhä vaativammaksi kayvässä kasvatustyössäsi:)
Kiitos Takkutukka :)
PoistaNämä olivat ihan suomalaisia lapsia, Suomessa syntyneitä ja vanhemmat suomalaisia. Joulukirkkoesitys oli vanhempien tiedossa ja he halusivat lapset näihin esityksiin mukaan. Kasvatustyö käy koko ajan vaativammaksi, sillä lapsia ei haluta eristää muista lapsista ei varhaiskasvatuksessa eikä koulussa. Tällaiset tilanteet ovat siis joka luokalle ja ryhmälle tuttuja. Erityisluokat lopetetaan, mutta mitään ei anneta tilalle esim. ryhmäavustajia tai koulutusta haasteisiin. Päinvastoin ryhmäkokoja on kasvatettu koko ajan. Selväähän se on, että erityislapset vievät kasvattajilta suurimman ajan.